Etusivu » Lasten lihavuus - lasten ruokatottumukset ja painonhallinta

Lasten lihavuus - lasten ruokatottumukset ja painonhallinta

Painonhallinta
18.4.2011
sisätautien erikoislääkäri Pertti Mustajoki

Mieltymys makeaan on synnynnäistä ja opittua

Useimmiten makumieltymykset eivät kuitenkaan ole synnynnäisiä vaan ne opitaan lapsena. Ihmisellä on synnynnäinen taipumus pitää makeasta, mutta ei perimä sitä yksinään ratkaise.

Makean mieltymykseen vaikuttavat myös varhaislapsuuden syömiskokemukset. Jos imeväisille ei anneta lainkaan makeutettuja juomia, myöhemmin he eivät erityisesti tavoittele makeita ruokia. Sen sijaan jos pikkulapsille annetaan toistuvasti makeita juomia, he suosivat tulevina vuosina tavallista enemmän makeaa.

Vanhemmat käyttävät lasten ruokailussa usein keinoja, jotka johtavat ojasta allikkoon. Lapsi rupeaa inhoamaan sitä ruokaa, jota on yritetty syöttää. Voi käydä myös niin, että lapsi oppii pitämään sellaisesta epäterveellisestä ruuasta, jonka syömistä vanhemmat ovat yrittänet vähentää.

Syömisen rajoittaminen ruokapöydässä ei toimi

Makeiden ja rasvaisten ruokien syömisen rajoittaminen saattaa vanhemmista tuntua järkevältä keinolta edistää lasten terveellistä syömistä. Tutkimusten perusteella tämä kuitenkin johtaa usein ongelmiin. "Kielletty hedelmä" alkaa kiinnostaa.

Lasten syömiskokeissa pöydällä on pidetty maittavaa ruokaa, jota lapsi ei ole saanut syödä. Tilanne on toistettu muutaman kerran. Kun lapsi myöhemmin saa syödä kiellettyä ruokaa, hän syö sitä tavallista enemmän. Kiellettynä ruoka tuli halutummaksi.

Epäterveellisten ruokien rajoittaminen voi toimia kotona, kun vanhemmat koko ajan valvovat vieressä. Tilanne muuttuu, kun isä tai äiti ei ole läsnä. Monissa kokeissa on todettu, että kun valvontaa ei ole, lapset valitsevat enemmän juuri niitä ruokia, joiden syöntiä oli rajoitettu. Ajan mittaan lapsi alkaa erityisesti haluta rajoitettuja ruokia ja he pystyvät aikaisempaa heikommin itse säätelemään omaa syömistään terveelliseen suuntaan.

Miten sitten voidaan toimia? Periaate on sama kuin aikuisilla: Huolehditaan jo ennen ruokailun aloittamista, että pöydässä on sellaisia ruokia, joita kaikki voivat syödä. Entä jos lapsi haluaa syödä vain yhtä tarjolla olevaa ruokalajia? Silloin voidaan kieltämisen sijasta kannustaa syömään muitakin ruokia.

"Syö lautanen tyhjäksi"

Rajoittamisen lisäksi lapsia voidaan painostaa syömään oikein. Heitä vaaditaan syömään kaikki tarjolla oleva ruoka. Leikki-ikäisillä lapsilla tästä on enemmän haittaa kuin hyötyä.

Tutkijat tarjosivat 3–5-vuotiaille lapsille useina päivinä erilaisia keittoja. Osalle lapsista pöydässä istuva aikuinen sanoi kerran minuutissa "ole hyvä ja syö keittosi loppuun". Muiden lasten annettiin syödä rauhassa. Ryhmien välillä ei ollut mitään eroja syödyn keiton määrässä, toistuva kehottaminen ei lisännyt syömistä. Sen sijaan painostetut lapset arvostelivat ruokaa paljon useammin kuin rauhassa syöneet lapset: "Ällöttävää, en tykkää siitä", "En halua syödä sitä", "Yök, taas tota keltaista soppaa".

