Etusivu » Hampaiden paikkaaminen

Hampaiden paikkaaminen

Terve suu
10.6.2015
Sisko Honkala

Korjaavaan hammashoitoon kuuluu karieksen (ks. «Karies (hampaan reikiintyminen)»1) tuhoaman hammaskudoksen poistaminen ja menetetyn hammaskudoksen korvaaminen täyteaineilla sekä tehtyjen paikkojen korjaaminen tai vaihtaminen uusiin. Nykyään hampaita joudutaan paikkaamaan yhä enenevässä määrin hampaiden kulumisen (ks. «Hampaiston kuluminen (attritio ja abraasio) ja kiilteen liukeneminen (eroosio)»2) ja lohkeamisen takia.

Karieksen poisto

Ennen paikan laittamista poistetaan tulehtunut eli karioitunut hammaskudos. Kariesvaurion koko määrää paikan koon (ks. «Karies (hampaan reikiintyminen)»1). Jos karies on vaurioittanut hammasta vain vähän, voidaan se poistaa käsi-instrumentein ekskavoimalla eli kaapimalla. Usein vaurioitunutta hammaskudosta joudutaan poistamaan käyttäen nopeakierroksista turbiiniporaa ja hitaammin pyörivää mikromoottoriporaa.

Joillakin hammaslääkärivastaanotoilla on käytössä myös laserporia, joiden teho perustuu lasersäteen valoenergiaan. Laserporaus on vähemmän kivulias eikä aiheuta tärinää hammasta porattaessa niin kuin perinteiset porat. Laserporaa käytetään yleensä turbiiniporan jälkeen hampaan pinnan viimeistelyssä ennen paikka-aineen asettamista. Laserporia käytetään kuitenkin vielä melko vähän niiden kalliin hinnan takia.

Karieksen poiston jälkeen hampaan pinta täytyy käsitellä, jotta paikka-aine saadaan kiinnittymään siihen. Tähän tarkoitukseen käytetään erilaisia liuoksia, jotka joko huuhdellaan tai puhalletaan pois hampaan pinnalta, osa jätetään paikoilleen ja annetaan kovettua tai kovetetaan valolla.

Paikkaushoitovälineet ja -materiaalit

Paikkamateriaalien valinnassa niiden tekniset ja biologiset ominaisuudet ovat tärkeitä. Värin lisäksi materiaalien purentarasituksen kesto vaihtelee, ne ovat erihintaisia ja niiden käsittely vaatii erimittaisen ajan.

Paikka-aineen valintaan vaikuttaa:

  1. millä alueella paikattava hammas on (etu-, väli- tai poskihammasalue)
  2. mihin kohtaan hammasta paikka tulee (huulen/posken puoli, suulaen/kielen puoli, purupinta tai hammasväli)
  3. kuinka iso paikka tarvitaan (hampaan yhden, kahden, kolmen tai useamman pinnan korvaava täyte).

Etuhammasalueen ja välihampaiden paikat tehdään useimmiten hampaan värisestä täyteaineesta (yhdistelmämuovi tai lasi-ionomeeri) esteettisistä syistä (kuva «Etualueen yhdistelmämuovitäyte»1). Pienemmät paikat poskihammasalueellakin voidaan tehdä yhdistelmämuovista. Poskihampaiden laajojen, useita hammaspintoja kattavien kariesvaurioiden korjaamiseen sopii parhaiten purentarasitusta hyvin kestävät amalgaami- (kuva «Taka-alueen amalgaamitäytteet»2), kulta- (kuva «Kultatäytteet»3) tai hampaanväriset keraamiset paikat (kuva «Keramia takahammasalueella»4).

Paikan laitto ja viimeistely

Yhdistelmämuovi- ja lasi-ionomeeripaikat

Yhdistelmämuovista ja lasi-ionomeerista tehtävät hammaspaikat saadaan useimmiten valmiiksi yhdellä hoitokerralla. Täyteaineet kovettuvat kemiallisesti tai ne kovetetaan valolla. Valokovettajalaite on useimmiten pistoolinmallinen ja kapeakärkinen, jolloin valon kovettava vaikutus saadaan kohdistettua täytteeseen.

Kun puuttuva hammaskudos on korvattu paikka-aineella, se muotoillaan purentaan sopivaksi hampaan anatomisia muotoja mukaillen viimeistelyporalla. Sen jälkeen tarkastetaan purenta purentafoliolla (asetetaan folio hampaiden väliin ja pyydetään tekemään erilaisia purentaliikkeitä ylä- ja alaleuanhampaiden koskettaessa toisiaan). Jos paikka tuntuu liian korkealta purtaessa hampaita yhteen, sitä madalletaan, kunnes purenta tuntuu hyvältä.

Hammasväleihin yltävät paikanosat kiillotetaan ns. hiontanauhoilla (muovinen tai metallinen) ja niiden sileys tarkastetaan hammaslangalla. Lopuksi paikan pinta kiillotetaan kiillotusporilla.

Omahoito: Pureskelua paikatulla hampaalla kannattaa välttää, kunnes puudutus on hävinnyt, 1–2 tuntia.

Amalgaamipaikat

Hammasamalgaami ei kovetu hetkessä, joten sitä voidaan muotoilla käsi-instrumentein joitakin minuutteja paikka-aineen laittamisen jälkeen. Se veistetään käsi-instrumentein purentaan sopivaksi hampaan anatomisia muotoja mukaillen, jonka jälkeen purenta tarkastetaan purentafoliolla ja veistetään tarvittaessa lisää. Hammasväleihin yltävät paikanosat kiillotetaan ns. hiontanauhoilla ja hammasvälit tarkastetaan hammaslangalla.

Seuraavalla hoitokäynnillä joko suuhygienisti tai hammaslääkäri kiillottaa amalgaamipaikan kiillotusporilla.

Omahoito: Amalgaamipaikalta kestää kovettua lopulliseen kovuuteensa noin vuorokauden, joten kovan ruuan pureskelemista tulee välttää paikatulla hampaalla tuon ajan.

Hammasamalgaamin sisältämä elohopea saattaa joskus aiheuttaa allergisia suun limakalvomuutoksia (ks. «Kosketusallergia ja suun terveys»3). Allergiaepäily selvitetään hammaslääkärin ottaman kudosnäytteen ja ihotautilääkärin tekemän ihon lapputestistön avulla. Jos löydöksenä on selvä allerginen kosketusreaktio, tulee amalgaamipaikat korvata jollain muulla täyteaineella.

Väliaikaiset paikat

Väliaikainen täyte saatetaan joutua laittamaan, jos hammashoitoaika on niin lyhyt, ettei lopullista paikkaa ehditä tehdä. Jos hammas lohkeaa ja lohkeama hankaa vaikkapa kieltä, voi apteekista ostaa omahoitoon tarkoitettua väliaikaista paikka-ainetta. Se on kuitenkin tarkoitettu nimensä mukaisesti väliaikaiseksi ratkaisuksi ja tulee korvata vastaanotolla pysyvällä täytteellä.

Aiheeseen liittyvä ohje, ks. Hampaiden paikkaaminen «Hampaiden paikkaaminen»4.