Etusivu » Hermosto ja mielenterveys

Hermosto ja mielenterveys

100 kysymystä lastenlääkärille
22.1.2009
Hannu Jalanko

Lapsilla hermoston sairaudet eivät ole harvinaisia, siksi niitä varten on oma lääkärikuntansa eli lasten neurologit. Useimmat neurologiset sairaudet ovat pitkäaikaisia ja monet vielä synnynnäisiä, joten paras tieto on saatavissa omalta hoitohenkilökunnalta. Lasten ja nuorten mielenterveysongelmat ovat niin ikään laaja joukko erilaisia oireita ja vaivoja, joita lasten ja nuorten psykiatrit omalla sarallaan hoitavat. Mielenterveyteen liittyy usein myös koulua ja muuta ympäristöä koskevia sosiaalisia ongelmia, joiden käsittely ei muutamalla sivulla onnistu. Niinpä jäljempänä keskitytään vain aivan keskeisimpiin, jokapäiväisiin kysymyksiin.

Miten yleistä päänsärky on?

Päänsärky on yleinen ongelma jo lapsuudessa. Sitä esiintyy muutamalla prosentilla pienistä lapsista ja noin viidenneksellä 5-vuotiaista. Kouluikäisistä yli kolmanneksella on päänsärkyjä. Tavallisen päänsäryn ohella lapsilla tavataan myös migreeniä. Migreeni puhkeaa tavallisimmin esikoulun tai koulun alkamisen aikoihin, ja migreenistä kärsivien lasten määrä kasvaa tasaisesti murrosiän kynnykselle asti. Joka kymmenes murrosikäinen potee migreeniä. Päänsärky on ani harvoin merkki vakavasta sairaudesta, mutta se voi haitata suurestikin lapsen ja nuoren elämää.

Miten päänsärky ilmenee?

Tavallisinta lasten päänsäryn tyyppiä kutsutaan jännityspäänsäryksi kuten aikuisillakin. Se saattaa liittyä jännittämiseen tai masennukseen, mutta selvää yhteyttä stressitilanteisiin ei suinkaan aina löydy. Särky voi myös liittyä niskalihasten jännitykseen kuten aikuisilla. Jännityspäänsärky on voimakkuudeltaan vaihtelevaa, mutta useimmiten se ei estä jokapäiväisiä toimintoja. Joskus siihen liittyy väsymystä, huimauksen tunnetta ja vatsavaivojakin. Kipu tuntuu tyypillisesti koko pään alueella ja usein vannemaisena puristuksena, eikä siihen liity oksentelua tai valonarkuutta silmissä. Jännityspäänsärkyä esiintyy usein iltapäivisin koulun jälkeen tai iltaisin, mutta harvoin viikonloppuisin tai loma-aikoina. Jännityspäänsärystä kärsivät lapset ovat usein tunnollisia ja itsensä suhteen vaativia.

Millainen on migreeni?

Migreenisärky on toispuoleista tai ainakin alkaa toispuoleisena. Se on sykkivää ja niin voimakasta, että lapsen normaali toiminta häiriintyy ja hän vetäytyy hämärään, hiljaiseen huoneeseen eikä halua leikkiä. Osalla migreenipotilaista esiintyy ns. auraoireita eli näköhäiriöitä, puhevaikeuksia tai puutumista. Migreenikohtaukseen liittyy myös pahoinvointia tai oksentelua ja usein valonarkuutta tai ääniherkkyyttä.. Migreenikohtaukset alkavat toisinaan jonkin laukaisevan tekijän seurauksena. Tällaisena voi toimia esimerkiksi välkkyvä valo, tietokeneella pelaaminen tai psyykkinen stressi. Kohtaukset kestävät parista tunnista yli vuorokauteen. Rajanveto jännityspäänsäryn ja migreenin välillä ei aina ole selvä, ja samalla lapsella saattaa esiintyä kummankin tyyppistä oireilua.

Kuume ja päänsärky- pitääkö huolestua?

