Etusivu » Proteiinin tarpeellisuus

Proteiinin tarpeellisuus

100 kysymystä ravinnosta
15.10.2015
Antti Aro

Eläinproteiini on ihmiselle täysipainoisinta, mutta käytännössä suuri osa proteiineista voidaan hankkia kasvisruoasta.

Ihmisen ruoan sisältämä typpi on valtaosin proteiineina. Lapsen kasvaessa kehonpainon kiloa kohden laskettu proteiinien tarve ja välttämättömien aminohappojen osuus kokonaistarpeesta pienenevät. Niinpä aikuinen tulee toimeen suhteellisesti pienemmällä määrällä proteiineja ja välttämättömiä aminohappoja kuin lapsi.

Eläinproteiinit, kuten muna, liha, kala ja maitovalmisteet, sisältävät ravitsemuksellisesti täysarvoista proteiinia, jonka aminohappovalikoima vastaa ihmisen tarvetta. Aikuisen ihmisen vähentyneestä välttämättömien aminohappojen suhteellisesta tarpeesta johtuen eläinperäisiä proteiineja voidaan runsaastikin korvata kasviproteiinilla ilman haittoja. Useimmat kasvisruokavaliot ovat proteiinien saannin kannalta täysin turvallisia, koska niihin sisältyy ainakin pieniä määriä meijerituotteita, kalaa tai munaa.

Hyvin runsaalla proteiinien saannilla ei ole erityisiä hyödyllisiä vaikutuksia, koska tarvetta suuremmat proteiinimäärät käytetään lähinnä energian tuotantoon, jossa proteiinit eivät ole hiilihydraatteja parempia. Runsaan proteiinimäärän typpisisältö kuormittaa tavallaan suolistoa ja munuaisia. Terveelle elimistölle tällaisesta kuormituksesta ei ole todettavaa haittaa. Jos munuaisten toiminnassa on vikaa, joudutaan kuitenkin joskus rajoittamaan proteiinien saantia. Esimerkiksi diabeettisen munuaistaudin etenemistä voidaan hidastaa rajoittamalla proteiinien saantia ravinnosta.

Kasvi- ja eläinkunnan proteiinien eroista ainoastaan aminohappovalikoiman eroilla on merkitystä terveydelle. Kasvikunnan proteiinien on arveltu rasittavan munuaisia vähemmän kuin eläinproteiinien. Erojen merkitsevyydestä ei kuitenkaan ole vakuuttavia todisteita. Hyvin runsas proteiinien saanti lisää jonkin verran kalsiumin eritystä virtsaan. Vaikutus on erityisesti happotähteisillä rikkipitoisilla aminohapoilla, joita on runsaammin eläinproteiineissa. Ei ole yksimielisyyttä siitä, onko vaikutus merkittävä ja onko sillä mitään vaikutusta luiden mineraalitiheyteen.

Proteiinien aminohappokirjo ei ole samalla tavalla terveydelle tärkeä kuin rasvahappojen tasapaino, kunhan ravinnosta saadaan riittävästi välttämättömiä aminohappoja (ks. «Proteiinit ja aminohapot»1). Tarvetta runsaampi proteiinien saanti ei edistä terveyttä. Hyvin runsas eläinproteiinien kulutus on ekologisesti kuluttava valinta, ja sitä voidaan arvostella myöskin eettisin perustein. Riittävä proteiinien saanti ei ole ongelma Suomessa, ja proteiinien lähteinä kannattaa käyttää sekä eläin- että kasvikunnan elintarvikkeita.