Etusivu » Hakutulokset » Vastasyntyneen terveysongelmia

Vastasyntyneen terveysongelmia

100 kysymystä lastenlääkärille
7.4.2020
lastentautien erikoislääkäri Hannu Jalanko

Miksi iho kellertää?

Etenkin ennenaikaisesti syntyneellä lapsella voi esiintyä vastasyntyneen ”keltatautia”. Kaikkiaan jopa puolella vastasyntyneistä esiintyy ohimenevää keltaisuutta. Keltaisuus johtuu bilirubiinista, jota syntyy punasolujen hajoamistuotteena verenkiertoon. Vastasyntyneiden maksa ei käsittele veren bilirubiinia riittävän tehokkaasti ja sitä kertyy mm. ihoon ja limakalvoille, mikä näkyy ihon ja silmänvalkuaisten kellerryksenä. Keltaisuus alkaa yleensä parin päivän iässä ja se hoidetaan tarvittaessa sinivalohoidolla synnytyssairaalassa. Joissain harvinaisissa tapauksissa keltatauti johtuu äidin ja lapsen veriryhmien yhteensopimattomuudesta, jolloin lapselle tehdään verenvaihtoja.

Ihon kellerrys on yleensä jo häviämässä tai hävinnyt kokonaan, kun lapsi pääsee sairaalasta kotiin. Joskus keltaisuus alkaakin vasta kotona ja jatkuu useita viikkoja. Tällöin se voi liittyä imetykseen ja äidinmaidosta saataviin hormoneihin, rasvoihin tai entsyymeihin. Tämän ns. rintamaitokeltaisuuden syytä ei kuitenkaan tunneta. Sitä esiintyy runsaalla 10 %:lla lapsista. Lievä rintamaitokeltaisuus ei vaadi hoitoa.

Muutaman viikon ikäisen lapsen keltaisuuden takana voi harvoin olla myös merkittävä maksasairaus. Tärkein näistä on ns. synnynnäinen sappitiepuutos, joka johtaa sapenkulun esteeseen ja yhä pahenevaan keltaisuuteen. Sappinesteen puuttuessa uloste onkin usein harmaata, saven väristä. Näitä lapsia syntyy maassamme muutama vuodessa ja ainut hoito on sappitieleikkaus ja tarvittaessa maksansiirto. Mikäli vastasyntyneen keltaisuuden syynä epäillään maksasairautta, hänet lähetetään aina sairaalatutkimuksiin.

Miten napaa hoidetaan?

Raskauden aikana sikiö saa ravintonsa napanuoran kautta äidin verestä. Syntymän jälkeen napanuora katkaistaan ja suljetaan pienellä kumirenkaalla. Jäljellä oleva napanuoran osa kuivuu, kovettuu ja irtoaa muutamassa päivässä, joskus vasta 2–3 viikon kuluttua. Ennen irtoamista navan seutu tulisi pitää kuivana tulehduksen estämiseksi. Vaipan yläreunan tulee sijaita navan alapuolella. Napanuoraa ympäröivää ihopoimua voi hoitaa veteen kastetuilla pumpulitupoilla.

Kun napanuora on irronnut, jäljelle jää haavapinta, joka kuivuu muutamassa päivässä. Siihen voi joskus kehittyä sienimäinen tulehduskudos, jota hoidetaan neuvolassa lapisliuoksella. Mikäli napaa ympäröivä iho alkaa punoittaa ja kuumottaa, tulee aina ottaa yhteys neuvolaan tai lääkäriin. Ihonalaisen kudoksen bakteeri-infektio on harvinainen mutta vaatii antibioottilääkityksen.

Mitä ovat vastasyntyneen finnit?

Vastasyntyneen iho on ohut ja herkkä ulkoisille ärsykkeille. Yleensä parin päivän sisällä synnytyksestä se alkaa hilseillä ja tarvitsee pehmentävää voidetta, kuten synnytyssairaalassa neuvotaan. Kotiin tultua iholle voi ilmaantua erilaisia pieniä näppylöitä, jotka lähes poikkeuksetta ovat vaarattomia.

Ihohuokosten tukkeutumisen seurauksena etenkin kasvoihin voi nousta pieniä valkoisia näppyjä (milioita), jotka muistuttavat alkavaa finniä, mutta häviävät muutaman viikon sisällä itsestään. Iholle voi myös ensipäivinä ilmaantua hyönteisen piston jälkeä muistuttavia punaisia läiskiä, joissa on vaaleampi näppylä tai märkärakkula keskellä. Näitä läiskiä voi ensimmäisen kuukauden aikaa esiintyä kaikkialla keholla. Niiden syy on tuntematon, ja ne häviävät itsestään viikkojen kuluessa.

