Etusivu » Mielenterveyskuntoutujien suun terveydenhoito

Mielenterveyskuntoutujien suun terveydenhoito

Terve suu
10.6.2015
Helinä Keskinen

Erilaiset ja eriasteiset mielenterveyshäiriöt aiheuttavat vaikeuksia sairastuneiden elämän ja selviytymisen hallinnassa. Niistä seuraa sairauslomia ja työkyvyttömyyttä, ja häiriöiden hoito ja kuntoutus on usein pitkäkestoista.

Psyykkinen sairaus vaikuttaa monin tavoin suun ja hampaiden terveyteen (ks. «Psyykkiset sairaudet ja suun terveys»1). Jaksamattomuus, hammashoitopelot ja mielenterveyshäiriön hoitoon käytettävät lääkkeet heikentävät suun terveyttä. Sen vuoksi on tärkeää, että mielenterveyspotilaiden ja -kuntoutujien suun terveyden ylläpitoa ja omahoitoa tukemaan otetaan mukaan koko mielenterveyshoidon henkilökunta ja sairaan tai kuntoutujan lähi- ja tukihenkilöt.

Sairaus heikentää suun omahoitoa

Psyykkisesti sairaan voimavarat voivat olla niin vähäiset, että hän ei jaksa huolehtia päivittäisestä suun omahoidosta. Suun puhdistus voi jäädä tekemättä, ja ruokailu voi olla epäsäännöllistä, epäterveellistä ja sisältää paljon makeaa. Seurauksena on hampaiden reikiintymistä (ks. «Karies (hampaan reikiintyminen)»2) ja kiinnityskudossairauksia (ks. «Ientulehdus (gingiviitti)»3 ja «Hampaan kiinnityskudostulehdus (parodontiitti)»4).

Masennus ja ahdistus voivat lisätä hampaiden narskuttelua ja kiristelyä, mikä aiheuttaa lihasjännitystä, pään ja kasvojen kipua sekä hampaiden arkuutta (ks. «Purentaelimistön oireita ja sairauksia»5).

Suun terveyttä voivat heikentää runsas tupakointi sekä alkoholin tai muiden päihteiden käyttö (ks. «Tupakoinnin vaikutukset suun terveyteen»6, «Alkoholin vaikutukset suun terveyteen»7 ja «Muut päihteet ja suun terveys»8).

Suun kuivuus haittaa monin tavoin

Syljen erityksen vähenemistä aiheuttavat monet lääkkeet, kuten psyykenlääkkeet, kipulääkkeet, sydän- ja verisuonisairauksien lääkkeet sekä reuman ja Parkinsonin taudin lääkkeet. Usean lääkkeen samanaikainen käyttö vielä pahentaa ongelmaa (taulukko «Lääkkeiden vaikutukset suun terveyteen»9).

Suun kuivuus lisää hampaiden reikiintymistä, aiheuttaa suun sienitulehduksia ja limakalvovaivoja sekä vaikeuttaa nielemistä ja puhumista. Proteesien pysyvyys heikkenee ja hengitys haisee pahalta (ks. «Pahanhajuinen hengitys (halitoosi)»10).

Hammashoitopelko

Psyykkiset sairaudet voivat lisätä hammashoitopelkoa (ks. «Pelkäävän potilaan hoito»11). Jos jaksamattomuuden vuoksi omahoito on huonoa ja suun tarkastukset jäävät tekemättä, suun sairaudet pääsevät pahenemaan. Se lisää vaikeutta hakeutua suun terveydenhuollon vastaanotolle. Hoidon tarve voi tulla äkillisesti ja silloin hoito voi olla epämiellyttävää, mikä vielä lisää hammashoitopelkoa.

Potilas ei aina itse jaksa varata aikaa suun terveydenhuoltoon, vaan lähihenkilön kannattaa se tehdä ja kertoa aikaa tilatessaan potilaan hammashoitopelosta. Näin valmistaudutaan etukäteen pelkopotilaan hoitoon varaamalla riittävästi aikaa tai aloittamalla hoito kivuttomilla toimenpiteillä. Vastaanotolle tuloa voi helpottaa läheinen henkilö saattajana. Tärkeää on ottaa reseptit tai lääkelista mukaan, sillä psyyken lääkkeillä voi olla vaikutuksia esimerkiksi puudutusaineen valintaan. Pelon hallintaan on olemassa lääkkeitä ja keinoja, tarvittaessa hoito voidaan tehdä yleisanestesiassa.

Kun lähihenkilö huolehtii sovituista säännöllisistä käynneistä suuhygienistin ja hammaslääkärin vastaanotolla, pelkopotilaan hoito muuttuu helpommaksi ja hän voi päästä pelostaan. Siinä auttaa myös se, että hoitohenkilöstö pysyy samana.

Suun terveyden ylläpito

Mielenterveyspotilaiden suun terveyden ylläpitämiseksi tarvitaan suun terveydenhoidon ja mielenterveystyötä tekevän henkilöstön sekä sairaan tuki- ja lähihenkilöiden yhteistyötä. Heidän tukensa ja tietonsa sairauden vaikutuksista suun terveyteen auttaa ja motivoi sairasta tai kuntoutujaa. Kyseessä on pitkäaikainen sairaus ja siitä kuntoutuminen vie aikaa.

Tärkeää on tukea päivittäistä omahoitoa ja varata aika riittävän usein esimerkiksi suuhygienistin vastaanotolle tilanteen arviointia varten. Hyvät yksilökohtaiset kirjalliset ohjeet ovat apuna päivittäisen omahoidon toteuttamisessa.