Etusivu » Suuontelo, suun limakalvot ja kieli

Suuontelo, suun limakalvot ja kieli

Terve suu
10.6.2015
Sisko Honkala

Suuontelo

Suuontelo on suuaukon ja nielun välinen ruuansulatuskanavan osa. Sitä rajoittavat edessä huulet ja hampaat, sivuilla posken limakalvot ja ylhäällä suulaki (kuva «Suuontelon rakenne»1). Suunpohjan muodostavat kieli, suunpohjan limakalvo ja lihakset.

Suuontelon erottaa nenäontelosta suulaki. Suurin osa suulaesta on kovaa suulakea, joka muodostuu luukudoksesta ja sen peittämästä limakalvosta . Kova suulaki on liikkumaton ja se sijaitsee suuontelon etupuolella ylhäällä.

Kovan suulaen takana on pehmeä suulaki (lakipurje eli kitapurje). Pehmeä suulaki on liikkuva ja se sulkee yhteyden nenänieluun nieltäessä estäen näin ruuan tai juoman kulkeutumisen nenäonteloon. Pehmeän suulaen toiminta vaikuttaa myös puheeseen. Pehmeästä suulaesta roikkuu uloke, jota kutsutaan uvulaksi tai kitakielekkeeksi.

Suun limakalvot

Limakalvo ympäröi suuonteloa joka puolelta suojaten suun kudoksia ulkoisia ärsykkeitä vastaan. Terveessä suussa limakalvot ovat ehjät, vaaleanpunaiset ja oireettomat. Mitä runsaampi syljeneritys on, sitä paremmin limakalvot voivat. Suun limakalvo on pääosin kerrostunutta levyepiteeliä. Yläleuassa limakalvo on kiinnittynyt tiukasti suulakeen, mutta suun pohjassa ja poskien limakalvoilla limakalvon kiinnitys on löysää.

Suun limakalvoilla voi esiintyä punoitusta, tummia laikkuja, vaaleita peitteitä, haavaumia, sarveistumia, rakkuloita tai ikenen liikakasvua. Syynä näihin ovat monet ulkoiset tekijät, mutta myös moniin yleissairauksiin liittyy suumuutoksia. Ne voivat johtua sairaudesta (ks. «Suun terveyden yhteys yleissairauksiin»1, «Reuma ja suun terveys»2, «Refluksitauti ja suun terveys»3, «Keliakia ja suun terveys»4) tai siihen käytetystä lääkityksestä (ks. «Lääkkeiden vaikutukset suun terveyteen»5) tai erilaista allergioista tai yliherkkyyksistä (ks. «Astma ja suun terveys»6«Kosketusallergia ja suun terveys»7).

Joissakin sairauksissa suumuutokset ovat taudin ensioireita (kuten Crohnin taudissa, ks. «Crohnin tauti ja suun terveys»8) ja osa suumuutoksista saattaa olla pahanlaatuisia (ks. «Suusyöpä»9). Vaikka limakalvosairaudet (ks. «Suun sienitulehdukset»10«Suusyöpä»9) ovat melko harvinaisia, niiden todennäköisyys lisääntyy ikääntymisen myötä. Vanhetessa limakalvot ohenevat ja niiden kimmoisuus vähenee.

Kieli

Kieli on tärkeä elin puheen muodostamisessa ja nielemisessä. Se on vahva lihas, jossa on pitkittäisiä, poikittaisia ja pystysuuntaisia lihaksia. Kieli kiinnittyy kieliluuhun, alaleukaan ja puikkolihakseen. Kieltä kiinnittävät lihakset muodostavat suun pohjan.

Kieli on myös tärkeä makuaistin ääreisin osa. Kielen sieni-, valli- ja lehtinystyissä on makukeräsiä. Sieninystyt (papilla fungiformes) sijaitsevat kielen kärjessä ja reunoilla, vallinystyt (papilla vallatae) muodostavat kielen takaosaan V-muotoisen linjan (kuva «Kielen rakenne»2) ja lehtinystyt (papilla foliatae) sijaitsevat kielen takaosan reunoissa. Lisäksi koko kielen alueella on rihmanystyjä (papilla filiformes), runsaimmin etuosassa.

Terve kieli on siisti, katteeton, vaaleanpunainen ja oireeton. Kielen limakalvon pinta muuttaa usein ulkonäköään ja siihen ilmaantuvat muutokset huomataan kotioloissakin helposti. Tavallisimpia huolenaiheita ovat kielen selkäpinnan ulkonäön vaihtelu (mahdollinen katteisuus) ja ajoittainen punoitus (ks. «Kielen oireita ja sairauksia»11).