Etusivu » Sydämen kaikukuvaus

Sydämen kaikukuvaus

Kuvantamistutkimukset
9.7.2008
Pertti Mustajoki ja Jarmo Kaukua

Kaikukuvaus on erinomainen sydämen tutkimusmenetelmä. Se kuuluu nykyään sydänlääkärin vakiotutkimuksiin.

Tavallisessa röntgenkuvassa näkyvät vain sydämen ulkoiset ääriviivat, mutta ei yksittäisiä läppiä eikä sydämen lokeroita. Kaikututkimuksella nähdään sydämen sisärakenteisiin ja sillä voidaan ottaa myös liikkuvaa kuvaa sydämen pumpatessa verta.

Sydän on nelilokeroinen pumppu, joka pumppaa kerrallaan vajaan kahvikupillisen verta. Kuten kaikissa pumpuissa, sydämessä tarvitaan läppiä, jotka estävät veren kiertämästä väärään suuntaan. Kaikututkimuksella nähdään hyvin sydämen lokeroiden seinämät, läpät ja kuinka veri kulkee eteisistä kammioihin ja kammioista isoihin valtimoihin.

Tärkeimpiä kaikututkimuksen käyttöaiheita on selvittää lääkärin stetoskoopilla kuulemia sydämen sivuääniä; onko sivuäänen syynä seurantaa tai hoitoa vaativa läppävika? Toinen merkittävä käyttö on sydämen vajaatoiminnan syyn ja vaikeusasteen selvittäminen. Aivan kaikkea kaikulaite ei sentään näe. Sydämen sepelvaltimotautia sillä ei voida todeta.

Sydämen kaikututkimukseen ei tarvita erityisiä valmisteluja. Tutkimuksen aikana potilas makaa vasemmalla kyljellään tutkimuspöydällä. Laitteen äänianturia liikutellaan rintakehällä ja sydäntä kuvataan useista eri kohdista ja suunnista. Vieläkin tarkempaa tietoa saadaan, kun anturi viedään ruokatorveen lähelle sydäntä. Anturi viedään ruokatorveen aina sydämen tasolle saakka, jolloin sydäntä päästään kuvaamaan läheltä takaapäin. Tätä tutkimusta tarvitaan kuitenkin harvoin.

Yleensä sydämen kaikukuvauksen suorittaa kardiologi eli sydän- ja verisuonitauteihin erikoistunut lääkäri. Tutkimus kestää noin puoli tuntia.