Äkillistä lyhytkestoista päänsärkyä saattaa esiintyä minkä tahansa infektiotaudin yhteydessä. Esimerkiksi monien virusinfektioiden alkuvaiheessa esiintyy kuumeen lisäksi pään ja lihasten kolotusta. Myös nenän sivuontelotulehduksen ja välikorvan tulehduksen yhteydessä saattaa esiintyä lämpöilyä ja päänsärkyä. Huolestuttava tilanne on lähinnä silloin, kun lapsella esiintyy korkeaa kuumetta, päänsärkyä, oksentelua, tajunnan hämärtymistä ja silmien valonarkuutta. Tällöin on syytä heti ottaa yhteys lääkäriin.

Päänsärky ja oksentelu – pitääkö huolestua?

Migreenikohtaukseen liittyy usein oksentelua, eikä tästä tule huolestua. Usein päänsärky loppuu oksennusten myötä. Jos lapsella sen sijaan ei ole todettu migreeniä, mutta hänellä alkaa esiintyä tihenevästi päänsärky-oksenteluepisodeja, on aina syytä kääntyä lääkärin puoleen. Erityisesti jos kohtaukset ilmaantuvat yöaikaan tai aamuisin, voi kyse olla esimerkiksi aivokasvaimesta. Yleisesti voidaan sanoa, että jos aiemmin oireettomalle lapselle ilmaantuu päivien ja viikkojen kuluessa paheneva päänsärky, on aina syytä hakeutua lääkäriin.

Miten lasten päänsärkyä hoidetaan?

Päänsäryn hoitoon käytetään tulehduskipulääkkeitä. Asetyylisalisyylihappo on edelleen käyttökelpoinen ja sitä, kuten muitakin lääkkeitä, annostellaan pakkauksessa olevien ohjeiden mukaisesti. On kuitenkin tärkeää, että särkylääke annetaan mahdollisimman varhain kohtauksen alettua ja annos on riittävä. Myös muut apteekista saatavat tulehduskipulääkkeet ovat tehokkaita. Kuumeisen infektion yhteydessä ei asetyysalisyylihapon käyttöä suositella, vaan silloin tulee käyttää mielellään parasetamolia.

Milloin päänsärkypotilas lääkäriin?

Tavallinen, yksittäinen päänsärkykohtaus voidaan hyvin hoitaa kotona tulehduskipulääkkeillä. Seuraavanlaisissa tilanteissa lääkärissäkäynti on aiheellinen:

  • Lapsella on kuumetta ja voimakas päänsärky, joka ei hellitä kuumelääkkeillä. Etenkin jos päänsärkyyn liittyy oksentelua, valonarkuutta silmissä tai tajunnanhäiriöitä.
  • Lapsella on toistuvia, voimakkaita päänsärkykohtauksia.
  • Lapsella on useana perättäisenä päivänä päänsärkyä.
  • Päänsärkyyn liittyy muita oireita, kuten huimausta, pahoinvointia, raajojen puutumista tai muistihäiriöitä.

Onko kuumekouristus merkki jostain vakavasta?

Korkea kuume ja sen nopea nousu voivat aiheuttaa lapselle kuumekouristuksen. Kouristuksen aikana kädet ja jalat nykivät ja jäykistelevät symmetrisesti eikä lapseen saa kontaktia. Tyypillinen kohtaus kestää muutaman minuutin, minkä jälkeen lapsi tulee tajuihinsa mutta on usein väsynyt. Kuumekouristuksia esiintyy 2–3 %:lla lapsista ja taipumus niihin on periytyvää eli kuumekouristelijan vanhemmilla tai lähisukulaisilla on saattanut olla sama ongelma. Kuumekouristus ei ole merkki epilepsiasta, eikä siitä ole haittaa lapsen myöhemmälle kehitykselle.

Miten kuumekouristelevaa lasta hoidetaan?

