Etusivu » Juoksukengän välipohjan vaikutus jalkaterän keski- ja etuosan toiminnan häiriöille

Juoksukengän välipohjan vaikutus jalkaterän keski- ja etuosan toiminnan häiriöille

Terveet jalat 2016
22.12.2016
Petri Väyrynen

Neutraalit urheilu- ja juoksukengät aktivoivat jalkateriä parhaiten. Liikettä liiaksi kontrolloivat kengät aiheuttavat nykyisen tutkimusnäytön perusteella neutraaleja kenkiä enemmän vammoja.

Hyvä alaraajojen ja jalkaterien lihastasapaino ja muuttuneiden liikemallien korjaaminen tukevat jalkakaaria, kantaluun asentoa ja mahdollistavat jalkaterän sekä nilkan luisten ja pehmytkudosrakenteiden yhteistoiminnan (ks. «Alaraajojen kunnon yhteys pystyasentoon ja kehon hallintaan»1). Jalkaterän lyhyiden ja säären alueen pitkien lihasten vahvistaminen oikeassa suhteessa mahdollistaa jalkaterän luonnolliset toiminnot ja tehtävät.

Mitä enemmän kengässä on ulkopuolisia teknisiä komponentteja, sitä kauemmaksi mennään jalkaterän luontaisesta toiminnasta ja kuormituksesta. Kun jalkaterä vuosien saatossa totutetaan jatkuvaan ulkopuoliseen tuentaan, siitä poisoppiminen ja jalkaterän toiminnan kannalta tärkeiden lihasten aktivoiminen vaikeutuu.

Juoksukengässä välipohjaan on saatettu valaa eri kovuusluokan materiaaleja (pronaatiotuki), mutta kengän jalkapohjaa vasten tulevan sisäpohjan on oltava suora, eikä siinä lähtökohtaisesti saa olla muotoilua. Joskus kengissä on niin sanottu anatominen muotoilu. Anatominen muotoilu ei voi olla koskaan kaikille sopiva, koska jalkaterät ovat yksilölliset eivätkä oikea ja vasen jalkaterä ole symmetriset (ks. «Kengän pohjan vaikutus jalkaterveyteen»2).

Matalakaarinen jalkaterä

Toiminnallisesti matalakaarisessa jalkaterässä on kantaluu takaa katsottuna suora. Kyse ei siten ole ylipronaatiosta vaan kantaluun etureunan liiallisesta laskutumisesta plantaarifleksioon keskitukivaiheen aikana, mikä madaltaa sisäkaaren.

Kantaluun asento ei kengän sisällä korjaannu pelkällä pronaatiotuellisella juoksukengällä, vaan tarvitaan ulkopuolista ohjausta, käytännössä yksilöllinen jalkaterän toimintaa ohjaava pohjallinen, jolla kantaluun etureunaa nostetaan dorsaalifleksioon (ks. «Jalkaterien toimintaa ohjaavat pohjalliset»3).

Lisäksi, erityisesti pitkää pohjeluulihasta sekä ensimmäisen varpaan pitkää koukistajalihasta vahvistetaan aktiivisella harjoittelulla, jolloin kantaluun etureuna ja telaluun kannatin pyritään jalkaterän keskiosan vakauden lisäämiseksi nostamaan vaakatasoon (ks. «Spiraalidynaamisia jalkaterän perusharjoitteita»4).

Jalkaterän keskiosan toiminnallisessa madaltumisessa kengän osalta riittää kiertojäykkyys sekä kevyt pronaatiotuki, joka on lyhyellä matkalla kengän keskiosan paikkeilla. Takaosasta liian tukeva pronaatiotuellinen kenkä saattaa kääntää muutoin normaalissa asennossa (suorana) olevan kantaluun varukseen, josta on seurauksena alemman nilkkanivelen toiminnallinen supinaatio. Tästä puolestaan saattaa olla seurauksena keskitukivaiheessa koko alaraajan kiertyminen liiaksi ulospäin, mikä samalla heikentää alaraajan sisäkiertoa sekä kehon luontaista iskunvaimennusta.

