Etusivu » Valtimoiden kuvaukset

Valtimoiden kuvaukset

Kuvantamistutkimukset
9.7.2008
Pertti Mustajoki ja Jarmo Kaukua

Valtimot eivät näy tavallisissa röntgenkuvissa, ellei niissä ole todella paljon kalkkia. Siksi kuvauksissa tarvitaan varjoainetta, joka ruiskutetaan valtimoon. Varjoaine tekee kalkkeutumattoman verisuonen ääriviivat näkyviksi röntgenkuvissa.

Valtimoiden varjoainekuvausta kutsutaan angiografiaksi. Varjoainetutkimuksia tarvitaan silloin, kun potilaan oireiden ja löydösten perusteella epäillään suonen ahtautumista. Ahtauman syy on tavallisesti suonen seinämään kertynyt ylimääräinen aine, jota sanotaan plakiksi. Plakki koostuu mm. kolesterolista. Tämän yleisen valtimosairauden nimi on valtimonkovettumatauti.

Ahtauma heikentää veren kulkua valtimossa. Elimistön kudosten kannalta kriittinen tekijä verenkierrossa on hapen saanti. Koska elimistö tarvitsee ruumiillisen rasituksen aikana enemmän happea kuin levossa, ahtauma ilmoittaa itsestään aluksi vain rasituksen yhteydessä. Hapenpuute tuntuu kipuna ahtautuneen suonen lähialueella. Jos ahtauma on sydämen sepelvaltimossa, kipu tuntuu rinnan alueella, jos taas ahtauma sijaitsee alaraajan valtimossa, kipu paikantuu pohjelihakseen. Jos valtimon ahtauma pahenee, kipua voi ilmetä jo levossakin ja lopulta veren ja hapen puute aiheuttaa kuolion. Sydämen kuoliota nimitetään sydäninfarktiksi.

Aivoverenkiertohäiriön oireet riippuvat täysin siitä, missä aivojen osassa verenkierto on estynyt. Oireita ovat esimerkiksi raajojen halvaukset, puheen häiriöt tai äkillinen huimaus. Munuaisvaltimon ahtauma ei aiheuta kipuja lainkaan, mutta nostaa verenpainetta.

Kuvauskohteesta riippuen puhutaan sepelvaltimoiden, aivovaltimoiden, munuaisvaltimoiden tai alaraajavaltimoiden varjoainekuvauksesta. Nämä ovat tavallisimmat paikat, joissa valtimoahtauma aiheuttaa tuhojaan.

Varjoainekuvauksen tarkoituksena on varmistaa, että potilaan oireiden aiheuttajana todellakin on valtimoahtauma; mikäli valtimot ovatkin sileät, on potilaan oireisiin jokin muu syy. Varjoainekuvauksella saadaan myös käsitys oireita aiheuttavien ahtaumien tarkasta sijainnista ja ahtaumien lukumäärästä ja asteesta. Kuvien perusteella voidaan tehdä päätös tarvittavista toimenpiteistä: voidaanko ahtaumaa levittää pallolaajennuksella vai joudutaanko turvautumaan ohitusleikkaukseen, jossa muualta otetulla verisuonella ohitetaan ahtautunut kohta. Joskus ahtaumia on niin monessa paikassa, ettei pallolaajennuksella tai ohitusleikkauksella pystyttäisi helpottamaan potilaan oireita lainkaan. Tällaisessa tilanteessa kannattaa riskialtis toimenpide jättää tekemättä ja yrittää lievittää oireita verenkiertoa edistävillä lääkkeillä.