On tärkeää estää lasta vahingoittamasta itseään kouristuksen aikana ja varmistaa, että hän pystyy hengittämään esteettömästi. Vaatteet on syytä poistaa ja ikkunat avata tai lapsi viedä ulkoilmaan kehon lämpötilan jäähdyttämiseksi. Kuumekouristus menee yleensä ohitse muutamassa minuutissa, mutta jos näin ei tapahdu tai lapsi on kohtauksen jälkeen sekava, oksenteleva, kivulias tai muuten poikkeava, tulee vanhempien ottaa yhteys päivystävään lääkäriin. Mikäli lapsella on aiemmin ollut kuumekouristus ja kotona on kouristuslääkettä, sitä annetaan peräsuoleen, jos kohtaus ei muutamassa minuutissa laukea. Kuumekouristuksilla on taipumus uusia ja näille lapsille tulee uusien kuumeiden ilmaantuessa antaa säännöllisesti kuumelääkettä.

Miten epilepsia alkaa?

Epilepsia on pitkäaikaissairaus, jossa esiintyy toistuvia aivoperäisiä kohtauksia. Kohtaukset ovat toiminnallisia häiriöitä, joihin yleensä liittyy tajunnan menetys. Lasten epilepsian syynä on harvoin elimellinen vaurio aivoissa. Epilepsian oireet ovat usein selvät: lapsi alkaa kouristella ja häneen ei saa kontaktia. Aina oireisto ei ole kuitenkaan näin selkeä. Kohtauksen aikana ei välttämättä esiinny kouristelua ja toisaalta kohtaus voi kestää niin lyhyen aikaa, että tajunnan menetys ei ole selvä. Epileptiset kohtaukset jaetaan seitsemään eri tyyppiin. Kouristelu ei ole sydämen tai verenkierron kannalta vaarallinen eikä lasta tarvitse elvyttää. Yleissääntönä voidaan kuitenkin sanoa, että jos lapsi nykii, käyttäytyy poikkeavasti, saa tajunnanhäiriötilan tai muunlaisen kohtauksen, jonka luonne on epäselvä, on paras ottaa yhteys lääkäriin.

Miten epilepsiaa hoidetaan?

Epilepsiaa epäiltäessä lapselle tehdään yleensä EEG-tutkimus muutaman viikon kuluttua. Jos ensimmäinen kohtaus on ollut hyvin lyhytkestoinen, voidaan tilannetta jäädä seuraamaan. Jos kohtaus uusii tai epilepsia on jo ensimmäisen kohtauksen perusteella täysin selvä, aloitetaan yleensä lääkitys, jolla kohtaukset estetään. Epilepsialääkkeitä on nykyisin monia ja useimmiten ne tehoavat hyvin niin, että lapsi voi elää varsin normaalia elämää. Epilepsialääkitys voidaan usein myöhemmin lopettaa jos kohtauksia ei esiinny (esimerkiksi kahteen vuoteen).

Mikä on affektikramppi?

Leikki-ikäisillä lapsilla esiintyy toisinaan kohtauksia, joita kutsutaan affektikrampeiksi. Tyypillisesti kohtaus alkaa silloin, kun lapsi ei saa haluamaansa ja hän alkaa itkeä ja huutaa eikä ole mitenkään rauhoitettavissa. Vihanpuuskaan osalla lapsista saattaa liittyä hengityksen pidättäminen, josta seurauksena saattaa olla pyörtyminen. Pelottavuudestaan huolimatta affektikramppi ei ole lapselle vaarallinen. Kaupan kassajonossa se on kuitenkin huomiota herättävä. Oleellista on ymmärtää, että kyse ei ole huonosta kasvatuksesta tai vakavasta lapsen häiriöstä. Affektikrampit häviävät itsestään iän myötä.

Mikä on tic?

