Etusivu » Fluorin käyttö lapsella

Fluorin käyttö lapsella

Terve suu
19.12.2019
Kaarina Sirviö

Alle 3-vuotiaille riittää kerran päivässä sipaisu fluorihammastahnaa (1000–1100 ppm fluoridia) ja 3–5-vuotiaille kahdesti päivässä lapsen pikkusormen kynnen kokoinen nokare hammastahnaa (1000–1100 ppm fluoridia).

Jos lapsi ei jostain syystä halua käyttää fluorihammastahnaa, fluoritabletit ovat hyvä vaihtoehto. Valittavana on joko perinteisiä fluoritabletteja, jotka tehon lisäämiseksi kannattaa pureskella, tai imeskelytabletteja, jotka sisältävät fluorin lisäksi ksylitolia. Molemmat vaihtoehdot sisältävät 0,25 mg fluoria. Pääasia on, että lapsi saa paikallisesti vaikuttavan fluorin säännöllisesti, jolloin syljen fluoripitoisuus pysyy riittävänä mahdollisimman pitkään.

Fluoritabletteja käytettäessä on tabletit säilytettävä kotona lasten ulottumattomissa, jotta vältyttäisiin akuuteilta myrkytyksiltä (ks. «Fluori»1). Lisäfluorin tarpeen arvioi suunterveydenhoidon asiantuntija.

Fluoripitoinen juomavesi

Jos käyttöveden fluoridipitoisuus on yli 0,7 mg/l (0,7 ppm) mutta alle 1,5 mg/l, alle 6-vuotiaille suositellaan tahnaa, jonka fluoridipitoisuus on enintään 500 ppm. Jos käyttöveden fluoridipitoisuus on yli 1,5 mg/l, fluorihammastahnan käyttöä alle 6-vuotiaille ei suositella.

Alueilla, joiden vesilaitosten tai kaivon jakaman veden fluoridipitoisuus ylittää 1,5 mg/l, tulisi pienimmillä lapsilla vedensaanti toteuttaa muilla tavoin (kuva « Fluoripitoisen juomaveden alueet Suomessa»1).

Kuva 1.

Fluoripitoisen juomaveden alueet Suomessa. Maassamme esiintyy erityisen fluoripitoista graniittityyppiä, rapakiveä laajoilla alueilla Kaakkois- ja Lounais-Suomessa. Viipurin rapakivialue ulottuu Karjalan Kannakselta kauas Suomen puolelle Lappeenrantaan, Jaalaan, Myrskylään ja Loviisaan asti. Lounais-Suomessa on erilliset Laitilan, Vehmaan ja Ahvenanmaan rapakivialueet. Pienempiä alueita, joissa kallioperä koostuu kemiallisesti rapakiveä muistuttavasta graniitista, on Onaksessa Porvoon ympäristössä sekä Länsi-Uudellamaalla Bodom-järven alueella Espoossa ja Obbnäsissä Kirkkonummella. Pohjavesien fluoripitoisuudet ovat mainituilla alueilla yleensä 1,5–2,5 ppm, joissakin yksittäistapauksissa 3,5–4,5 ppm. Näillä alueilla asuvien talousveden fluoripitoisuuteen tulee kiinnittää erityistä huomiota. Keski-Lapissa on pieniä fluoripitoisia graniittialueita Nattasten seudulla ja Pomovaarassa Sodankylässä sekä Vainospäällä Utsjoella. Rapakivien ja yllä mainittujen muiden graniittien fluoripitoisuus vaihtelee yleensä 0,2–0,4 %:n välillä. Vaikka määrä ei vaikuta suurelta, se on kymmenkertainen muiden kivilajien fluoripitoisuuksiin verrattuna.