Kolmas tavallinen murhe ovat kasvoihin muutaman viikon iässä ilmaantuvat ”vastasyntyneen finnit”, jotka ovat seuraus äidiltä saadusta hormonista. Ne ovat vaarattomia ja häviävät niin ikään muutamassa kuukaudessa. Hikinäpyt ovat puolestaan 1–2 mm:n läpimittaisia kastepisaran kaltaisia kirkkaita rakkuloita, jotka johtuvat hikirauhasten kehittymättömyydestä. Ne kestävät muutaman päivän, ja niitä voidaan estää hikoilua vähentämällä.

Jos ihoon ilmaantuu rakkuloita tai vesikelloja, iho rupeaa punoittamaan tai siihen ilmaantuu märkimistä, on aina syytä ottaa yhteyttä terveydenhoitajaan tai lääkäriin.

Mitä ovat haikaranjälki ja mansikkaluomi?

Vastasyntyneillä on usein ihossa punaisia, ihonmyötäisiä verisuonimuutoksia (tuliluomia), jotka esiintyvät tavallisimmin nenän varressa, otsassa, yläluomissa, takaraivossa ja niskassa. Erityisesti viimeksi mainittua kutsutaan haikaranpuremaksi ja otsasta löytyvää vastaavaa läiskää enkelin suudelmaksi. Tuliluomet ovat vaarattomia ja häviävät useimmiten muutamassa kuukaudessa tai vuodessa.

Toinen yleinen hiussuonien laajentuma on punaluomi, joka näkyy vastasyntyneellä toisinaan melko laaja-alaisena punaisena läiskänä.

Kolmas ja merkittävin verisuonimuutos on ns. mansikkaluomi (hemangiooma). Mansikkaluomia ei yleensä ole vastasyntyneillä, vaan ne kasvavat iholle ensimmäisten elinviikkojen aikana. Ne ovat erikokoisia pyöreitä punoittavia läiskiä, jotka voivat kasvaa melko suuriksi, ja näkyvät ihon alla sinertävinä sykeröinä. Mansikkaluometkin ovat vaarattomia ja häviävät vuosien kuluessa. Joskus harvoin mansikkaluomi kasvaa usean senttimetrin läpimittaiseksi, sijaitsee hankalassa paikassa tai vuotaa verta, jolloin voidaan tarvita kirurgista hoitoa.

Miksi suussa on vaaleita peitteitä?

Muutaman viikon ikäisen imeväisen kielessä, poskien limakalvoilla ja suupielessä voi näkyä vaaleita peitteitä, jolloin kysymyksessä on kandidahiivan aiheuttama tulehdus eli sammas. Erottaminen maidonjätteistä tapahtuu huuhtelemalla suuta ensin vedellä. Toisinaan tulehdus saa limakalvon punoittamaankin. Jos vaalean peitteen irrottaa esim. lusikalla, alta paljastuu niin ikään punoittava limakalvo. Sammasta esiintyy 5 %:lla lapsista. Se on sinänsä vaaraton tulehdus, jota hoidetaan lääkärin määräämillä sienilääkkeillä. Lievissä tapauksissa voidaan käyttää neuvolan ohjeiden mukaisesti happamia hedelmätuotteita (sitruuna- tai puolukkamehua), joiden tehosta ei kuitenkaan vallitse yksimielisyyttä. Toistuvien sammastulehdusten syynä saattaa olla se, että lapsen tuteissa ja leluissa on hiivasientä. Vaivasta pääsee usein eroon keittämällä tutit ja tuttipullot.

Miksi silmät vetistävät ja harittavat

Lievä silmän sidekalvontulehdus on vastasyntyneillä yleinen. Tulehduksen oireena silmä punoittaa, vetistää ja ajoittain rähmii. Tulehdus voi alkaa jo synnytyssairaalassa, jolloin kotiin annetaan mukaan silmätippoja. Rähmäisiä silmiä voi puhdistaa ennen silmätippojen laittoa kostealla vanutikulla.

Osalla lapsista silmän vetistely on lähes pysyvää. Tällöin ongelmana on synnynnäinen kyynelteiden ahtaus, joka useimmiten paranee ensimmäisten kuukausien aikana itsestään. Jos näin ei tapahdu ensimmäisen ikävuoden aikana, käynti silmälääkärillä on paikallaan. Tarvittaessa silmälääkäri voi avata kyyneltiehyen nukutuksessa.