Syömiseen painostamisesta näyttää olevan enemmän haittaa kuin hyötyä. Se ei edistä toivotun ruuan syömistä, mutta lisää lasten vastenmielisyyttä ruokaa kohtaan. Vaikutukset näyttävät kestävän aikuisikään asti.

Eräässä tutkimuksessa opiskelijoilta tiedusteltiin heidän makumieltymyksiään ja kokemuksiaan lapsuuden ajan ruokailuun liittyneistä säännöistä. Ne joita lapsena oli paljon patistettu syömään, olivat ruuan suhteen muita nirsompia. He pitivät vähemmän niistä ruuista, joiden syömiseen heitä oli lapsena painostettu.

Ruualla palkitseminen johtaa hankaluuksiin

Vähemmän pidetyn mutta terveellisen ruuan syömisen palkitseminen jollakin herkulla on yleistä. Yli puolet yhdysvaltalaisista vanhemmista kertoo lupaavansa hyvää jälkiruokaa palkinnoksi, jos lapsi syö kiltisti aterian. "Kun syöt salaatin, saat jälkiruuaksi jäätelöä".

Menettely johtaa helposti siihen, että palkitsemisen kohde, terveellinen ruoka, muuttuu entistä vähemmän halutuksi. Samalla palkinto, joka yleensä ei ole terveellistä ruokaa, muuttuu halutummaksi.

Entä jos lasta palkitaan jonkin ruuan syömisestä muulla kuin ruualla? Tällöinkin lasten mieltymys palkittua ruokaa kohtaan näyttää vähenevän.

Eräässä syömiskokeessa lapsille luvattiin useina eri päivinä, että he saavat katsoa lastenfilmin, jos syövät kaiken. Sen seurauksena heidän mieltymyksensä ruokaa kohtaan väheni. Näin kävi silloinkin, kun tarjottu ruoka oli sellaista, jota kohtaan lapsi ei alun perin tuntenut vastenmielisyyttä.

Miksi palkitseminen muuttaa ruuan vastenmieliseksi? Tutkijat selittävät ilmiötä lasten aikaisemmilla kokemuksilla. Lapset ovat kokeneet monia kertoja, että aina kun vanhemmat yrittävät jotenkin houkutella syömään jotain ruokaa, se on tähän asti maistunut pahalta. Lapsi saattaa ajatella: "Tässä ruuassa täytyy olla jotain epäilyttävää, kun sitä houkutellaan syömään palkitsemalla".

Palkitsemiseen käytetty ruoka on luonnollisesti sellaista, josta lapsi erityisesti pitää. Lapsen käsitykset terveellisestä ruuasta sekoavat täysin, kun vanhemmat kannustavat lapsia syömään terveellistä ruokaa ja samalla palkitsevat hyvää käytöstä epäterveellisellä ruualla. Lapsi ei opi erottamaan terveellistä ja epäterveellisestä. Varminta on pidättäytyä ruualla palkitsemisesta kokonaan.

Lapsi voi oppia uusia makuja

Ihmiselle on tyypillistä, että hän vierastaa uusia makuja. Ilmiö on erityisen voimakas pienillä lapsilla. Syömiskokeissa on todettu, että sitkeästi totuttamalla lapsi alkaa vähitellen pitää uudesta ja oudosta mausta. Tästä kertoo seuraava tutkimus:

Tutkijat testasivat 2–6-vuotiailla lapsilla tottumista uusien eksoottisten hedelmien makuun. Tehtävänä oli maistaa uutta hedelmää ja niellä pieni suupala. Viisi maistamiskertaa ei vielä tehnyt hedelmiä yhtään halutummaksi. Sen sijaan kymmenen maistamisen jälkeen hedelmät maistuivat jo kolme kertaa enemmän. Mieltymys hedelmiin kasvoi vielä hieman, kun maistamiskertoja oli viisitoista. Hedelmien näkeminen ja haistaminen eivät lisänneet lainkaan niiden suosiota.

