Etusivu » Hampaiden paikkaaminen

Hampaiden paikkaaminen

Terve suu
19.12.2019
Sisko Honkala ja Jaana Helenius-Hietala

Korjaavaan hammashoitoon kuuluu karieksen (ks. «Karies (hampaan reikiintyminen)»1) tuhoaman hammaskudoksen poistaminen ja menetetyn hammaskudoksen korvaaminen täyteaineilla sekä tehtyjen täytteiden (hammaspaikkojen) korjaaminen tai vaihtaminen uusiin. Nykyään hampaita joudutaan paikkaamaan yhä enenevässä määrin hampaiden kulumisen (ks. «Hampaiston kuluminen (attritio ja abraasio) ja kiilteen liukeneminen (eroosio)»2) ja lohkeamisen takia.

Menetetty hammaskudos korvataan joko suoralla menetelmällä (täytteen tekeminen suoraan hampaaseen esimerkiksi yhdistelmämuovista) tai epäsuoralla menetelmällä (esimerkiksi kokokeramiasta suun ulkopuolella valmistettu täyte, joka sementoidaan hampaaseen).

Paikkaushoidon tavoitteena on palauttaa vaurioituneen hampaan muoto, purentatoiminta ja ulkonäkö. Hyvin tehty täyte helpottaa hampaiden ja hammasvälien puhtaana pitämistä.

Karieksen poisto

Ennen hammaspaikan laittamista poistetaan tulehtunut eli karioitunut hammaskudos. Kariesvaurion koko määrää paikan koon (ks. «Karies (hampaan reikiintyminen)»1). Jos karies on vaurioittanut hammasta vain vähän, voidaan se poistaa käsi-instrumentein ekskavoimalla eli kaapimalla. Usein vaurioitunutta hammaskudosta joudutaan poistamaan käyttäen nopeakierroksista turbiiniporaa ja hitaammin pyörivää mikromoottoriporaa. Tervettä hammaskudosta pyritään säästämään mahdollisimman paljon. Tämä on nykyisin mahdollista yhdistelmämuovimateriaalien hyvän kiinnittymisen ansiosta.

Joillakin hammaslääkärivastaanotoilla on käytössä myös laserporia, joiden teho perustuu lasersäteen valoenergiaan. Laserporaus on vähemmän kivulias eikä aiheuta tärinää hammasta porattaessa niin kuin perinteiset porat. Laserporaa voidaan käyttää ainoana porana esimerkiksi ienrajakarieksen hoidossa, mutta usein joudutaan käyttämään lisäksi turbiiniporaa. Laserporia käytetään kuitenkin vielä melko vähän niiden kalliin hinnan takia.

Karieksen poiston jälkeen operoitu hampaan pinta täytyy käsitellä, jotta täyteaine saadaan kiinnittymään siihen. Tähän tarkoitukseen käytetään erilaisia liuoksia, jotka joko huuhdellaan tai puhalletaan pois hampaan pinnalta, osa jätetään paikoilleen ja annetaan kovettua tai kovetetaan valolla.

Paikkamateriaalit

Paikkamateriaalien valinnassa niiden tekniset ja biologiset ominaisuudet ovat tärkeitä. Värin lisäksi materiaalien purentarasituksen kesto vaihtelee, ne ovat erihintaisia ja niiden käsittely vaatii erimittaisen ajan.

Täyteaineen valintaan vaikuttaa:

  1. millä alueella korjattava hammas on (etu-, väli- tai poskihammasalue)
  2. mihin kohtaan hammasta täyte tulee (huulen/posken puoli, suulaen/kielen puoli, purupinta tai hammasväli)
  3. kuinka iso täyte tarvitaan (hampaan yhden, kahden, kolmen tai useamman pinnan korvaava täyte).

