Etusivu » Kenkien vaikutukset jalkaterveyteen

Kenkien vaikutukset jalkaterveyteen

Terveet jalat 2016
22.12.2016
Riitta Saarikoski

Ennen kenkien keksimistä jalkapohjat olivat kestävät, jalkaterän ja nilkan lihakset ja nivelsiteet vahvat. Ihmiset liikkuivat vaikeuksitta kaikenlaisilla alustoilla (ks. «Jalkaterän ja varpaiden toimivuuden ylläpito»1). Jalat toimivat tehtäviensä mukaan monipuolisesti ja pysyivät terveinä.

Kenkien käyttö hävittää kehon kosketuksen alustaan. Seurauksena on jalkapohjan ihotunnon ja asentotunnon heikkeneminen vähitellen sekä alaraajan ja jalkaterän lihasten ja nivelten yhteistoimintojen muuttuminen. Huonot kengät ovat muokanneet pitkän ajan kuluessa jalkateriä synnyttäen vaivoja ja sairauksia, jota ei esiinny paljain jaloin liikkuvilla kansoilla (ks. «Paljasjalkakävely on tehokasta jalkavoimistelua»2).

Vaikutukset jalkaterän nivelten ja lihasten toimintoihin

Kengät rajoittavat ja estävät monin tavoin jalkaterien toimintoja. Ne muuttavat pystyasentoa (kuva «Korkokenkien vaikutus lantion asentoon»1), painon jakautumista, jalkaterien asentoa sekä lihas- ja niveltoimintoja sekä kävelyn mallia. Kengät heikentävät erityisesti jalkaterän pikkulihasten voimaa ja toimintoja.

Kengät ovat yhteydessä moniin jalkaterän vaivoihin (taulukko «Kenkien aiheuttamia jalkavaivoja ja kenkäsairauksia.»1). Kapeakärkiset ja pienet kengät ja yli 2,5 senttimetrin korot aiheuttavat ihomuutoksia, jalkakipuja ja varpaiden asentopoikkeamia. Korkokengät lisäävät kantakalvon kireyttä, muuttavat päkiän kuormitusta ja lisäävät jalkaterän etuosan vaivoja (ks. «Kengän koron ja lestin vaikutus jalkaterveyteen»3).

Sekä kapea- että leveäkorkoisten kenkien on todettu lisäävän patello-femoraalinivelen ja polven mediaalista kuormitusta. Korkeat korot voivat vaikuttaa, siihen että polven nivelrikko on yleisempää naisilla kuin miehillä. Kengät lisäävät myös lonkkanivelien kuormitusta.

Vaikutukset jalkaterän iho- ja asentotuntoon

Jalkapohjan mekanoreseptoreilla on tärkeä rooli tasapainon hallinnassa. Asentotunto on parempi paljain jaloin kuin kengät jalassa. Paljaan jalkapohjan suora kontakti alustaan mahdollistaa jalkaterän lihaksiston reagoinnin alustan vaihteluihin paremmin kuin kengät jalassa liikuttaessa. Jatkuva kenkien käyttö heikentää myös jalkapohjan ihotuntoa.

Avojaloin elävillä on todettu jalkavaurioita vähemmän kuin kenkiä käyttävillä. Jalkaterän proprioseptoreiden toiminnan heikkeneminen altistaa muun muassa nilkan nyrjähdyksille. Pitkän pohjeluulihaksen (m. peroneus longus) supistuminen äkillisen jalkaterän ulospäin kääntymisen seurauksena on huomattavasti suurempi käytettäessä kenkiä kuin paljain jaloin. Osa kengistä rajoittaa tai estää joustopronaatiota ja lisää supinaatiossa olevan jalkaterän vammariskiä juoksijoilla.

Jalkainfektiot

Kenkien korkea sisälämpötila ja suhteellinen kosteus lisäävät jalkainfektioriskiä. Urheilukengissä jalkaterät hikoilevat noin 50 % enemmän kuin muissa umpinaisissa kengissä. Tunnin kävelyn jälkeen umpinaisten nahkakenkien lämpötila voi olla 29 astetta ja suhteellinen kosteus 99 prosenttia. 45 minuuttia kestänyt nopeatempoinen toiminta voi nostaa kenkien sisälämpötilan 31 asteeseen, suhteellisen kosteuden 100 prosenttiin.

