Etusivu » Coffin-Lowryn syndrooma (Orphanet)

Coffin-Lowryn syndrooma (Orphanet)

Harvinaiset sairaudet
20.5.2015
Toimitus

Tämä on Orphanet-artikkeli «Orphanet-tietokannan esittely»1

Harvinainen X-kromosominen kehitysvammaoireyhtymä, johon kuuluvat kasvun hidastuminen, tyypilliset kasvonpiirteet, sormien poikkeavuudet ja etenevät luustomuutokset. Miehet ovat yleensä keskivaikeasti tai vaikeasti kehitysvammaisia, kun taas naisten oireet ovat lieviä. Lihavuutta, psyykkisiä oireita ja epilepsiaa on myös kuvattu.

Vaikka kliininen kuva on miehillä tavallisesti vaikea, se voi vaihdella suuresti. Hyvin nuorilla pojilla fyysiset poikkeavuudet ovat yleensä lieviä ja epäspesifisiä. Vastasyntyneillä on usein velttoutta ja nivelten ylitaipuisuutta mutta kasvu tapahtuu normaalialueella. Leveät, suippenevat sormet voivat näkyä vastasyntyneellä, jolloin ne ovat vahvasti diagnostinen piirre. Kasvojen poikkeavuudet, toisistaan kaukana sijaitsevat silmät (hypertelorismi), ulkoneva otsa ja paksut huulet, tulevat esiin jo varhaislapsuudessa. Kuitenkin tunnusomaiset kasvonpiirteet näkyvät vasta toiseen ikävuoteen mennessä lisääntyvänä otsan keskialaosan (glabella) kohoumana ja huulien ulospäin työntymisenä. Kasvun ja psykomotorisen kehityksen hidastuminen tulevat esiin ensimmäisten vuosien aikana. Muita varhaisia oireita voivat olla sensorineuraalinen kuulon alenema ja pienipäisyys.

Aikuisilla miehillä on tyypilliset kasvonpiirteet: ulkoneva otsa, hypertelorismi, alaspäin vinot luomiraot, silmäluomen epikantuspoimut, suuret ja ulkonevat korvat, paksut ulospäin kääntyneet huulet, paksu nenän väliseinä ja eteenpäin kääntyneet sieraimet. Suussa nähdään korkea kapea suulaki, kielen keskiviivan vako, hammaspuutokset ja tappimaiset etuhampaat. Potilailla on ylitaipuisat, suuret, pehmeät, pulleat kädet, joiden iho on venyvää ja lyhyet, suippenevat sormet. Useimmissa tapauksissa ilmaantuu vähitellen luustomuutoksia, kuten viivästynyttä kehitystä, selkärangan kyfoosi/skolioosi ja harju- tai kuopparinta. Älyllinen kehitysvamma ja heikko puheenkehitys ovat huomattavat, mutta vaikeusasteeltaan vaihtelevat. Muita epätavallisia oireita ovat epileptiset kohtaukset ja sensorineuraalinen kuulon alenema, joka voi olla vaikea. Ärsykkeiden aiheuttamat äkilliset kaatumiset ovat tavallisia. Sydänoireita on raportoitu 15%:lla.

Tauti periytyy X-kromosomissa puoli-vallitsevasti. Sen aiheuttavat mutaatiot RPS6KA3-geenissä, joka koodaa kasvutekijän säätelemää proteiinikinaasi RSK2:a. RPS6KA3-geenin mutaatiot ovat hyvin monenlaisia ja johtavat RSK2-kinaasin fosfotransferaasi-aktiviteetin puutteeseen.

Diagnoosi perustuu tavallisesti kliiniseen kuvaan ja kuvantamislöydöksiin (kallon hyperostoosi, selkänikamien epänormaali muoto ja nivelpinnat, viivästynyt luustoikä, kämmenluiden vale-epifyysit ja sormien kärkijäsenten "tupsut"). Nuorella iällä RPS6KA3-geenin mutaatiotutkimus voi antaa pikadiagnoosin. Riskiperheissä sikiödiagnostiikka ja kantajatutkimukset ovat mahdollisia. Noin 70-80 %:lla indeksipotilaista ei ole tautia suvussa, kun taas 20-30%:ssa perheitä on enemmän kuin yksi sairas perheen/suvun jäsen. Perinnöllisyysneuvontaa suositellaan.

Varhainen diagnoosi on olennaista asianmukaisen hoidon takia. Seuranta käsittää määräaikaiset kuulon ja hampaiden tutkimukset ja vuotuiset sydäntutkimukset. Hoito on oireenmukaista, spesifiä hoitoa ei ole. Ennuste on huono ja riippuu taudin vaikeusasteesta. Esiintyvyydeksi on arvioitu 1/50 000 -100 000.

Orphanet ORPHA192 «http://www.orpha.net/consor/cgi-bin/Disease_Search.php?lng=EN&data_id=240»1