Etusivu » Vauvan vatsavaivat

Vauvan vatsavaivat

100 kysymystä lastenlääkärille
15.4.2020
lastentautien erikoislääkäri Hannu Jalanko

Imeväisen elämä keskittyy alkuvaiheessa syömiseen ja vatsan toimintaan. Ruokailuhetket ovat miellyttävä tapahtuma niin lapselle kuin äidillekin. Imetykseen liittyvät tekniset asiat opetetaan jo synnytyssairaalassa, ja niistä voi aina keskustella neuvolassa. Tärkeää on, että imetysajoissa noudatetaan tervettä järkeä ja joustavuutta lapsen tarpeiden mukaan. Samoin on hyvä muistaa, että syömiskerroissa on eroja eikä lapsi syö enempää kuin on tarpeen.

Saako vauva tarpeeksi ravintoa?

Tavallinen huolenaihe on se, saako lapsi riittävästi ravintoa. Ruokailut tapahtuvat aluksi 3–5 tunnin välein, joskin vaihtelua esiintyy runsaasti. Pääsääntö on, että nälkäinen lapsi kertoo tarpeestaan itkemällä niin, että asia ei jää kenellekään epäselväksi. Kovin tiheä syöttäminen (1–2 tunnin välein) ei ole tarpeen ja johtaa helposti sekä lapsen että äidin turhautumiseen.

Mikäli imetyksen riittävyydestä on epäselvyyttä, kannattaa lapsen painoa seurata neuvolakontrollein. Painon kehitys on herkkä mittari vauvan ravinnonsaannista. Ensimmäisten kuukausien aikana painoa tulee lisää keskimäärin 20 grammaa päivässä, niin että viiden kuukauden ikään mennessä syntymäpaino on kaksinkertaistunut. Tärkeää on kuitenkin tietää, että ensimmäisten päivien aikana synnytyksen jälkeen lapsi menettää nestettä ja paino putoaa pari sataa grammaa. Syntymäpaino saavutetaan takaisin yleensä kymmenenteen päivään mennessä.

Pienen imeväisen ravinnontarve on runsaat 100 kilokaloria painokiloa kohti, mikä tulee tyydytetyksi silloin, kun hän saa maitoa noin kuudesosan painostaan vuorokaudessa (neljäkiloisella lapsella laskennallinen tarve on siis noin 7 dl maitoa vuorokaudessa). Imetys takaa yleensä hyvin tuon määrän, mutta epäselvissä tilanteissa on syytä ottaa yhteys neuvolaan. ”Syöttöpunnitusten” avulla voidaan tilanne tarkistaa. Pulloruokituilla lapsilla maidon määrä on helppo mitata ja laskea ravinnon saanti hyvinkin tarkasti.

Milloin pulauttelua on syytä tutkia?

Pulauttelu syömisen yhteydessä tai sen jälkeen on normaalia kaikille vastasyntyneille ja pienille imeväisille. Sitä esiintyy puolella 2 kuukauden ikäisistä lapsista, ja valtaosalla ongelma korjaantuu 1–2 vuoden ikään mennessä. Pulauttelu johtuu ruokatorven ja vatsalaukun yhteistoiminnan kehittymättömyydestä, erityisesti ruokatorven alemman sulkijalihaksen hitaasta kypsymisestä. Pulauttelun määrä on yksilöllistä, ja useimmiten se ei vaadi hoitoa. Mikäli lapsen painon ja pituuden kehitys todetaan neuvolakontrolleissa normaaliksi, runsaskin pulauttelu on vaaratonta. Pulloruokituilla tutin reiän koko voi joskus olla liian suuri, mikä voi lisätä palauttelua runsaan maidon ja ilman saannin seurauksena. Kohoasento syödessä ja tarvittaessa maidon kiinteyttäminen apteekista saatavilla valmisteilla ovat avuksi.

Mikäli pulauttelu muuttuu ensimmäisten viikkojen aikana voimakkaaksi, kaarimaiseksi oksenteluksi, lapsi on hyvä viedä lääkäriin. Kyseessä voi tällöin olla ns. mahaportin ahtauma (ks. jäljempänä). Toinen syy pulauttelun jatkumiseen voi olla ruokatorven pysyvä toiminnallinen tai rakenteellinen häiriö. Tällöin mahalaukusta virtaa hapanta mahansisältöä takaisin ruokatorveen ja suuhun, mikä aiheuttaa limakalvojen ärsytystä. Tämä tekee lapsen levottomaksi etenkin yöaikaan ja voi aiheuttaa hengityskatkoksia (apnea). Useilla lapsilla on lisäksi toistuvia hengitystieinfektioita, eikä paino lisäänny.