Pronaatiotuki vaikuttaa jalkaterän toimintaa niin kauan kun kantapää pysyy alustalla eli pääsääntöisesti myöhäiseen keskitukivaiheeseen saakka. Päätöstukivaiheessa kantapään irrotessa alustalta loppuu myös pronaatiotuen vaikutus. Mikäli juoksijan ongelma on jalkaterän etuosassa, tulee se ilmi vasta päätöstukivaiheessa eikä pronaatiotuella askeleen tässä vaiheessa ole enää merkitystä tilanteen korjaamisessa.

Kantadroppi ja kärkikäynti

Juoksukengissä on niin sanottu kantadroppi, joka tarkoittaa, että kengän sisällä jalkaterän takaosa (kantapää) on etuosaa (päkiä) ylempänä. Tavallisesti juoksukengissä kantadroppi on 10 millimetriä. Niin sanotuissa kilpakengissä kantadroppi vähenee ollen tyypillisesti neljän millimetrin luokkaa, mikä herkemmin ohjaa juoksijaa käyttämään koko jalkapohjan keskiosaa kuormituksen vastaanoton aikana.

Juoksukengissä oleva kärkikäynti on tehty helpottamaan päätöstukivaiheessa päkiälinjasta tapahtuvaa ponnistusta ja askeleen rullasta. Kärkikäynnin myötä varpaat kuitenkin irtoavat alustalta, mikä pienentää jalkapohjan kontakti pinta-alaa alustaa nähden ja on lisäksi taipuvainen kääntämään varpaita päkiänivelistä dorsaalifleksioon. Lisäksi varpaiden päätöstukivaihetta eksentrisesti ohjaava vaikutus heikkenee (ks. «Kengän materiaalien ja rakenteiden vaikutukset jalkaterveyteen»5).

Iskunvaimennus ja ohjaus

Iskunvaimennuksen ja ohjauksen kannalta juoksukenkien etuosa on haasteellinen alue. Etuosan tukipisteiden, ensimmäisen ja viiden jalkapöytäluiden kärkipäiden alle ei voi laittaa liian kovasta materiaalista tehtyä ohjausta.

Liian kova materiaali saattaa estää erityisesti ensimmäisen säteen liikettä plantaarifleksioon kantapään irrotessa alustalta. Tästä seuraa, että Windlass-mekanismikaan ei voi toimia tarkoituksenmukaisella tavalla ja koko jalkaterän etuosan kiertyminen pronaatioon viivästyy tai estyy kokonaan. Samalla menetetään ensimmäiseen säteen voimakas vipuvarsivaikutus päätöstukivaiheessa.

Tukipisteiden alla oleva ja muuta välipohjaa kovempi materiaali voi aiheuttaa myös niin sanotun riippumatto-efektin, eli pehmeämmän materiaalin päälle jäävät toisen, kolmannen ja neljännen jalkapöytäluun kärkipäät saattavat vajota kuoppaan välipohjan materiaalin väsyessä.

Toisaalta kengän välipohjan materiaali ei saa olla liian kova etu- ja takaosan välillä, koska se estää etu-takaosan luonnolliset spiraalimaiset kiertoliikkeet, minkä seurauksena päätöstuki- ja esiheilahdusvaiheessa jalkaterän etuosan kääntyminen pronaatioon ja takaosan kääntyminen supinaatioon eivät pääse tapahtumaan. Spiraalimaisten kiertoliikkeiden puuttuminen tai heikkeneminen on yksi merkittävimmistä jalkaterän toiminnan häiriöiden aiheuttajista (kuva «Jalkaterän etu- ja takaosan välisen kierteiseen liikkeeseen (spiraali) vaikuttavia säären lihaksia»1).