Tic-oireella tarkoitetaan toistuvaa, epätarkoituksenmukaista ja tahdotonta lihasten liikettä. Nykimisoireet (Tic-oire) ovat tavallisia lapsuudessa. Niitä esiintyy yleisen arvion mukaan 10 %:lla lapsista. Tyypillisiä tic-oireita ovat silmien räpyttely, irvistely,, huulien nuoleskelu ja olkapäiden kohottelu. Nykimishäiriö voi ilmetä myös äänioireina kuten niiskutus, rohina, yskiminen, viheltely, koiran haukkumista muistuttava ääntely tai jopa sylkeminen. Monimuotoiset nykimiset ovat useiden lihasryhmien laajoja, perättäisiä liikkeitä, esimerkiksi hyppely ja tanssimaiset liikkeet Tic-oire liittyy usein jännittävään tilanteeseen ja lapsen on hyvin vaikea hillitä oirettaan. Tic-oire ilmeisesti helpottaa potilaan jännitystä. Joskus tic-oireena ilmenevä köhiminen on vaikea erottaa esimerkiksi allergisesta oireesta, mikä aiheuttaa tarpeettomia tutkimuksia ja lääkekokeiluja. Lapsen tic-oire on yleensä tilapäinen vaiva, johon tulee suhtautua maltillisesti. Usein siihen ei kannata kiinnittää suurempaa huomiota, jolloin se ajan myötä itsestään vähenee.

Lapsen nykimisoire on yleensä tilapäinen, johon voi suhtautua maltillisesti. Usein oireeseen ei kannata kiinnittää huomiota, jolloin se ajan myötä itsestään vähenee. Pienellä osalla nykymisoire on kuitenkin elämää häiritsevä pitkäkestoinen ongelma (Touretten oireyhtymä), jonka vuoksi kannattaa hakeutua lääkäriin. Nykimishäiriön syytä ei tarkoin tunneta, mutta pitkäkestoiseen vaivaan on käytössä useammanlaisia lääkkeitä. Pitkäkestoiset nykimisoireet ovat vaikeimmillaan noin 10 vuoden iässä ja helpottuvat usein nuoruusiässä.

Mitä ovat CP-oireet?

Cerebral palsy eli CP-oireisto tarkoittaa aivovaurion aiheuttamaa liikunnallista häiriötä. Yleensä vaurio on syntynyt sikiökauden tai varhaislapsuuden aikana, ja erityisesti keskosena syntyneille sattaa kehittyä CP. CP-oireistoja on erilaisia, yleisimpiä ovat raajojen halvausoireet. Ne aiheuttavat liikunnallisen kehityksen jälkeenjääneisyyttä ja raajojen virheasentoja. CP-vamma vaihtelee lievästä liikunnallisesta poikkeavuudesta hyvinkin vakavaan invaliditeettiin. CP-vammaiset potilaat tarvitsevat fysioterapiaa ja neurologista hoitoa. Tärkeätä on ymmärtää, että CP-lapset ovat usein älyllisesti täysin normaaleja.

Mitä tehdä, kun lapsi on levoton?

Levottomuudella, ylivilkkaudella tai tarkkaavuushäiriöllä tarkoitetaan lapsen kyvyttömyyttä keskittyä tekemäänsä. Tyypillisiä levottoman lapsen piirteitä ovat itsehillinnän puute, kärsimättömyys, ailahtelevaisuus ja sosiaalinen sopeutumattomuus. Tilaaa kutsutaan nykyisin ADHD:ksi. Lapsi ei kykene istumaan paikallaan, vaan liikkuu jatkuvasti ympäriinsä. Hänen on usein vaikea sopeutua ryhmään, eikä hän välitä ympäristönsä reaktioista. Levoton lapsi voi pärjätä koulun alaluokilla, mutta myöhemmin koulumenestys yleensä huononee. Mikäli lapsella on edellä mainittuja piirteitä, on syytä hakeutua neuvolaan tai suoraan lääkäriin. Levottomuuden syynä ei yleensä ole tunnistettava hermoston vamma tai vika, eikä sitä voida hoitaa lääkkein. Lapsen käytöstä pyritään ohjaamaan kieltojen ja kannustuksen avulla, ja koko perhe sekä koulu on hoidossa mukana. Ongelmat usein lievittyvät lapsen kasvaessa.