Mikäli lapsella on viitteitä pysyvästä takaisinvirtausongelmasta (maha-ruokatorvirefluksi, GER), on syytä hakeutua lääkäriin tutkimuksiin. GER:n diagnosoinnissa voidaan käyttää vuorokauden happamuusrekisteröintiä ja tähystystä. Tilaa voidaan hoitaa ruoan sakeuttamisella, kohoasennolla, lääkkein ja joskus harvoin myös leikkauksella.

Mikä on vauvan normaalia ulostamista?

Vastasyntynyt lapsi ulostaa yleensä ensimmäisen kerran ensimmäisen vuorokauden aikana. Uloste on tummaa ja sisältää lapsenpihkaa eli nieltyä lapsivettä. Yleensä 3.–4. päivään mennessä ulosteet muuttuvat vihertävän ruskeaksi ja sisältävät vaaleita maidonjätteitä. Ulostamistiheys vaihtelee paljon. Osa lapsista ulostaa aina ruokailun yhteydessä 3–5 kertaa vuorokaudessa. Koska maitoa juomalla ulostemassaa kuitenkin kertyy hitaasti, voi ulostusväli pienellä imeväisellä venyä viikonkin mittaiseksi.

Yleisesti ottaen ulostamistiheydellä ei ole suurta merkitystä, jos lapsen kasvu sujuu hyvin eikä ulostamiseen liity kipuja. Jos imeväinen ulostaa syntymästään lähtien harvoin, esimerkiksi kerran parissa viikossa, tästä on syytä kertoa neuvolakäynnillä. Eräiden harvinaisten paksusuolen sairauksien poissulku voi edellyttää lastenlääkärillä käyntiä ja joskus sairaalassa tehtäviä tutkimuksia.

Mikä on vauvan koliikki?

Pienellä vauvalla koliikkivaivat ovat tavallinen ongelma, joka useimmiten alkaa parin viikon iässä ja jatkuu 3–4 kuukauden ikään, jolloin vaivat usein nopeasti helpottavat. Koliikkia esiintyy noin 10 %:lla lapsista. Koliikkilapsi alkaa tavallisesti iltaisin, usein jopa hyvin samaan aikaan, huutaa voimakkaasti ja vetää itseään kaarelle. Lapsi on punertava ja lohduttoman oloinen. Itkun määrä ja laatu vaihtelevat, mutta se voi jatkua useita tunteja. Vatsa pömpöttää ja tuntuu kovalta, mutta lapsi ei oksentele.

Koliikin syy on tuntematon ja on mahdollista, että syitä on useampia. Aiemmin on arveltu, että koliikkivaivat ovat suoliston toiminnallinen häiriö tai ne liittyvät suolistoa suojaavan bakteerikasvuston muutoksiin. Toisaalta on esitetty, että koliikkivaivat eivät lainkaan johdu suolistosta vaan ovat seurausta lapsen hermoston kehitysviiveestä. Niinpä vallalla olevat hoito-ohjeetkin vaihtelevat jonkin verran. Joka tapauksessa iltaitkun syynä ei ole lapsen huono hoito, eikä koliikkivaivoista jää lapselle pysyviä vaurioita, vaan koliikkilapset kehittyvät myöhemmin normaalisti.

Mikä auttaa koliikkiin?

Koliikkiin ei ole lääkettä, vaan se paranee itsestään kuukausien kuluessa. Perinteisen hoitokäytännön mukaan koliikkivauvojen kaasun muodostusta on hyvä vähentää mahdollisimman tehokkaasti. Lasta tulee imettää tai ruokkia pullosta rauhallisesti mahdollisimman pystyasennossa ja röyhtäyttää usein sekä syötön välissä että sen jälkeen. Apteekista saa myös ilman reseptiä Cuplaton®-nimistä lääkettä, joka pienentää suolistossa olevien ilmakuplien kokoa. Sitä käytetään ruokailujen yhteydessä pakkauksessa olevien ohjeiden mukaan. Lääke on täysin vaaraton, mutta sen tehosta ei olla yksimielisiä.