Kolmiulotteinen näkö edellyttää, että molemmat silmät kohdistuvat samaan pisteeseen. Lapsi karsastaa, kun toinen silmä katselee muualle. On tärkeää, että karsastus huomataan mahdollisimman varhaisessa vaiheessa ja vauva viedään silmälääkärin vastaanotolle. Mikäli karsastusta ei havaita, voi toinen silmä menettää vähitellen näkökykynsä. On kuitenkin hyvä muistaa, että pienellä imeväisellä toinen silmä voi ajoittain karsastaa varsinkin silloin, kun hän on väsynyt. Tilapäisen karsastuksen tulisi hävitä puolen vuoden ikään mennessä. Jos näin ei tapahdu, asia on aina syytä ottaa esiin neuvolassa.

Miksi vastasyntynyt säpsähtelee?

Etenkin silloin, kun vastasyntynyt tai muutaman viikon ikäinen lapsi asetetaan hoitopöydälle selälleen, kädet tekevät laajan kaaren, joka muistuttaa syleilyotetta. Tämä ns. Moron heijaste muistuttaa säikähtämistä tai säpsähtämistä, mutta on vaaraton ja häviää yleensä kolmen kuukauden iässä. Heijasteen voi välttää asettamalla lapsi hoitopöydälle varovasti niin, että lapsen kylki koskettaa ensin hoitopöytää. Myös kovat äänet voivat saada aikaan Moron heijasteen. Mikäli heijasteliikkeitä tulee useita peräkkäin, kannattaa asiasta keskustella neuvolassa tai lääkärin vastaanotolla.

Toinen heijasteliike, joka toisinaan herättää huolta, on ns. sukeltajan heijaste. Lasta syötettäessä, kylvetettäessä tai esimerkiksi kasvoille puhallettaessa voi kurkusta kuulua korahdus. Tämä johtuu siitä, että lapsi sulkee henkitorven kurkunkannen avulla ja suojaa näin ilmatiehyitään. Sukeltajan heijaste mahdollistaa sen, että imeväisen pää voidaan upottaa veden alle.

Miksi nenä tuhisee?

Osalla vastasyntyneistä ja imeväisistä esiintyy nenänielusta kuuluvaa tuhinaa. Syynä on nenäontelon suhteellinen ahtaus, jolloin ilmavirta hengitettäessä aiheuttaa kyseisen äänen. Nuhan aikana ääni korostuu, erityisesti jos sieraimiin kertyy karstaa. Tuhina on vaaraton, mutta sitä voi erityisesti nuhan yhteydessä hoitaa tiputtamalla apteekista ilman reseptiä saatavia keittosuolatippoja vauvan sieraimeen.

Mikäli tuhinaan liittyy selvää hengitysvaikeutta tai huonoa syömistä, on asiasta syytä keskustella neuvolassa. Hyvin harvinainen ongelma on toisen tai molempien sieraimien synnynnäinen tukos (koanaaliatresia).

Miksi hengitys rohisee?

Myös pehmeä henkitorvi voi aiheuttaa rohinaa. Osalla lapsista henkitorven rustot ovat vastasyntyneenä niin pehmeät, että makuulla henkitorvi painuu kasaan ja henkitorven läpi kulkeva ilma saa aikaan rohisevan äänen. Kun lapsi on pystyasennossa, ääntä ei kuulu. Tämäkin rohina on yleensä täysin vaaraton ja korjautuu muutaman kuukauden iässä.

Mikäli rohinan lisäksi esiintyy hengitysvaikeutta, hengityksen rohinaa myös pystyasennossa tai lapsi saa toistuvia hengitystieinfektioita (erityisesti kurkunpäätulehduksia), on syytä kääntyä lääkärin puoleen. Kurkunpään synnynnäinen kehityshäiriö (laryngomalasia), verisuonten laajentumat tai henkitorven painaumat ovat harvinaisia hengityksen rohinan syitä ja ne vaativat tutkimuksia ja hoitoa.

Miksi napa pullistelee?

Napanuoran verisuonet kulkevat vatsanseinämässä olevan lihasaukon läpi. Aukko ei aina sulkeudu syntymän jälkeen, minkä seurauksena suolta ja suolilievettä voi tunkeutua ihon alle. Näin tapahtuu erityisesti lapsen huutaessa. Vanhemmat voivat painaa napatyrän sisään. Napatyrä kuroutuu harvoin ja on siksi valtaosassa vaaraton. Tyräaukko on tunnettavissa sormenpäällä. Pienet napatyrät (noin 1 cm) korjaantuvat lähes aina itsestään, mutta halkaisijaltaan usean senttimetrin tyrät voidaan joutua korjaamaan leikkauksella. Tämä tapahtuu yleensä 3–4 vuoden iässä, jolloin tyrän sulkeutuminen itsestään on jo harvinaista. Mikäli tyrästä on selkeää haittaa, korjausleikkaus voidaan tehdä aiemminkin. Teipin tai laastarin käyttö navan päällä ei auta.

