Etusivu » Klamydiatesti virtsasta (U-ChtrNhO)

Klamydiatesti virtsasta (U-ChtrNhO)

Laboratoriotutkimusten tulkinta
11.8.2016
Seija Eskelinen

Testillä tutkitaan, löytyykö virtsasta Chlamydia trachomatis -bakteerin RNA-nukleiinihappoa. Positiivinen tulos merkitsee klamydiatulehdusta.

Klamydia on yleisin sukupuolitauteja aiheuttava bakteeri. Vuosittain todetaan noin 13 000 klamydiatartuntaa (ks. «Klamydia»1). Todettujen tartuntojen lähteet (tartuttajat) pyritään jäljittämään ja ohjaamaan myös testiin ja hoitoon. Ainakin 90 prosenttia naisten ja puolet miesten klamydiatartunnoista on oireettomia. Siksi klamydiaa myös seulotaan oireettomilta muun muassa ehkäisyneuvolakäyntien yhteydessä. Papakokeessa tai virtsatulehdusoireiden vuoksi tutkittavassa virtsanäytteessä (ks. «Virtsan bakteeriviljely (U-BaktVi)»2) klamydiaa ei voida todeta. Aina, jos epäilee tartuntaa, kannattaa hakeutua testiin. Näyte kannattaa ottaa aikaisintaan 5–7 vuorokauden kuluttua mahdollisesta tartunnasta.

Näytteenottotekniikka poikkeaa virtsatulehduksen toteamiseksi annettavasta virtsanäytteestä: klamydiavirtsanäytettä annettaessa alapesua ei pidä tehdä ja näyteastiaan virtsataan jo heti virtsaamisen alussa (= ensivirtsa). Virtsaamatta pitäisi olla vähintään 2 tuntia ennen näytteenottoa.

Ensivirtsanäytteen vaihtoehtoina ovat naisilla kohdunkaulakanavasta tai emättimestä ja miehillä virtsaputkesta vanupuikolla otettavat näytteet. Tartuntatavasta riippuen näyte voidaan ottaa myös nielusta, peräaukosta tai silmän sidekalvolta.

Positiivinen tulos on merkki klamydiatulehduksesta, mutta toisaalta tulos voi pysyä positiivisena jopa kuukauden ajan klamydian antibioottihoidon jälkeen, minkä vuoksi kontrollinäytettä ei pidä ottaa liian aikaisin.

Monissa laboratorioissa klamydian ensivirtsatesti on yhdistetty tippuritestiin, jolloin testin lyhenne on U-CtGcNh0.