Etusivu » Ravintoa ja terveyttä koskevan tiedon luotettavuus

Ravintoa ja terveyttä koskevan tiedon luotettavuus

Väriä ja voimaa
1.5.2015
Eliina Aro, Liisa Heinonen ja Eija Ruuskanen

Miksi ravitsemustieto koetaan ristiriitaiseksi?

Meillä on paljon tietoa ravitsemuksesta helposti saatavilla, mutta taitomme hyödyntää tietoa ei ole lisääntynyt vastaavasti. Pikemminkin päinvastoin: on entistä vaikeampaa valita ja löytää olennaista ja luotettavaa tietoa.

Nykyään julkaistaan hyvin monentasoisten tutkimusten tuloksia. Internetin välityksellä tutkimustulokset leviävät helposti kaikkien saataville. Internetissä liikkuessaan tavallisen ihmisen on kuitenkin välillä vaikea erottaa, mikä on luotettavaa tietoa ja mikä yksittäisen henkilön mielipide. Kuka tahansa voi helposti tutkia alkuperäisiä lähteitä ja kommentoida tutkimustuloksia blogeissaan. On tärkeää, että myös asiantuntijat keskustelevat tutkimuksista internetissä ja valottavat esimerkiksi tutkimuksen luotettavuutta ja merkitystä koko tutkimusalueen sisällä.

Yhteyksien osoittamisen vaikeudet

Ravitsemuksen ja terveyden välisiä yhteyksiä tutkittaessa on vaikeaa järjestää sellaisia tutkimusasetelmia, joissa saataisiin tietoa vain yhdestä ruuan osasta ja sen vaikutuksista. Ruokavalio on aina kokonaisuus. Jos tutkimukseen liittyen yhden ruoka-aineen tai ravintoaineen käyttöä lisätään tai vähennetään, jonkun toisen suhteellinen osuus vähenee tai lisääntyy. Koehenkilöille ei voida syöttää esimerkiksi pelkkää rypsiöljyä.

Kun vaikutuksia saadaan esiin, voi olla vaikea päätellä, minkä osatekijän muutoksesta ne johtuvat. Lisäksi ravitsemuksen ja terveyden yhteyksien selvittäminen on kallista, koska yleensä tarvitaan suuri joukko tutkittavia luotettavien tutkimustulosten saamiseksi.

Myös ruuankäyttötietojen keruu vaatii ammattitaitoa ja erityisosaamista. Jos ruuankäyttötiedot on kerätty epäedustavilla tai muuten puutteellisilla menetelmillä tai jo kauan ennen muita tietoja ja tutkimusanalyyseja, ei tuloksista voi päätellä paljonkaan.

Uutisointiin liittyvät ongelmat

Ravitsemustutkimusten tulokset eivät ravitsemustieteilijöiden mukaan ole kovinkaan ristiriitaisia. Sen sijaan ravitsemustutkimusten tulosten uutisointi sekä internetissä että muissa tiedotusvälineissä on poukkoilevaa ja sirpaleista. Siksi uutiset vaikuttavat ristiriitaisilta.

Usein uutisoidaan alustavista tieteellisistä havainnoista käänteentekevinä "totuuksina". Ei ole ihme, jos tavallinen ihminen hämmentyy, eikä tiedä mihin uskoa. Voi jopa tulla tunne, että on tullut petetyksi tai että kaikki on muuttunut, kun yksittäisten tutkimusten tuloksia uutisoidaan kuin ne olisivat lopullinen totuus.

Tieteellisten havaintojen pohjalta tutkimuksia vasta suunnataan tietyille alueille. Yksi tutkimustulos ei milloinkaan kumoa aikaisempia käsityksiä. Sille tarvitaan vahvistus. Näyttöä tarvitaan useista luotettavista tutkimuksista.

Ravitsemustutkimusten tulosten tulkinta on vaativaa. Jotta siihen kykenee, on opiskeltava ravitsemustiedettä ja ravitsemustutkimuksen tekemistä yliopistossa tai hankittava muuten vastaavat tiedot. Tieto ravinnon ja terveyden välisistä yhteyksistä tarkentuu koko ajan, ja siitä pitäisi kertoa suurelle yleisölle ymmärrettävästi ja käytännönläheisesti.

Viralliset suositukset

Ravitsemussuositusten tarkoituksena on välittää käyttökelpoista, terveyttä edistävää ravitsemustietoa. Erilaisten valtakunnallisten suositusten laatimisesta vastaavat tehtävään valitut asiantuntijaryhmät. Asiantuntijat arvioivat tutkimusten luotettavuuden ja todistusvoiman eli näytön. Suositustyöryhmän asiantuntijoiden on osattava erottaa luotettavat tietolähteet vähemmän luotettavista. Tieteellinen näyttö on sitä vahvempi mitä useampi tutkimus on tuottanut saman tuloksen. Asiantuntijatyöryhmä käy läpi tuhansia tutkimuksia.