Mitä ovat syömishäiriöt?

Syömishäiriöillä tarkoitetaan mielenterveyshäiriöitä, jotka ilmenevät syömisen välttelynä (anoreksia) tai ahmimisena (bulimia). Syömishäiriöt ovat yli 10-vuotaiden tyttöjen ja nuorten naisten ongelma, pojilla syömishäiriöitä esiintyy harvoin. Syömishäiriöistä kärsii muutama prosentti murrosikäisistä tytöistä.

Milloin epäillä anoreksiaa?

Anoreksiaan sairastuva nuori on usein hyvin menestyvä koululainen, joka harrastustensa (balettitanssi, taitoluistelu jne.) vuoksi joutuu pitämään huolta painostaan. Anoreksia voi alkaa vähäisestä laihdutusyrityksestä, joka riistäytyykin hallitsemattomaksi syömättömyyskierteeksi. Tämän laukaisijana on tyytymättömyys omaan ruumiinkuvaan. Anoreksiaa potevan elämää hallitsee ruoan ajattelu, hän uskoo olevansa lihava vaikka näin ei todellisuudessa ole, häntä huolestuttaa ajatus ettei pysty hallitsemaan syömistään ja tämän seurauksena hän usein oksentaa syömisen jälkeen. Osalla potilaista syömättömyyteen liittyy liikunnan lisääntyminen entisestään. Osalla esiintyy myös ajoittain ahmimiskohtauksia.

Miten anoreksia todetaan?

Anoreksiaan liittyy aina laihtuminen. Rajana pidetään 15 %:n painon laskua tai suhteellisen painon jäämistä yli 15 % jälkeen pituuden mukaisesta normaalipainosta. Painonlasku voidaan helposti tarkistaa kasvukäyrästä esimerkiksi kouluterveydenhoidossa. Laihtumiseen liittyvät kuukautisten poisjäänti sekä yllä esitetyt pelkoajatukset lihomisesta ja omasta kehosta. Vaikeasti laihtuneella potilaalla todetaan myös monia fyysisiä löydöksiä, kuten hidas pulssi ja matala verenpaine.

Mitä tehdä anoreksiaa epäiltäessä?

Anoreksia on vakava mielenterveyshäiriö ja tärkeää olisi, että nuori saadaan hoitoon mahdollisimman pian. Niinpä vanhempien tulisi herkästi ottaa lääkäriin yhteys, jos epäily anoreksiasta herää. Anoreksiapotilaiden hoito tapahtuu lastensairaaloissa yleensä polikliinisesti, mutta tarvittaessa potilas otetaan osastohoitoon. Anoreksiapotilaan hoidosta vastaa erityinen hoitoryhmä. Hoito on pitkäjänteistä ja vie usein vuosia, mutta paranemismahdollisuudet ovat hyvät.

Millainen on bulimia?

Bulimia on syömishäiriö, johon liittyy muilta salassa tapahtuvia toistuvia ruoan ahmimisjaksoja. Sairastunut nuori ajattelee jatkuvasti syömistä. Hän kuitenkin pelkää voimakkaasti lihomista ja sen takia pyrkii oksentamaan ahmitun ruuan pois. Potilas usein lisää myös liikuntaa ja aika ajoin paastoaa. Bulimiaa sairastavilla on usein masennusta ja muita mielenterveyden häiriöitä. Bulimia alkaa usein laihdutusyritysten seurauksena.

Miten bulimiaa hoidetaan?

Myös bulimiaa epäiltäessä nuoren olisi päästävä ajoissa hoitoon. Bulimiaa sairastavat ovat usein paremmin motivoituneita hoitoon kuin anorektikot. Bulimiapotilaan hoidossa keskeistä on, että potilas oppii syömään pieniä annoksia säännöllisesti. Ruokavalion on hyvä olla monipuolinen ja sen tulee luonnollisesti taata riittävä energian saanti. Bulimiapotilaiden hoidossa myös psykoterapia ja joskus lääkkeiden käyttö on perusteltua.