Etusivu » Piilorasva

Piilorasva

100 kysymystä ravinnosta
15.10.2015
Antti Aro

Terveyden kannalta arvioiden heikkolaatuista rasvaa on piilossa monissa leivonnaisissa, lihavalmisteissa ja meijerituotteissa.

Monien ruokien ja elintarvikkeiden rasvan määrän voi arvioida paljaalla silmällä. Leivälle voi levittää rasvaa ohuelti tai paksulti, ja kinkun rasvapitoisuus näkyy rasvakerroksen paksuudesta. Valmisruokien rasvapitoisuuden tietää usein vain valmistaja, ellei sitä ilmoiteta tuotteen myyntipäällyksessä. Näkyvien rasvojen määrää voi vaihdella haluamallaan tavalla, mutta silmin vaikeasti arvioitavan piilorasvan suhteen asia on paljon hankalampi ja vaatii perehtymistä ja elintarvikkeista annettujen tietojen seuraamista.

Nykyisin lähes kaksi kolmannesta syömästämme rasvasta on piilorasvaa. Piilorasva on myöskin kovempaa kuin näkyvät rasvat, joiden joukosta olemme oppineet valitsemaan pehmeämmät vaihtoehdot. Osasta piilorasvaa saa tietoa, jos vaivautuu tutustumaan myyntipäällyksen merkintöihin. Niinpä meijerituotteiden ja pakattujen lihavalmisteiden päällysmerkinnöistä rasvan määrä ilmenee. Asia jää kuitenkin epäselväksi, jos ostaa lihatiskiltä vaikkapa makkaraa tai maksapasteijaa. Joskus rasvan määrää voi arvioida hinnan perusteella: tarjousjauheliha on sitä edullisempaa, mitä enemmän siinä on rasvaa. Tarjousjauhelihan sijasta kannattaisikin ostaa samalla rahalla pienempi määrä paistijauhelihaa tai kokolihaa. Kokoliha on parasta, ellei sitä ole muokattu ja naamioitu rasvaisella marinadilla tai "kevyellä" suolauksella. Meijerituotteissa ja lihavalmisteissa rasvan laatu on melko samanlaista, jolloin pelkän rasvan määrän perusteella voi myöskin arvioida esimerkiksi kovan rasvan saantia.

Erityisen huonosti tunnetaan leivonnaisten sisältämän piilorasvan määrä. Tavallisessa suomalaisessa ruokaleivässä on vain niukasti rasvaa, mutta kahvileivät ovat asia erikseen. Makeissa kekseissä ja pikkuleivissä rasvaa on 20–30 % ja mehevässä viinerissä jopa 35 % eli noin 60 % energiasta. Myslin rasvapitoisuus voi olla vain muutamia prosentteja, mutta rapeassa muromyslissä rasvaa voi olla 20 %, ja tavallisesti se on tyydyttynyttä kookosrasvaa tai kovetettua kasvirasvaa. Teollisesti tuotetuissa elintarvikkeissa, kuten leivonnaisissa ja monissa eineksissä, käytetään yleisesti palmu- ja kookosrasvoja, joissa tyydyttyneiden rasvahappojen osuus on 50–90 % eli voi olla jopa suurempi kuin voirasvassa. Tällaista rasvaa käytetään, koska se säilyy paremmin kuin tyydyttymättömiä rasvahappoja sisältävät öljyt ja koska se soveltuu paremmin esimerkiksi lehtevien leivonnaisten valmistamiseen. Myös ranskanperunoiden, munkkien ja lihapiirakoiden uppopaistossa käytetään varsin kovia rasvoja. Niinpä onkin järkevää tarkkailla valmisruokien päällysmerkintöjä silloin, kun tuote on pakattu, ja yleensäkin välttää runsasrasvaisten valmistuotteiden säännöllistä käyttöä.

Suomalainen elintarvikevalikoima on viime vuosikymmeninä muuttunut monessa suhteessa paremmaksi. Vähärasvaisia meijerituotteita ja lihavalmisteita on hyvin saatavilla, ja niitä myös mainostetaan näkyvästi. Rasvalevitteiden valikoima on nopeasti monipuolistunut. Kuitenkin teollisuuden käyttämien paisto- ja leivontarasvojen osalta kehitys ei ole ollut yhtä myönteistä. Siksi piilorasvasta puhuminen ja sen käytön hallitseminen ovat entistäkin tärkeämpiä.