Diabeetikon ruokavaliosuositus

Diabeetikon ruokavaliosuosituksessa havainnollistetaan ja tulkitaan, mitä tutkimustulokset käytännössä tarkoittavat. Suositus vastaa kysymyksiin: Millainen ruoka tukee diabeetikon terveyttä? Mitä hänen pitäisi syödä? Itämeren ruokakolmio (kuva «Itämeren ruokakolmio»1) havainnollistaa suositeltavan ruokavalion koostamista. Suositukset laaditaan yleisellä tasolla, ihmisryhmiä ajatellen, niitä sovelletaan sitten yksilöllisesti tarvittaessa myös suosituksista poiketen. Suositukset eivät tarjoa mallia erityisongelmiin esimerkiksi allergisille, vaan keskittyvät ruokavalintoihin juuri diabeteksen ehkäisyn, hoidon ja lisäsairauksien ehkäisyn kannalta (ks. taulukot «Ruokavalio osana diabeteksen hoitoa»1 ja «Ruokavalio osana diabeteksen hoitoa»1)

Diabeetikon ruokavaliosuositusta tarvitaan, jotta tieto terveellisen ruokavalion periaatteista tavoittaisi kaikki diabeetikoiden hoitoon osallistuvat. Suosituksen ansiosta diabeetikot saavat tasa-arvoisempaa ja -laatuisempaa hoitoa eri puolilla maata. Suosituksista on hyötyä ravitsemisalalla joukkoruokailun toteuttamisessa työskenteleville ja muille, jotka ovat työssään diabeetikoiden kanssa tekemisissä. Tällaisia ammattiryhmiä ovat esimerkiksi painonhallinnanohjaajat.

Viimeisin päivitetty suomalainen diabetesruokavaliosuositus on vuodelta 2008. Sen pääperiaatteet ovat edelleen ajan tasalla eivätkä poikkea olennaisilta osilta uusimmista kansainvälisistä suosituksista, kuten American Diabetes Associationin (ADA) ja amerikkalaisen Joslinin diabetesklinikan ravitsemussuosituksista.

Käypä hoito -suositukset

Suomalainen Lääkäriseura Duodecim organisoi niin sanottujen Käypä hoito -suositusten julkaisemista. Käypä hoito -suositusten asiantuntijatyöryhmiin valitaan alansa parhaat asiantuntijat. Uusin päivitys diabeteksen hoitosuosituksesta ilmestyi vuonna 2013. Suosituksessa otetaan kantaa myös ruokavalioon.

Ravitsemustiedon luotettavuuden arviointi

Diabeteksen ehkäisyä ja hoitoa tutkitaan tiiviisti. Useimmat uutiset tukevat aikaisempia käsityksiä terveellisestä ruuasta, mutta myös ristiriitaista ja virheellistä tietoa on runsaasti tarjolla. Ravitsemustiedon luotettavuutta voidaan arvioida samoin keinoin kuin muitakin lähteitä. Taulukossa «Kysymyksiä, joilla tekstin luotettavuutta voi arvioida.»1 on kysymyksiä, joilla luotettavuutta voidaan arvioida.

Tietoon on syytä suhtautua epäilevästi, jos kirjoittaja tekee omista kokemuksistaan pitkälle meneviä johtopäätöksiä tai jos tulokset kuulostavat liian hyviltä ollakseen totta. Tieteellisissä julkaisuissa artikkelit valitaan vertaisarvioinnin perusteella ja valintaseula on hyvin tiukka. Maininta vertaisarvioinnista on yleensä näkyvissä julkaisussa. Luotettavinta tietoa on yleensä alkuperäisissä artikkeleissa ja tunnettujen asiantuntijoiden yhteisissä katsauksissa.

Suuret kustantamot ovat yleensä luotettavia. Internetissä ei ole valvontaa, ja tieteellisiltä vaikuttavat tekstit voivat olla pelkkiä mielipiteitä tai mainoksia. Lähteen luotettavuutta voi epäillä, jos tietoa julkaisijasta tai sivun ylläpitäjästä ei löydy tai on epäselvää, kuka tekstin on kirjoittanut. Internetissä tuorekaan päivitys ei takaa, että tieto on ajan tasalla ja luotettavaa.

Taulukko 1. Kysymyksiä, joilla tekstin luotettavuutta voi arvioida.
KirjoittajaOnko kirjoittaja mainittu?
Mihin kirjoittajan asiantuntemus perustuu?
Millainen asema kirjoittajalla on omalla alallaan?
Mikä on kirjoittajan tausta?
Tekstin tai julkaisun päämääräOnko kerrottu avoimesti, kenelle teksti on tarkoitettu ja mihin sillä pyritään?
Ajaako kirjoittaja jonkin tietyn ryhmän, esimerkiksi kuluttajien, kaupan tai teollisuuden, etuja?
Yritetäänkö tekstillä myydä jotain? Onko tekstissä piilomainontaa?
Kustantaja, julkaisu, julkaisijaKuka on kustantanut julkaisun?
Missä teksti on ilmestynyt?
Kuka ylläpitää tekstin julkaissutta sivustoa?
Tarjoaako julkaisija mahdollisuuden palautteen antamiseen?
AjantasaisuusOnko teksti ajan tasalla?
Milloin teksti on julkaistu? Milloin internetsivu on päivitetty?
LähteetOnko lähteet mainittu?
Millaisia lähteitä käytetään?
Tarkastelutapa, sisältöEsitetäänkö faktoja vai mielipiteitä?
Tarkastellaanko asiaa useammalta kannalta?
Arvioidaanko tutkimustuloksia suhteessa aikaisempiin tutkimuksiin?