Tämän ja muiden vastaavien tutkimusten perusteella voidaan päätellä, että uusi maku tulee tutuksi 10–15 maistamiskerran jälkeen.

Uusiin makuihin lasta ei voida pakottaa, mutta se onnistuu vähitellen totuttamalla. Mieltymystä esimerkiksi kasviksiin voidaan toistuvilla maistamiskerroilla lisätä. Annosta ei tarvitse syödä kokonaan, riittää kun lapsi vähän maistaa ruokaa ja nielee suupalan.

Makumieltymyksiin tehoaa myös esimerkki. Kun lapset näkevät aikuisten valitsevan vihanneksia, joista eivät pidä, he alkavat vähitellen syödä niitä. Oppimiseen vaikuttaa se, kuka on lapselle esimerkkinä. Äideiltä opitaan helpommin kuin vierailta. Sisaruksistakin otetaan mallia, mutta vanhemmilta veljiltä tai siskoilta opitaan paremmin kuin nuoremmilta.

Miten suhtautua lasten syömiseen?

Edellä kerroin, mitä tiedetään lasten syömisestä ja sen ohjailusta. Yleissääntönä näyttää olevan, että melkein aina kun hyvää tarkoittava isä tai äiti yrittää ruokapöydässä ohjailla lapsen syömistä, lopputulos onkin päinvastainen. Lasten mieltymys terveellisiä ruokia kohtaan saattaa vähentyä ja epäterveellisiä kohtaan lisääntyä.

Nämä tulokset saattavat huolestuttaa vanhempia, sillä jokainen isä ja äiti puuttuu joskus lapsen syömiseen tai palkitsee ruualla. Ei tarvitse huolestua. Jos syömiseen puututaan tai ruualla palkitaan silloin tällöin, siitä tuskin on haittaa. Mutta jos perheessä toimitaan siten järjestelmällisesti vuodesta toiseen, lapsen ruokatottumukset helposti vääristyvät.

Miten voidaan huolehtia siitä, että lapsi oppii syömään terveellisesti?

Pyritään siihen, että ruokailu on perheen mukava yhteishetki, jossa ei keskustella terveellisistä ja epäterveellisistä ruuista. Aterioidessa lapsi itse päättää paljonko syö. Ruokavalinnat ja rajoitukset tehdään etukäteen suunnittelemalla eikä vasta ruokapöydässä. Esimerkkejä yksittäisistä keinoista on edempänä kappaleessa Vanhempien rooli.

Ruokailun suunnittelu ja järjestely toimii

Tällä hetkellä tiedämme, että ruokailuun liittyvällä suunnittelulla ja kodin yhteisillä säännöillä voidaan vaikuttaa lasten painoon.

Lihavien 6–11-vuotiaitten lasten vanhemmille järjestettiin kurssi, jossa ohjattiin muuttamaan kotiympäristöä painonhallintaa suosivaksi. Heitä opetettiin suunnittelemaan ruokahankintoja, säilyttämään kotona epäterveellisiä ruokia lapsilta piilossa sekä sopimaan lasten kanssa syömiseen liittyvistä säännöistä. Samalla vanhempia kehotettiin olemaan jatkuvasti huolehtimatta lapsen painosta.

Vuoden kuluttua lapset olivat selvästi vähentäneet syömistään TV:n ääressä, lukiessa ja jääkaapin edessä. Sen seurauksena naposteltavien, makeisten, leivonnaisten ja jäätelön syönti väheni melkein puoleen aikaisemmasta. Samalla lasten lihavuus lieveni selvästi ja osa saavutti normaalipainon.