Etuhammasalueen ja välihampaiden täytteet tehdään useimmiten hampaan värisestä täyteaineesta (yhdistelmämuovi tai lasi-ionomeeri) esteettisistä syistä (kuva « Etualueen yhdistelmämuovitäyte»1). Hammasamalgaamin käytön vähennyttyä poskihammasalueenkin täytteitä tehdään yhdistelmämuovista (kuva « Taka-alueen amalgaami- ja muovitäytteet»2). Materiaalikehityksen myötä yhdistelmämuovista on saatu purentarasitusta paremmin kestävää. Poskihampaiden laajojen, useita hammaspintoja kattavien kariesvaurioiden korjaamiseen sopii kuitenkin parhaiten purentarasitusta erinomaisesti kestävät hampaanväriset keraamiset täytteet (kuva « Keramia takahammasalueella»3) ja kultatäytteet (kuva « Kultatäytteet»4). Maitohampaiden laajoissa kariesvaurioissa tehdasvalmisteisilla teräskruunuilla voidaan korvata menetetty hammaskudos.

Kuva 1.

Etualueen yhdistelmämuovitäyte. Yläetuhampaan lohjennut kulma on korjattu yhdistelmämuovilla. Kuva: Eino Honkala.

Kuva 2.

Taka-alueen amalgaami- ja muovitäytteet. Amalgaamitäyte poskihampaan purupinnalla vasemmalla. Vastaavan hampaan purupinnalla oikealla puolella on yhdistelmämuovitäyte niin kuin myös poski- ja välihampaiden välissä. Kuva: Jaana Helenius-Hietala.

Kuva 3.

Keramia takahammasalueella. Molempien takahampaiden purupinnoilla on laajat keraamiset täytteet. Täytteiden väri ei poikkea paljon hampaiden omasta väristä. Kuva: Ilkka Ostela.

Kuva 4.

Kultatäytteet. Kultatäytteitä yhden leukaneljänneksen kaikkien väli- ja poskihampaiden purupinnoilla ja hampaiden väleissä. Kuva: Gary Hill.

Vanhojen paikkojen pienien vaurioiden korjaaminen on suositeltavampaa kuin täytteen kokonaan uusiminen. Jos vanha amalgaamitäyte (kuva « Taka-alueen amalgaami- ja muovitäytteet»2) lohkeaa, on se korvattava jollain muulla täytemateriaalilla. Hammasamalgaamin käyttö tulee lopettaa ympäristösyistä vuoteen 2030 mennessä. EU:n asetuksen mukaisesti amalgaamin käyttö on jo kielletty (1.7.2018 alkaen) maitohampaiden paikkaamisessa sekä alle 15-vuotiaiden, raskaana olevien ja imettävien naisten hammashoidossa. Vanhojen purennan kannalta toimivien amalgaamitäytteiden vaihtamista rutiinimaisesti ei suositella.

Hammasamalgaamin sisältämä elohopea saattaa joskus aiheuttaa allergisia muutoksia suun limakalvoilla (ks. «Kosketusallergia ja suun terveys»3). Allergiaepäilyn selvittämiseksi hammaslääkäri voi ottaa kudosnäytteen limakalvolta ja ihotautilääkäri tehdä ihon lapputestistön. Jos löydöksenä on selvä allerginen kosketusreaktio, tulee amalgaamitäytteet korvata jollain muulla täyteaineella. Myös yhdistelmämuoville tai muovitäytteen “liimalle” eli resiinille voi olla allerginen.

Paikan laitto ja viimeistely

Suora paikkausmenetelmä

Yhdistelmämuovista ja lasi-ionomeerista tehtävät hammaspaikat saadaan useimmiten valmiiksi yhdellä hoitokerralla. Yhdistelmämuovista tehty täyte tehdään kerros kerrokselta ja kovetetaan valolla täyteaineen lisäysten välillä. Valokovettajalaite on useimmiten pistoolinmallinen ja kapeakärkinen, jolloin valon kovettava vaikutus saadaan kohdistettua täytteeseen.

Lasi-ionomeeri on kemiallisesti kovettuvaa. Sitä käytettäessä koko täytteen vaatima alue täytetään kerralla, minkä jälkeen odotetaan täyteaineen kovettumista. Lasi-ionomeeritäyte sisältää fluoria ja sen vuoksi se soveltuu erinomaisesti juurikarieksen hoitoon ikääntyneillä, joilla voi olla korkea kariesaktiivisuus kuivasta suusta johtuen. Paikka on lisäksi joustava ja kestää hyvin purentavoimien aiheuttamaa rasitusta.