Koliikkikohtauksen aikana rytminen keinuttelu usein auttaa. Lasta voi kanniskella, istua hänen kanssaan keinutuolissa tai liikutella edestakaisin rattaissa. Pölynimurin ääni tai autoajelu tunnetusti rauhoittavat koliikkilasta. Tärkeää on pyrkiä siihen, että lapsi viihdyttää itsensä uneen. Nukkumisrytmiä tulisi painottaa yöhön ja välttää pitkiä päiväunia ennen iltaa. Lasta ei tule syöttää joka kerta kun hän itkee. Vatsan tyhjeneminen kestää pari tuntia, ja tiheät syötön yritykset voivat vain pahentaa tilannetta. Englantilaisessa kirjallisuudessa käytetään ns. "viiden S:n" suositusta: kapalointi, vatsallaan tai kyljellään kanniskelu, suhuäänteen kuiskuttelu korvaan, keinuttelu pienin liikkein ja imeskely (tutti, kanniskelijan sormi tai rinta). Itkuisen vaivan hoitoon ei siis ole yhtä ainoaa oikeaksi todistettua keinoa.

Milloin koliikkivauva viedään lääkäriin?

Vauvan koliikkivaivat voivat olla iso murhe perheessä. Illat ja yöt kuluvat vauvaa kannellessa ja rauhoitellessa. Koliikkilapsen vanhempien yöuni saattaa jäädä muutamaan tuntiin. Jos voimat alkavat loppua, on syytä kääntyä neuvolan tai lääkärin puoleen.

Mikä on mahaportin ahtauma?

Mahaportin ahtaumalla eli pylorusstenoosilla tarkoitetaan suolen lihaskerroksen paksuuntumisesta johtuvaa vatsalaukun ulosmenoaukon ahtautumista. Suomessa pylorusstenoosia todetaan muutamalla kymmenellä lapsella vuosittain, ja se on pojilla neljä kertaa yleisempi kuin tytöillä. Pylorusstenoosi ilmaantuu tyypillisesti 3–6 viikon iässä, mutta sitä tavataan aivan vastasyntyneistä usean kuukauden ikäisiin lapsiin.

Keskeisin oire on suihkumainen oksentelu pian syöttämisen jälkeen. Oksennus ei ole sapen värjäämää mutta voi sisältää veriviiruja. Yleensä lapsi on ensimmäisten vuorokausien aikana oireiden alkamisesta muuten terve ja kivuton. Tilan pitkittyminen johtaa painon laskuun ja nestevajeeseen. Diagnoosi perustuu tyypillisiin oireisiin ja varmistetaan vatsan kaikututkimuksella, jossa todetaan paksuuntunut mahaportin lihaskerros. Mahaportin ahtauma hoidetaan pienellä leikkauksella. Se suoritetaan lastensairaalassa, kun nestetasapaino-ongelmat on ensin korjattu. Toipumisaika on keskimäärin kaksi päivää.

Millainen on suolentuppeuma?

Pienillä lapsilla (tyypillisesti 6–18 kuukauden iässä) harvinainen mutta tärkeä äkillisen vatsakivun syy on suolen tuppeuma eli invaginaatio. Siinä ohutsuolen loppuosa tunkeutuu paksusuolen sisään ja aiheuttaa kulkuesteen. Tautia esiintyy useammin pojilla, ja yli 90 % potilaista on muuten täysin terveitä. Tyypillisesti lapsella on kovat, aaltomaiset kivut ja ulosteena voi tulla verensekaista limaa. Vatsakivut ilmenevät usein äkillisenä itkuna, kalpeutena ja alaraajojen vetämisenä koukkuun. Kipujen välillä lapsi voi olla yllättävän hyväkuntoinen.

Sairaalassa diagnoosi varmentuu vatsan kaikututkimuksella. Valtaosa tuppeumista hoituu röntgenlääkärin toimin peräaukon kautta annettavalla ilmalla. Pieni osa vaatii leikkaushoidon. Toipuminen tapahtuu useimmiten erittäin hyvin, ja tuppeuman uusiutuminen on erittäin harvinaista.