Etusivu » Ravitsemussuositusten tausta

Ravitsemussuositusten tausta

100 kysymystä ravinnosta
15.10.2015
Antti Aro

Ravitsemussuositukset vaikuttavat etenkin joukkoruokailun suunnitteluun ja toteuttamiseen.

Suositukset terveen väestön ravitsemuksesta julkaistiin ensimmäisen kerran Yhdysvalloissa vuonna 1941, ja niitä on sen jälkeen uudistettu kymmenisen kertaa. Pohjoismaissa suosituksia on laadittu 1980-luvun alusta lähtien, ja Suomessa Valtion ravitsemusneuvottelukunta julkisti ensimmäiset suosituksensa vuonna 1987 ja niiden uudistetut versiot vuosina 1998, 2005 ja 2013.

Tyypillisissä ravitsemussuosituksissa annetaan erilliset suositusluvut tärkeimpien ravintoaineiden kuten rasvojen, proteiinien, vitamiinien ja kivennäisaineiden saannille. Tällaisten ravintoaineiden tarpeen yksilöllinen vaihtelu voi olla huomattava. Niinpä suositusluvut lasketaan arvioidun keskimääräisen tarpeen ja sen hajonnan perusteella sen verran suuremmiksi, että ne vastaavat jokseenkin koko terveen väestön tarvetta. Tämä pyrkimys johtuu siitä, että suositukset on ensisijaisesti tarkoitettu suurten ryhmien ruokavalioiden suunnitteluun. Suosituslukuja pidetään tavoitteena suunniteltaessa joukkoruokailun kuten koulujen, työpaikkojen ja laitosten ruokalistoja. Kun tavalliset annokset täyttävät suositukset, tulee käytännöllisesti katsoen kaikkien ruokailijoiden tarve turvallisesti tyydytetyksi.

Esimerkiksi C-vitamiinin vähimmäistarve, joka pitää puutostaudin eli keripukin poissa, on noin 10 mg päivässä. Aikuiset tarvitsevat keskimäärin noin 30 mg C-vitamiinia päivässä, mutta tarpeen vaihtelut huomioon ottava väestön saantisuositus on yli kaksinkertainen eli 75 mg päivässä. Suosituslukuja ei ole tarkoitettu yksittäisille ihmisille, joiden on yleensä mahdotonta laskea omaa ravintoaineiden saantiaan. Jos tällaisia lukuja saa tietoonsa vaikkapa jostakin ravintotutkimuksesta, ei näitä arvoja pidä verrata suosituslukuihin, vaan parempi vertailukohde olisi keskimääräistä tarvetta osoittava luku.

Viime aikoina ravitsemussuosituksiin on usein liitetty suoraan väestön käyttöön tarkoitettuja suuntaa antavia suosituksia. On esimerkiksi suositeltu välttämään kovien rasvojen käyttöä ja suosimaan täysjyväviljaa. Tällaiset suositukset, joissa puhutaan ruoka-aineista tai ruokaryhmistä ja joissa vältetään vaikeasti määriteltäviä lukuarvoja, ovat helpommin ymmärrettäviä ja aiheuttavat vähemmän väärinkäsityksiä kuin ravintoainekohtaiset suositusluvut. Suomalaisille on suositeltu ruokavaliota, joka on vaihteleva, monipuolinen, kohtuullinen ja maukas. Vaihtelevuus ja monipuolisuus takaavat kaikkien erilaisten ravintoaineiden tarjonnan, kohtuullisuus tähtää etenkin lihavuuden torjuntaan, ja nautittavuus muistuttaa siitä, että suositusten mukainen ruoka voi olla myös maukasta. Suosituksissa ohjataan ruokien käyttöä esimerkiksi ruokapyramidin, ruokaympyrän tai lautasmallin avulla. Ruokapyramidi on tarkoitus rakentaa perustasta alkaen. Tyveen sijoitettuja ruokia nautitaan usein ja päivittäin. Huipulla ovat ruoat, joiden käyttöä suositellaan harvemmin ja harkiten (kuva « Suositusten mukainen ruokapyramidi»1).

Toinen tapa havainnollistaa suositeltavaa ruokavaliota on lautasmalli, jolla kuvataan tavallisen lounasaterian koostamista (kuva «Lautasmalli»2). Puolet lautasesta varataan tuoreille ja kypsennetyille kasviksille, neljännes perunalle, pastalle tai riisille, ja neljännes lihalle tai kalalle. Lautasmalliin on liitetty tarkempia ohjeita ruokien valinnasta: runsaasti kasviksia, marjoja ja hedelmiä, täysjyväviljavalmisteita joka aterialla, rasvatonta maitoa tai piimää ruokajuomaksi, kalaa pari-kolme kertaa viikossa, lihaa vähärasvaisena, rasvat näkyviksi ja pehmeiksi.

Lähes puolet suomalaisista syö ainakin yhden päivittäisen aterian kodin ulkopuolella. Joukkoruokailun merkitys terveellisen ruokailun toteuttamisessa onkin huomattava. Tätä kautta ravitsemussuositukset vaikuttavat useimpien kansalaisten hyvinvointiin, auttavat omaksumaan järkeviä elämäntapoja ja opettavat vähitellen muokkaamaan myös kotona tapahtuvaa ruokailua toivottuun suuntaan.

Kuva 1. Suositusten mukainen ruokapyramidi. © Valtion ravitsemusneuvottelukunta.
Kuva 2. Lautasmalli. © Valtion ravitsemusneuvottelukunta.