Tärkein tieto

  • Pienet lapset alkavat pitää uusista mauista muutamassa viikossa, kun ruokaa on päivittäin tarjolla ja lapsi maistaa sitä.
  • Jonkin ruokalajin rajoittaminen ruokailun aikana lisää lapsen kiinnostusta rajoitettua ruokaa kohtaan.
  • Lapsen painostaminen syömään ("syö lautanen tyhjäksi") ei lisää toivotun ruuan käyttöä. Syömiseen painostaminen tai pakottaminen lapsena johtaa helposti aikuisiällä nirsoiluun ja muihin syömispulmiin.
  • Terveellisen ruuan syömisen palkitseminen herkuilla ("syö salaattisi niin saat jälkiruuaksi jäätelöä") johtaa siihen, että terveellisestä ruuasta pidetään entistä vähemmän.
  • Jonkin toivotun käytöksen palkitseminen herkuilla lisää mieltymystä niihin eli epäterveellisiin ruokiin.
  • Lasten jatkuva lohduttaminen ruualla voi johtaa myöhemmällä iällä erilaisin syömisen ongelmiin

Muita painonhallinnan artikkeleita

ks. «Laihdutus ja painonhallinta - rasvat, hiilihydraatit ja proteiinit»1

«Laihdutus ja painonhallinta - kylläiseksi kohtuullisilla kaloreilla»2

«Laihdutus ja painonhallinta - pikaruoka ja einekset»3

«Laihdutus ja painonhallinta - suuret annokset ja astiat lisäävät kaloreita»4

«Laihdutus ja p ainonhallinta - vesi ja muut juomat»5

«Laihdutus ja painonhallinta - syöminen ja kylläisyys»6

«Laihdutus ja painonhallinta - ruuan ostaminen ja säilyttäminen»7

«Laihdutus ja painonhallinta – mielihalun torjunta»8

«Laihduttaminen ja painonhallinta - liikunta»9

«Lasten lihavuus - lasten ruokatottumukset ja painonhallinta»10

«Lasten lihavuus ja painonhallinta – TV ja tietokone»11

«Lasten lihavuus ja painonhallinta – miten toimin eri ikäisten kanssa»12

«Laihdutusvalmisteet - houkutteleva humpuuki»13

Käytettyjä lähteitä

Näkyvillä oleva kielletty ruoka lisää sen haluttavuutta. Fischer JO, Birch LL. Restricting access to palatable foods affects children´s behavioural response, food selection, and intake. American Journal of Clinical Nutrition 1999; volyymi 69: sivut 1264–1272.

Rajoitettujen ruokien haluttavuus. Fischer JO, Birch LL. Restricting access to foods and children´s eating. Appetite 1999; volyymi 32: sivut 405–419.

Lasten painostaminen keittoa syödessä. Galloway AT, Fiorito LM, Francis LA, Birch LL. "Finish your soup": counterproductive effects of pressuring children to eat on intake and effect. Appetite 2006; volyymi 46: sivut 318–323.

Syömiseen painostaminen lapsena vaikuttaa nuorten makumieltymyksiin. Batsell RW, Brown AS, Ansfield ME, Paschall GY. "You will eat all of that!": A retrospective analysis of forced consumption episodes. Appetite 2002; volyymi 38: sivut 211–219.

Syömisen palkitseminen elokuvien katselulla. Birch LL, Marlin DW, Rotter J. Eating as "means" activity in a contingency: effects on young children´s food preference. Child Development 1984; volyymi 55: sivut 431–439.

Tottuminen eksoottisten hedelmien makuun. Birch LL, McPhee L, Shoba BC, Pirox E, Steinberg L. What kind of exposure reduces children´s food neophobia? Appetite 1987; volyymi 9, sivut 171–178.

Lihavien lasten vanhempien kurssitus kotiympäristön muuttamiseksi. Golan M, Fainaru M, Weizman A. Role of behaviour modification in the treatment of childhood obesity with the parents as the exclusive agents of change. International Journal of Obesity 1998; volyymi 22: sivut 1217–1224.