Verkkokankaisissa urheilukengissä sisälämpötila ja suhteellinen kosteus ovat alhaisemmat. Nopeatempoisessa juoksussa kengän varvastilassa lämpötila voi olla jopa 31 astetta ja kantapäässä noin 24 astetta (ks. «Kengän materiaalien ja rakenteiden vaikutukset jalkaterveyteen»4).

Plantaarinen paine

Mitä korkeampi korko, sitä enemmän päkiän kuormitus lisääntyy (ks. «Kengän koron ja lestin vaikutus jalkaterveyteen»3). Kengän kapea kärki ja riittämätön varvastila lisäävät plantaarista painetta. Paineen kohoaminen on yhteydessä päkiäkipuihin, kovettumien ja haavojen kehittymiseen. Henkilöillä, joilla on suuri päkiän ympärysmitta (ks. «Kengän istuvuuden vaikutus jalkaterveyteen»5), kapeakärkisten kenkien käyttö lisää plantaarista painetta ja jalkakipuja.

Tukipinta pieneneminen ja tasapainon heikkeneminen

Kenkien käyttö vaikuttaa pystyasennon kontrollijärjestelmään monin tavoin. Kengät muuttavat jalkaterän asentoa ja toimintoja, paineen jakautumista tukivaiheen aikana ja heikentävät sensorisen järjestelmän toimintaa. Kenkä rajoittaa 20 % jalkaterän etuosan eversiota verrattuna paljain jaloin kävelyyn. Kengät jalassa varvastyönnön aikana tapahtuu jalkaterän etuosan inversio. Mitä jäykempi pohja kengissä on, sitä enemmän kävely tapahtuu koko pohjalla niin sanottuna tasapohjaisena kävelynä.

Kengissä jalkapohjan pinta-alasta on käytössä 50–65 prosenttia. Pienentynyt tukipinta tekee jalkaterästä epävakaan, tasapaino heikkenee ja kaatumisen ja nilkan nyrjähdyksen riski suurenee. Ikääntyneillä jalkineet ovat osasyy kaatumisiin (ks. «Ikääntyneen jalkaterveyttä heikentävät tekijät»6).

Kenkien kärkikäynti tekee varpaat toimintakyvyttömiksi ja pakottaa askeltamaan jalkapöytäluiden päillä, mikä vaikeuttaa kävelyä. Käyrälestisessä kengässä (kuva «Suora- ja käyrälestinen kenkä»2) jalkaterän asento muuttuu ja sen seurauksena askel ponnistaa väärään suuntaan. Korolliset kengät muuttavat kävelyä monin tavoin (ks. «Kengän koron ja lestin vaikutus jalkaterveyteen»3, «Korkokengät työkenkinä»7).

Taulukko 1. Kenkien aiheuttamia jalkavaivoja ja kenkäsairauksia.
Kengän aiheuttama muutosJalkavaivat ja -sairaudet
Iho- ja kynsimuutoksetKovettuma, känsä, rakko, kantapään halkeama, varvasvälihautuma, jalkasieni
Paksuntunut kynsi, sisäänkasvanut kynsi, kivut
Varpaiden asentopoikkeamatIso- ja pikkuvarpaan vaivaisenluu, vasaravarpaat (koukkuvarpaat)
Jalkaterän etuosan ja jalkapohjan kuormituksen muuttuminenLevinnyt laskeutunut päkiä ja päkiäkivut (stilettotarsal)
Mortonin neurooma, hermopinne päkiässä, kun kapeakärkiset kengät puristavat (ks. «Mortonin neurooman hoito»8).
Jalkapohjan kalvojänteen (plantaarifaskia) kiristyminen, kantakivut
Akillesjänteen ja pohjelihasten lyheneminen sekä nilkan koukistuksen väheneminenPohjelihaspumpun toiminnan heikkeneminen, laskimoiden vajaatoiminta ja suonikohjujen kehittyminen
Kantaluuhun kohdistuva paine ja hankausHaglundin kantapää, luukasvama akillesjänteen kiinnityskohdassa (ks. «Haglundin kantapään ehkäisy ja hoito»9)
Muutokset kehon kineettisessä ketjussa, muuttunut kävelyn malliLannenotkon lisääntyminen ja selkävaivat
Polvinivelen kuormituksen muuttuminen ja polvikivut
Polven nivelrikon riski lisääntyy.