Etusivu » Munuaissiirto ja suun hoito

Munuaissiirto ja suun hoito

Terve suu
10.6.2015
Sisko Honkala

Kroonisen munuaisten vajaatoiminnan (ks. «Munuaissairaudet ja suuoireet»1) parhaimpana hoitona on munuaissiirto, joskin sopivan siirteen löytyminen on vaikeaa. Munuaissiirron jälkeen määrätään aina immunosuppressiivinen lääkehoito siirteen hylkimisen ehkäisemiseksi. Lääkityksenä käytetään tavallisesti kalsineuriinin estäjän (siklosporiini, takrolimuusi), glukokortikoidin ja mykofenolaatin yhdistelmää.

Noin kolmasosalle siklosporiinin käyttäjistä kehittyy ikenen liikakasvua (kuva «Siklosporiinin aiheuttama ienten liikakasvu»1) kolmen kuukauden käytön jälkeen. Siklosporiinia käytetään hylkimisreaktioiden estämiseksi munuais-, maksan-, sydämen-, sydämen- ja keuhkon-, keuhkon-, haiman- ja luuytimensiirroissa sekä nivelreuman, vaikean psoriaasin ja vaikean atooppisen ihotulehduksen hoidossa.

Munuaissiirron saanut tarvitsee usein myös verenpainelääkkeen (nifedipiini), joka sekin lisää ikenen liikakasvun riskiä (kuva «Ienten liikakasvu ja verenpainelääkitys»2).

Omahoito

Munuaissiirron jälkeen kaikkien tulehdusten ehkäiseminen on elintärkeää siirteen hylkimisen ehkäisemiseksi. Avainasemassa on kotona toteutettu huolellinen suuhygienia (ks. «Hampaiden puhdistaminen»2 ja «Hampaiden välipintojen puhdistus»3) ja suun terveyttä edistävät ravintotottumukset.

Asiantuntijahoito

Munuaissiirtoon mentäessä hampaiston ja suun on oltava tulehduksettomat mahdollisen bakteremian ehkäisemiseksi. Pahoin reikiintyneet ja pitkälle edenneen hampaiden kiinnityskudossairauden vuoksi huonokuntoiset hampaat on syytä poistaa. Yksilöllinen hoitosuunnitelma ja hoitopäätökset tulee tehdä elinsiirtoa odottavan potilaan suun omahoidon motivaation, suuoireiden vaikeusasteen, purennallisten tarpeiden ja taloudellisten tekijöiden perusteella.

Antibioottiestohoito on tarpeellinen niissä suun terveydenhoitotoimenpiteissä, joista aiheutuu verenvuotoa. Tämän lisäksi myös toimenpiteiden jälkeinen antibioottihoito (7–10 vrk) on aiheellinen, mikäli kyseessä on selvä infektio (esim. vaikea parodontiitti; ks. «Hampaan kiinnityskudostulehdus (parodontiitti)»4) tai mikäli paraneminen tulee kestämään pidempään toimenpiteen jälkeen (esim. parodontaalikirurgia, hampaiden poistot, implanttikirurgia). Keskussairaaloiden suusairauksien poliklinikoilta saa tarkempia ohjeita.

Elinsiirron jälkeen annettava immunosuppressiivinen hoito voi peittää tulehduksen oireet suussa, mistä on vaarana suussa olevien bakteerien leviäminen verenkierron välityksellä siirtomunuaiseen ja pahimmassa tapauksessa siirrännäisen hylkiminen. Tulehdukset on siis ehdottomasti pidettävä poissa suusta. Elinsiirron saaneen suunterveyden hoidossa on aina syytä konsultoida hoitavaa nefrologia. Laajemmat toimenpiteet tulee keskittää suu- ja hammassairauksien poliklinikoille. Immunosuppressiivisen lääkkeen ja verenpainelääkkeiden (nifedipiini) aiheuttama ikenen liikakasvu voidaan tarvittaessa poistaa kirurgisesti suun terveydenhoidossa.

Siirron jälkeen käydään säännöllisissä tarkastuksissa munuaispoliklinikalla, missä nefrologi ja munuaishoitaja ovat avainasemassa myös suuoireiden kartoittamisessa ja omahoitoon motivoimisessa. Tarvittaessa tulee konsultoida hammaslääkäriä.