Etusivu » Vieritestit

Vieritestit

Laboratoriotutkimusten tulkinta
6.5.2016
Seija Eskelinen

Viime vuosina monet laboratoriotutkimukset ovat siirtyneet laboratorioista vastaanotoille, päivystyspoliklinikoille, kotisairaanhoitoon ja potilaiden tekemään omaseurantaan (omatestaus, omamittaus). Tekniikka on kehittynyt niin, että laitteilla pystytään yksinkertaisesti ja helposti mittaamaan haluttu aine verestä tai virtsasta. Testit ovat yksinkertaisia mittaajan näkökulmasta, mutta niihinkin tarvitaan perehdytys, eli on tunnettava laitteet, niiden ominaisuudet ja käyttötekniikka.

Tutkimusten virallinen termi on "point of care" eli POC-testit, jonka suora käännös on hoitopaikkatesti mutta jota yleisesti nimitetään vieritestiksi. Monissa tilanteissa pärjätään pelkällä vieritestillä, esimerkiksi diabeteshoitajalla tai lääkärissä käynnin yhteydessä diabeetikolle riittää usein sokerihemoglobiinin (HbA1c) mittaus ja antikoagulanttihoidossa olevalle tehdään pelkästään INR-mittaus. Aikaa ja vaivaa säästyy, kun erillistä laboratoriokäyntiä ei tarvita. Yksi hyöty on nopeus: vieritestin tulos saadaan heti, laboratoriosta tuloksen saaminen kestää pitempään, ainakin seuraavaan päivään ja monesti useita päiviä, jos näyte on lähetetty muualle tutkittavaksi.

Tässä tietokannassa esitetyistä laboratoriotutkimuksista pikatesti on käytettävissä muun muassa seuraavista: HbA1c (sokerihemoglobiini, ks. «Hemoglobiini HbA1c (B-HbA1c)»1), INR «Tromboplastiiniaika (P-INR)»2, CRP «CRP (P-CRP)»3, hemoglobiini «Hemoglobiini (B-Hb)»4, kolesteroli «Kolesteroli (fP-Kol)»5, virtsan amylaasi «Amylaasi (P-Amyl)»6, virtsan mikroalbumiini «Virtsan kemiallinen seulonta (U-KemSeul)»7, streptokokki A:n osoittaminen nielutulehduksessa «Nieluviljely (Ps-StrVi)»8 sekä helikobakteerin osoittaminen ulosteesta «Helikobakteerin ulostetesti (F-HepyAg)»9. Pikatestit ovat nopeasti kehittyvä ala, ja niitä tulee jatkuvasti lisää.