Etusivu » Verensokerin omaseuranta

Verensokerin omaseuranta

Laboratoriotutkimusten tulkinta
6.5.2016
Seija Eskelinen

Sormenpäästä tehtävät verensokerimittaukset otettiin diabeteksen omaseurannnassa käyttöön 1980-luvun alkupuolella. Ajan mittaan kotimittarit ovat monipuolistuneet ominaisuuksiltaan. Niissä on laaja tulosmuisti, useimmista löytyy tietokoneliitäntä, ja esimerkiksi näkövammaisille on omat mallinsa. Tällä hetkellä käytössä on yli kaksikymmentä erilaista mittaria. Lähes kaikissa malleissa on säädettävä pistosyvyys, ja siksi verensokerin omaseuranta on helppoa ja lähes kivutonta. Mittaus perustuu biosensoritekniikkaan. Mittarit pystyvät ilmoittamaan plasman glukoositason hyvin pienestä verimäärästä.

Omaseuranta kertoo verensokerin vuorokaudenaikaisen vaihtelun, mikä etenkin ykköstyypin diabeteksen insuliinihoidossa on tärkeää tietää. Tyypin 2 diabeteksessa mittaustarve on pienempi. Kaikilla diabeetikoilla mittaustulosten hyödyntäminen on olennaista.

Ennen mittausta tehdään erityisellä laitteella, lansetilla, sormenpäähän pieni reikä, josta tihkuva toinen veritippa asetetaan mittausliuskan testialueelle. Liuska työnnetään koneeseen, joka lukee verensokerin tuloksen.

Pikamittareihin liittyvä mittausvirhe on noin 10 % puoleen tai toiseen. Verensokerin arvolla 10 mmol/l oikea tulos on 9.0–11.0, ja arvolla 5 mmol/l tulos on 4.5–5.5. Tämä tarkkuus riittää hyvin diabeteksen hoidon onnistumisen seuraamiseen. Isommat mittausvirheet johtuvat useimmiten mittaajasta ja mittauksen aikaisista virheistä eivätkä itse mittarista. Virheellisiä tuloksia voi syntyä esimerkiksi silloin, kun sormenpäätä on puristeltu voimakkaasti tai sormi on likainen. Diabeteshoitajan vastaanotolla tarkistetaan mittarin luotettava toiminta määräajoin.