Sepelvaltimoiden varjoainekuvaus

Sydämen vasemmasta kammiosta lähtee elimistön suurin valtimo aortta. Heti aortan alkuosasta haarautuvat oikea ja vasen sepelvaltimo, joista vasemmanpuoleinen haarautuu heti laskevaksi etu- ja takahaaraksi. Nämä kolme sepelvaltimoa laskeutuvat sydämen ulkopintaa pitkin sydämen kärkeä kohti ja jakautuvat matkalla lukuisiksi pienemmiksi valtimoiksi. Näitä suonia pitkin sydänlihas saa happea ja ravintoa niin, että se jaksaa supistua 60–80 kertaa minuutissa koko ihmisen elinajan.

Sepelvaltimoiden varjoainekuvauksiin ryhdytään, jos rintakipujen vuoksi tehdyssä rasitussydänfilmissä (ks. «EKG (sydänfilmi)»1) on merkkejä sydänlihaksen hapenpuutteesta ja oireet eivät lääkehoidosta huolimatta ole kurissa. Kuvaus pitää tehdä nopeasti, jos potilaalla on tiheään toistuvia oireita, jotka ennakoivat sydäninfarktin syntyä. Varjoainekuvaus voidaan tehdä myös sydäninfarktin yhteydessä tai sen jälkeen, jos epäillään, ettei annettu hoito ole tuottanut toivottua tulosta.

Sepelvaltimokuvauksia tekevät siihen koulutetut sydänlääkärit (kardiologit). Varjoainekuvauksessa viedään ohut letku eli katetri sydämeen joko reiden tai käden valtimoa pitkin. Varjoainetta ruiskutetaan ja sydäntä kuvataan useasta suunnasta. Varjoainekuvauksella nähdään ahtaumien sijainti ja suonen läpimitta. Jos alle 50 % suonen sisuksesta on ahtautunut, se ei vielä paljoa häiritse veren kulkua. Jos ahtauma pienentää valtimon läpimittaa 90 %, tarvitaan yleensä aina hoitoa. Löydösten perusteella sydänlääkäri tekee arvion siitä, voidaanko potilaan oireita helpottaa pallolaajennuksella tai ohitusleikkauksella.

Varjoainekuvauksia voi tehdä vain erikoiskoulutettu henkilökunta ja tarvittavat laitteet ovat kalliita, joten varjoainekuvauksia tehdään vain suurimmissa sairaaloissa.

Muiden valtimoiden varjoainekuvaukset

Muita yleisimmin kuvattuja valtimoita ovat aivo-, keuhko- ja munuaisvaltimot sekä alaraajoihin johtavat valtimot. Kuvaus tehdään samojen periaatteiden mukaan kuin sepelvaltimokuvauskin. Katetrin avulla viedään varjoainetta kuvattavan valtimon lähtökohtaan, varjoaine ruiskutetaan valtimoon ja suonta kuvataan vähintään kahdesta suunnasta. Tarkoituksena on selvittää, onko suonessa ahtaumia tai tukoksia, missä ne sijaitsevat ja kuinka suuria ja minkä muotoisia ne ovat. Kuvausten perusteella voidaan valita paras hoitomuoto, mahdollisesti pallolaajennus tai ohitusleikkaus. Joskus muutokset ovat sellaisissa paikoissa tai niin laajalla alueella, että korjaustoimenpiteet eivät ole mahdollisia.

Magneettiangiografiat

Uudet magneettikuvauslaitteet ottavat hyviä kuvia verisuonista, virtaavasta verestä saadaan kuva ilman varjoainetta. Ennen kuvausta laskimoon ruiskutetaan tehosteainetta, joka leviää kaikkialle verenkiertoon. Tehosteaine vahvistaa magneettikenttää, minkä ansiosta verisuonet erottuvat muista kudoksista vieläkin paremmin.

Magneettitehosteainetta voidaan antaa myös potilaille, joiden munuaisten toiminta on häiriintynyt. Muissakin verisuonikuvauksissa sen käyttö lisääntynee tulevina vuosina. Magneettiangiografia ei kuitenkaan voi korvata tavallisia verisuonikuvauksia kokonaan, sillä sen yhteydessä ei voida tehdä pallolaajennuksia.