Miksi vastasyntyneen kivespussi on turvonnut?

Melko tavallinen vastasyntyneen pojan vaiva on ns. vesikives eli hydroseele. Sitä esiintyy 7 %:lla poikalapsista. Kives vaikuttaa turvonneelta, koska kivespussiin kiveksen ja vatsakalvon väliin on kertynyt nestettä. Tämä näkyy hyvin kivespussin valostuskokeessa. Vesikives korjaantuu usein itsestään muutamassa vuodessa. Jos näin ei tapahdu, voidaan vika korjata pienellä leikkauksella 4–6 vuoden iässä. Joskus harvoin vesikives on hyvin suuri ja kireä, jolloin leikkaus on parempi tehdä jo varhaislapsuudessa.

Toinen syy poikien kivespussin turvotukseen on nivustyrä, jolloin suolta tunkeutuu avoimesta nivuskanavasta kivespussin puolelle. Nivustyrä paranee ani harvoin itsestään ja hoitona on lähes aina leikkaus. Kivespussin ja sen yläpuolisen nivusalueen turvottelusta on aina syytä ottaa yhteys lääkäriin. Myös tyttövauvoilla voi esiintyä nivustyrä, joten myös heidän kohdallaan lääkärissäkäynti on paikallaan, silloin kun nivusalueella esiintyy turvotusta.

Miksi vastasyntyneen jalkaterä on vinossa?

Jalkaterän virheasennot ovat melko yleisiä vastasyntyneillä ja pienillä imeväisillä. Suurin osa niistä on itsestään tai jumppaamalla korjautuvia eivätkä vaadi kipsi- tai leikkaushoitoa. Vastasyntyneen jalkaterän virheasennot johtuvat suureksi osin raskaudenaikaisista ahtaista olosuhteista. Tavallisin jalkaterän virheasento on ns. pes calcaneovalgus, jossa jalkaterä on kääntynyt ylös- ja ulospäin pitkin säären etupintaa. Tällainen asento todetaan jopa 15 %:lla vastasyntyneistä lapsista. Jalkavoimistelu ja joskus lastahoito ovat tämän virheasennon paras hoito.

Kampurajalka (pes equinovarus) on sen sijaan virheasento, joka vaatii aina hoitoa. Siinä jalkaterä on vääntynyt sisään ja taaksepäin, eikä asento ole korjattavissa jalkaterästä vääntämällä. Kampurajalka edellyttää lastenkirurgista hoitoa kipsaamalla ja toisinaan myös leikkaamalla. Kampurajalka todetaan jo synnytyssairaalassa, josta käsin hoito järjestetään.

Milloin pieni imeväinen pitäisi tuoda lääkärin vastaanotolle?

Vastasyntyneet ja muutaman kuukauden ikäiset imeväiset ovat yleensä varsin terveitä. Äidiltä saadut veren vasta-aineet suojaavat imeväistä monilta viruksilta niin, että perheen kuopus saattaa pysyä terveenä, vaikka isommat sisaret sairastavat infektioita. Toisaalta on hyvä muistaa, että pieni imeväinen voi sairastua myös vakaviin infektioihin, kuten virtsatieinfektioon ja verenmyrkytykseen. Erityisesti alle 4 kuukauden ikäiset vauvat tulee tuoda herkästi lääkäriin, jos lapsen vointi on vanhempien mielestä poikkeava.

Esimerkkejä tilanteista, joissa imeväinen on syytä tuoda lääkärin vastaanotolle

  • Aina, kun alle 4 kuukauden ikäiselle nousee selvä kuume (yli 38 °C)
  • Syödessä iho muuttuu harmahtavaksi tai sinertäväksi, eikä lapsi jaksa kunnolla syödä.
  • Lapsi säpsähtelee tai kouristelee.
  • Lapsi on flunssan yhteydessä kalpea, harmaa tai hänellä on selviä hengitysvaikeuksia.
  • Lapsen silmät rähmivät.
  • Navan ympäristö punoittaa.
  • Iholle ilmaantuu mustelmia, rakkuloita tai märkiviä finnejä, tai iho punottaa.