Kun puuttuva hammaskudos on korvattu täyteaineella, se muotoillaan purentaan sopivaksi hampaan anatomisia muotoja mukaillen viimeistelyporalla. Sen jälkeen tarkastetaan purenta purentafoliolla (asetetaan folio hampaiden väliin ja pyydetään tekemään erilaisia purentaliikkeitä ylä- ja alaleuan hampaiden koskettaessa toisiaan). Jos paikka tuntuu liian korkealta purtaessa hampaita yhteen, sitä madalletaan viimeistelyporalla, kunnes purenta tuntuu hyvältä.

Hammasväleihin yltävät paikanosat kiillotetaan ns. hiontanauhoilla (muovinen tai metallinen) ja niiden sileys tarkastetaan hammaslangalla. Lopuksi täytteen pinta kiillotetaan kiillotusporilla, jotta hammas on helppo pitää puhtaana.

Pureskelua paikatulla hampaalla kannattaa välttää 1–2 tuntia ajan, kunnes puudutus on hävinnyt.

Epäsuora paikkausmenetelmä

Suun ulkopuolella valmistetut täytteet soveltuvat hyvin takahammasalueen laajoihin kariesvaurioihin. Yleisimmin käytetty täytemateriaali on hampaanvärinen keramia (kuva « Keramia takahammasalueella»3), mutta myös kultaa (kuva « Kultatäytteet»4) voidaan käyttää. Täytteet tehdään joko jyrsimällä (hammaslääkärin vastaanotolla tai laboratoriossa) tai käsityönä hammaslaboratoriossa.

Jos hammaslääkäriasemalla on keraamisen täytteen valmistamiseen tarkoitettu CAD/CAM (computer-aided design/computer-aided manufacturing) -laite (esimerkiksi CEREC), voidaan paikka valmistaa yhden vastaanottokäynnin aikana. Hammas hiotaan täytettä varten oikean muotoiseksi poralla. Hampaan muodot kuvataan 3D-kameralla ja tallennetaan tietokoneohjelmalle, joka laskee minkä kokoinen ja muotoinen täyte tarvitaan. Täyte jyrsitään keramiasta CEREC-laitteella. Tarvittaessa hammaslääkäri voi vielä muotoilla täytettä purentaan sopivaksi. Lopuksi se kiinnitetään hampaaseen kiinnityssementillä.

Jos hammaslääkärin vastaanotolla ei ole CEREC-laitetta, keraamiset täytteet tehdään laboratoriossa. Hampaan hionnan jälkeen hammaslääkäri ottaa hampaistosta jäljennökset laboratorioon lähetettäväksi. Hammasteknikko valmistaa niiden mukaan kipsijäljennökset, jotka vastaavat alkuperäisiä hampaiden muotoja ja joissa hiotun hampaan muoto näkyy hyvin. Täytteen valmistus tapahtuu CEREC:illä kuten edellä. Hammaslääkäri laittaa täytteen paikoilleen erillisellä käyntikerralla. Siihen saakka hammas suojataan väliaikaisella täyteaineella.

Kultatäytteitä tehtäessä menetellään samalla tavalla kuin keraamisia täytteitä tehtäessä hammaslaboratoriossa, erotuksena on ainoastaan täytteiden teko käsityönä.

Väliaikaiset paikat

Väliaikainen täyte saatetaan joutua laittamaan, jos hammashoitoaika on niin lyhyt, ettei lopullista paikkaa ehditä tehdä tai jos täyte valmistetaan laboratoriossa ja kiinnitetään paikoilleen seuraavalla käyntikerralla. Jos juurihoito (ks. «Juurihoito»4) joudutaan tekemään useammalla hoitokäynnillä, suojataan hammas väliaikaisella tiiviillä täytteellä hoitokäyntien välillä.

Jos hammas lohkeaa ja lohkeama hankaa vaikkapa kieltä, voi apteekista ostaa omahoitoon tarkoitettua väliaikaista täyteainetta. Se on kuitenkin tarkoitettu nimensä mukaisesti väliaikaiseksi ratkaisuksi ja tulee korvata hammaslääkärin vastaanotolla pysyvällä täytteellä.

Aiheeseen liittyvä ohje, ks. Hampaiden paikkaaminen «Hampaiden paikkaaminen»5.