Etusivu » Maksa ja A-vitamiini

Maksa ja A-vitamiini

100 kysymystä ravinnosta
15.10.2015
Antti Aro

Maksa sisältää runsaasti A-vitamiinia, ja takavuosina määrät nousivat ohimenevästi liiankin suuriksi, koska A-vitamiinia käytettiin varomattomasti kotieläinten ruokinnassa ja hoidossa.

Maksa on ylivoimaisesti runsaimmin A-vitamiinia sisältävää ruokaa. Sadan gramman annos sian tai naudan maksaa sisältää retinolia noin 20 mg, mikä vastaa reilun kuukauden tarvetta. Muita A-vitamiinia sisältäviä ruokia ovat meijerituotteet. Niiden sisältämät määrät vain ovat paljon pienempiä – esimerkiksi rasvaisissa juustoissa A-vitamiinipitoisuus on vain pari prosenttia maksan arvoista.

1980-luvun lopulla tehdyissä elintarvikkeiden koostumustutkimuksissa todettiin yllättäen maksan A-vitamiinipitoisuuksien olevan selvästi odotettua suurempia. Koska määrät olivat niin suuria, että maksaa ravintonaan säännöllisesti käyttävien A-vitamiinin saanti saattoi ylittää turvallisina pidetyt määrät, valvontaviranomaiset puuttuivat asiaan ja asettivat raskaana oleville naisille rajoituksia maksan käyttöön. Suurien pitoisuuksien todettiin johtuneen siitä, että erityisesti Etelä-Suomessa kotieläinten ravintoa oli yleisesti täydennetty suurilla A-vitamiiniannoksilla uskoen sen parantavan eläinten terveyttä ja tuotantotuloksia. Ketään ei siinä vaiheessa ollut huolestuttanut se, että A-vitamiini kertyisi eläinten maksaan ja joutuisi sitä kautta ihmisen ravintoketjuun. Kun perusteeton eläinten vitaminointi lopetettiin, sian ja naudan maksan A-vitamiinipitoisuudet palasivat nopeasti normaaleiksi. Syntynyt kohu kuitenkin vähensi maksaruokien käyttöä ja aiheutti ihmisille pitkään kestäneitä epäilyjä maksaruokien turvallisuudesta.

Huoli vaarallisen suurista A-vitamiinin määristä ruoassa oli kenties vähän liioiteltua, sillä A-vitamiinin runsaan nauttimisen aiheuttamat maksavauriot ja raskaudenaikaisen käytön aiheuttamiksi epäillyt sikiövauriot ovat selvästikin aiheutuneet suuria määriä A-vitamiinia sisältävien erityisvalmisteiden käytöstä eikä pelkästään ruoan sisältämästä A-vitamiinista. Valvottaessa ravintoaineiden saantia ei ole kuitenkaan syytä hyväksyä mitään vältettävissä olevia riskejä. Sen takia oli tärkeää kiinnittää huomiota siihen, että vitamiinivalmisteiden runsasta käyttöä on syytä varoa sekä ihmisten että kotieläinten hoidossa, koska vaikutukset eivät ole aina harmittomia. Maksavalmisteiden suuriin A-vitamiinipitoisuuksiin kiinnitettiin samoihin aikoihin huomiota muuallakin, esimerkiksi Brittein saarilla. Sielläkin asia saatiin hallintaan rajoittamalla eläimille annettavan A-vitamiinin määriä.

Suomen maksajupakassa huomiota kiinnitettiin paljon maksalaatikon mahdolliseen vaarallisuuteen. Maksapihveihin verrattuna maksalaatikon sisältämät A-vitamiinimäärät ovat ja olivat runsaat kymmenen vuotta sittenkin varsin kohtuullisia. Sadassa grammassa maksalaatikkoa on 4 mg A-vitamiinia eli vain noin viidesosa kokomaksan määrästä. Maksalaatikkoa ei siten ole syytä erityisesti karttaa A-vitamiinin takia. Jutun opetus oli siinä, että tärkeäkin ravintoaine voi liian suurina annoksina olla haitallinen. Lisäksi opittiin kiinnittämään huomiota siihen, että eläinten ruokinnalla voidaan hyvinkin tehokkaasti vaikuttaa elintarvikkeiden koostumukseen. Tästä on viime aikoina saatu myönteisiä esimerkkejä esimerkiksi kananmunien tuotannossa.