Etusivu » Tähystystutkimukset

Tähystystutkimukset

Tähystystutkimukset
9.7.2008
Pertti Mustajoki ja Jarmo Kaukua

Diagnoosi ei aina selviä potilaan oireiden, löydösten, laboratoriokokeiden eikä kuvantamistutkimustenkaan jälkeen – lääkärin täytyy mennä paikan päälle katsomaan, mistä on kyse. Tähystyksiä tehdään sinne, mihin tähystimellä päästään: suun kautta ruokatorveen, mahalaukkuun ja ohutsuolen alkuosaan, peräaukon kautta perä- ja paksusuoleen ja virtsaputken kautta virtsarakkoon. Tähystimen voi myös viedä ihon läpi esimerkiksi vatsaonteloon tai niveleen.

Tähystystutkimus on potilaalle epämiellyttävämpi kuin röntgen- tai kaikukuvaus, mutta monien vaivojen selvittelyssä mikään muu tutkimus ei korvaa suoraa näköyhteyttä. Mahalaukun tai paksusuolen sisälle ei nähdä yhtä tarkasti röntgenkuvalla, kaikukuvalla, tietokonekerroskuvalla eikä magneettikuvalla. Esimerkiksi pitkittynyttä ripulia selviteltäessä kannattaakin käydä katsomassa, miltä paksusuolen limakalvo näyttää.

Tähystystutkimukset ovat syrjäyttäneet varjoainetehosteiset röntgenkuvat, joita käytetään vain, jos tähystystutkimuksen toteuttaminen on syystä tai toisesta mahdotonta. Esimerkiksi vanhuksille paksusuolen tähystys saattaa olla liian rasittava tutkimus, ja sen sijaan kannattaa tehdä vähemmän potilasta rasittava paksusuolen varjoainekuvaus.

Pelkkä mahalaukun tai suolen sisäpinnan näkeminenkään ei aina riitä. Tähystäessä saadaan myös koepaloja, mikä on tärkeä etu röntgenkuviin verrattuna. Helikobakteeri (ks. «Helikobakteeritutkimukset»1) ei näy röntgenkuvissa ja on silmällekin näkymätön, mutta se näkyy otetuista koepaloista patologin mikroskoopin alla. Limakalvolla voi olla kohoumia, värimuutoksia, patteja, haavaumia tai muita poikkeavuuksia, joiden tarkka nimeäminen silmämääräisesti on vaikeaa, mutta otettujen koepalojen perusteella patologi voi tehdä tarkemman diagnoosin.

Ruoansulatuskanavan limakalvon rakenne on erilaista ruokatorvessa, mahalaukussa, ohutsuolessa ja paksusuolessa. Patologi tarkistaa kaikki koepalat, jotka on tarkasti merkitty ottopaikan mukaan. Hän katsoo mikroskoopilla, ovatko koepalan kudosrakenteet sellaisia kuin niiden pitäisi kyseisessä paikassa olla. Mikäli poikkeavuuksia löytyy, patologi kirjaa ne lausuntoonsa. Mikroskoopilla nähtyjen muutosten perusteella voidaan päästä tarkempaan diagnoosiin.

Ennen tähystystä voidaan antaa rauhoittavaa esilääkitystä, jonka käytöstä on sovittava tähystävän lääkärin kanssa. Runsasta rauhoittavaa lääkitystä vältetään, koska potilaan täytyy pystyä toimimaan tähystävän lääkärin ohjeiden mukaisesti tutkimuksen aikana.

Tähystimen päässä on valolähde ja siihen liittyy kamera, joka lähettää kuvaa TV-ruutuun lääkärin ja potilaankin nähtäväksi. Tähystimessä on lisäksi ilmaletku, koska mahaan tai suoleen täytyy puhaltaa pieniä määriä ilmaa, jotta seinämärakenteet oikenevat hyvin näkyviksi. Tähystimen toimenpidekanavan kautta voidaan ottaa pienillä pihdeillä koepaloja tai tehdä muita toimenpiteitä.