Etusivu » Bakteerinäytteet

Bakteerinäytteet

Laboratoriotutkimusten tulkinta
6.5.2016
Seija Eskelinen

Bakteereita tutkitaan pääasiassa kasvattamalla niitä varta vasten tehdyissä keinotekoisissa elatusaineissa. Kun bakteeri on lisääntynyt elatusaineessa riittävästi, selvitetään, mikä bakteeri on kyseessä ja onko se herkkä vai vastustuskykyinen tavallisille antibiooteille. Bakteerien lisäksi tutkitaan sieniä ja viruksia. Laboratoriota, jossa näitä taudinaiheuttajia tutkitaan, kutsutaan mikrobiologiseksi laboratorioksi. Sen toiminta ja vaatimukset ovat aivan erilaiset kuin kemiallisen laboratorion, jossa tutkitaan verinäytteitä. Siksi mikrobiologiset laboratoriot ovat erillään muusta laboratoriosta.

Bakteeriviljelyt

Bakteerit ovat erittäin pieniä, tavallisimmat noin 1 mikrometrin (µm) eli millimetrin tuhannesosan kokoisia. Ihmisen pienin solu, punasolu, on sentään läpimitaltaan noin 5 mikrometriä. Pienuudestaan huolimatta bakteerit voidaan nähdä mikroskoopissa erityisten värjäysmenetelmien avulla. Mikroskoopilla tutkiminen on kuitenkin kovin epätarkkaa. Näytteissä on aina kaikenlaista töhkää ja muita soluja, joiden seasta bakteereita on vaikea saada näkyviin. Bakteereita täytyy olla todella paljon, ennen kuin ne löytyvät mikroskoopilla, ja joitakin bakteereita on mahdoton saada näkyviin.

Viljely on tehokas tapa löytää tautibakteereita. Näyte pannaan elatusaineeseen, jossa on otolliset olosuhteet bakteerien kasvulle. Elatusaineessa on sopiva suolojen määrä ja väkevyys, ravintoa ja muuta hyvää bakteereille. Riittää, että elatusaineeseen joutuu muutama bakteeri. Ne jakaantuvat hyvissä oloissa kiivaasti, kerran puolessa tunnissa.

Suotuisissa oloissa ehtii yhdestä bakteerista tulla 15 tunnissa 30 bakteerisukupolvea. Kun aina seuraavan sukupolven bakteerit kahdentuvat, bakteerit lisääntyvät todella huimaa vauhtia: yhdestä bakteerista ehtii tulla miljardi (1 000 000 000) bakteeria, jollainen kasa näkyy jo paljain silmin pienenä pesäkkeenä elatusaineen pinnalla. Tällaista nopeaa kasvua sanotaan eksponentiaaliseksi tai logaritmiseksi.

Bakteereita on erilaisia, ja monet ovat aika vaativia ympäristönsä suhteen. Siksi eri paikoista otetut näytteet tarvitsevat erilaisia elatusaineita. Nielutulehduksia aiheuttavat pääasiassa pienet pallomaiset streptokokit, virtsassa taas on yleisimmin sauvamaisia kolibakteereita, ihon paiseita aiheuttavat stafylokokit, ulosteessa voi olla salmonelloja tai kampylobakteereita. Nämä eivät pysty kasvamaan hyvin samassa elatusaineessa vaan tarvitsevat kukin itselleen sopivan kasvuympäristön.

Bakteerinäytteitä otetaan monenlaisista elimistömme eritteistä ja nesteistä, yleisimmin virtsasta. Virtsatietulehdusta epäiltäessä elatusaineella päällystetty lasilevy kastetaan virtsanäytteeseen tai pienellä metallisilmukalla asetetaan virtsaa elatusainemaljalle. Bakteerinäytteitä voidaan ottaa nielusta tai ihotulehduksesta pumpulipuikolla, joka sen jälkeen työnnetään elatusainetta sisältävään putkeen. Sairaalassa otetaan kuumepotilailta runsaasti veriviljelyitä, joissa verta valutetaan suoraan pieneen, nestemäistä elatusainetta sisältävään pulloon. Tuoreesta ulostenäytteestä otetaan näyte elatusaineelle kasvamaan.

Elatusaineputket, joissa tutkittava näyte on, pidetään lämpimässä (tavallisesti ruumiinlämmössä eli 37 asteessa). Jos näytteessä on bakteereita, ne lisääntyvät lämmössä ja muodostavat silmin nähtäviä bakteeripesäkkeitä. Tähän kuluu aikaa, minkä vuoksi alustavan vastauksen saa vasta seuraavana päivänä. Lopulliseen vastaukseen kuluu ainakin päivä lisää, sillä bakteerin laadun ja antibioottiherkkyyden määritys vie oman aikansa. Tarvittava aika riippuu myös bakteerilajista. Hitauden huippu on onnettoman hitaasti lisääntyvä tuberkuloosibasilli, jonka viljely kestää viikkokausia.