Etusivu » Flavonoidien lähteet

Flavonoidien lähteet

100 kysymystä ravinnosta
15.10.2015
Antti Aro

Flavonoideja on kaikissa kasviksissa, marjoissa ja hedelmissä, usein niiden kuoriosissa.

Flavonoideja on vaihtelevia määriä kasvikunnan tuotteissa, usein hedelmien ja marjojen värikkäissä kuorissa. Koska flavonoidien kirjo on laaja, kertyy uutta tietoa eri elintarvikkeiden flavonoidipitoisuuksista jatkuvasti. Parhaiten tunnetaan flavonoli kversetiini, jonka saantia on tutkittu useimmissa väestötutkimuksissa ja jonka imeytymisestä ja aineenvaihdunnasta tiedetään eniten.

Suomalaisen ravinnon kversetiinistä suuri osa saadaan sipulista. Eniten kversetiiniä on sipulin uloimmissa kerroksissa, jotka useimmiten poistetaan ihan puhtaussyistä. Sipulin käytön ja saannin arvioiminen on vaikeaa, koska käytämme sipulia vähän sellaisenaan ja suurin osa on eineksissä ja valmisruoissa sellaisessa muodossa, ettei sen määriä ole mahdollista tarkkaan arvioida. Hedelmistä omenassa, kirsikassa, luumussa ja aprikooseissa on runsaasti erilaisia fenoliyhdisteitä. Määrät ovat suurimmat omenan värikkäässä kuoriosassa, joka usein kehotetaan poistamaan ennen nauttimista. Monissa marjoissa, kuten viinimarjoissa, mustikoissa ja karpaloissa, on paljon varsinkin antosyanidiineja ja proantosyanidiineja. Marjoissakin flavonoidipitoisuus on suurin kuorissa. Tästäkin syystä marjat kannattaa nauttia kokonaisina mieluummin kuin mehuina, silloin kun se on mahdollista.

Kuorien merkitys on erityisen selvä verrattaessa puna- ja valkoviiniä. Punaviineissä flavonoideja on selvästi runsaammin, mikä johtuu rypäleiden kuorien käytöstä viinin valmistukseen. Valkoviiniä valmistettaessa kuoret poistetaan hyvin aikaisessa vaiheessa. Eri punaviinilaatujen flavonoidipitoisuuksissa on todettu suuriakin eroja, jotka johtunevat siitä, miten kuoria käsitellään valmistustekniikassa.

Tee on monissa maissa myös tärkeä flavonoidien lähde. Vihreässä teessä määrät ovat suurimmat, ja mustasta teestä osa flavonoideista on menetetty valmistuksen yhteydessä. Flavonoideja, erityisesti flavanoneja hesperetiiniä ja naringeniinia on runsaasti sitrushedelmissä, joiden flavonoideja ei ole useimmiten otettu huomioon arvioitaessa flavonoidien saantia väestötutkimuksissa. Hesperetiiniä on runsaasti appelsiinissa ja appelsiinimehussa, naringeniinia taas erityisesti greipissä.

Tiedot lukuisista flavonoideista muuttuvat vilkkaasti, minkä takia elintarvikkeita on vaikea asettaa niiden suhteen paremmuusjärjestykseen. Monissa uutisissa on painotettu epäolennaisia ja käytännön kannalta vähäpätöisiä asioita. Tuskinpa mustan ja vihreän teen erot tai puna- ja valkoviinin flavonoidipitoisuuden erot ovat meille kovinkaan tärkeitä. Suklaastakin on pyritty tekemään terveysruokaa sillä perusteella, että kaakaosta löytyy flavonoideja. Runsaasti käytettyjen ruokien, kuten sipulin, vihannesten, marjojen ja hedelmien, sisältämät määrät ovat luonnollisesti tärkeämpiä kuin joidenkin harvoin käytettyjen nautintoaineiden sisältämät määrät. Vaikka kasviksia tuskin kannattaakaan valita niiden flavonoidimäärien perusteella, flavonoiditutkimus on antanut lisäväriä elintarviketutkimukseen ja kiinnittänyt huomiota sekä valikoiman monipuolisuuteen että siihen, että hyödyllisiä aineita on marjojen ja hedelmien eri osissa.