Etusivu » Elinsiirrot ja suun terveys

Elinsiirrot ja suun terveys

Terve suu
19.12.2019
Jaana Helenius-Hietala ja Sisko Honkala

Loppuvaiheen maksan ja munuaisten vajaatoiminnan (ks. «Maksa- ja munuaissairaudet ja suuoireet»1) hoitona on elinsiirto, joskin siirtoelimistä on pulaa. Elinsiirron jälkeen määrätään elinikäinen immunosuppressiivinen lääkehoito siirteen hylkimisen ehkäisemiseksi. Lääkityksenä käytetään tavallisesti kalsineuriinin estäjän (siklosporiini, takrolimuusi), glukokortikoidin ja mykofenolaatin yhdistelmää.

Noin kolmasosalle siklosporiinin käyttäjistä kehittyy ikenen liikakasvua (kuva «Siklosporiinin aiheuttama ikenien liikakasvu»1) kolmen kuukauden käytön jälkeen. Siklosporiinia käytetään hylkimisreaktioiden estämiseksi kaikissa elinsiirroissa, sekä nivelreuman, vaikean psoriaasin ja vaikean atooppisen ihotulehduksen hoidossa.

Elinsiirron saanut tarvitsee usein myös verenpainelääkkeen (nifedipiini), joka sekin voi lisätä ikenen liikakasvun riskiä (kuva «Ikenien liikakasvu ja verenpainelääkitys»2). Glukokortikoidien käyttöön on liitetty lisääntynyt riski suun sienitulehduksille (ks. «Suun sienitulehdukset»2) ja riski on suurentunut erityisesti irtoproteeseja käyttävillä.

Elinsiirtopotilailla voi olla käytössä lisäksi useita muita lääkkeitä ja on todettu, että yli 7 lääkkeen yhtäaikainen käyttö altistaa suun kuivumiselle. Toisaalta esimerkiksi maksansiirtopotilailla syljeneritys voi parantua maksansiirron jälkeen, kun maksa toimii hyvin.

Omahoito

Elinsiirron jälkeen kaikkien tulehdusten ehkäiseminen on elintärkeää siirteen hylkimisen ehkäisemiseksi. Avainasemassa on kotona toteutettu huolellinen suuhygienia (ks. «Hampaiden puhdistaminen»3 ja «Hampaiden välipintojen puhdistus»4), riittävä suun kostutus ja suun terveyttä edistävät ravintotottumukset (ks. «Ravinto ja suun terveys»5).

Limakalvomuutosten ehkäisemiseksi irrotettavat proteesit tulee pestä huolellisesti ja pitää pois suusta öisin. Puutteellisen omahoidon on osoitettu myös liittyvän ikenen liikakasvuun. Proteesit säilytetään muovirasiassa kuivana tai niin, että proteesin päällä on vain tippa vettä.

Asiantuntijahoito

Elinsiirtoon mentäessä hampaiston ja suun on oltava tulehduksettomat mahdollisen bakteremian (bakteerien esiintyminen veressä) ehkäisemiseksi. Tulehtuneet ja huonoennusteiset hampaat (mm. tulehtuneet viisaudenhampaat tai sellaiset hampaat, joissa syviä reikiä, hankalia ientaskuja, luukatoa tai juurenkärkipesäkkeitä) on syytä poistaa. Hoitosuunnitelma tehdään yksilöllisesti ja siihen vaikuttaa muun muassa potilaan oma motivaatio suun terveyden ylläpitoon. Mikäli elinsiirto on suunnitelmissa vasta vuosien päästä, on aikaa tehdä enemmän hampaita säilyttävää, korjaavaa hoitoa.

Kaikki elinsiirrot tehdään Helsingin yliopistollisessa keskussairaalassa (HYKS) ja myös kaikkien elinsiirtoa odottavien potilaiden suun ja hampaiston tutkimus ja hoito toteutetaan HYKS:ssä. Joissakin tapauksissa hoito voidaan toteuttaa yhteistyössä toisen sairaanhoitopiirin suusairauksien yksikössä, mutta suunnitelma tehdään HYKS:ssä.

Mikrobilääkeprofylaksia (antibioottiprofylaksia) on tarpeellinen immunosuppression vakiintumiseen saakka (6–12 kk siirrosta) kaikissa tutkimus- ja hoitotoimenpiteissä ja tämän jälkeen niissä suun terveydenhoitotoimenpiteissä, joista aiheutuu verenvuotoa. Tämän lisäksi myös toimenpiteiden jälkeinen mikrobilääkehoito (5–7 vrk) voi olla aiheellinen, mikäli kyseessä on selvä tulehdus tai mikäli paraneminen tulee kestämään pidempään toimenpiteen jälkeen (esim. parodontaalikirurgia, hampaiden poistot, implanttikirurgia). Keskussairaaloiden suusairauksien poliklinikoilta saa tarkempia ohjeita.

Elinsiirron jälkeen annettava immunosuppressiivinen hoito voi peittää tulehduksen oireet suussa, mistä on vaarana suussa olevien bakteerien leviäminen verenkierron välityksellä siirtoelimeen ja pahimmassa tapauksessa siirrännäisen hylkiminen. Tulehdukset on siis ehdottomasti pidettävä poissa suusta. Elinsiirron saaneen suunterveyden hoidossa on syytä herkästi konsultoida hoitavaa lääkäriä. Silloin kuin siirrännäinen toimii hyvin, suun hoito ei poikkea tavanomaisesta suun perusterveydenhoidosta. Mutta esimerkiksi laajempien toimenpiteiden suhteen on syytä konsultoida erikoissairaanhoidon suu- ja leukasairauksien asiantuntijoita.

Immunosuppressiivisen lääkkeen (kuva «Siklosporiinin aiheuttama ikenien liikakasvu»1) ja verenpainelääkkeiden (nifedipiini) aiheuttama ikenen liikakasvu (kuva «Ikenien liikakasvu ja verenpainelääkitys»2) voidaan tarvittaessa poistaa kirurgisesti suun terveydenhoidossa.

Elinsiirron jälkeen käydään säännöllisissä tarkastuksissa sairaaloiden poliklinikoilla, joissa hoitava lääkäri ja sairaanhoitaja ovat avainasemassa myös suuoireiden kartoittamisessa ja omahoitoon motivoimisessa. Tarvittaessa tulee konsultoida hammaslääkäriä.