Etusivu » Pulauttelu

Pulauttelu

Kotineuvola
1.7.2012
Elina Hermanson

Suurin osa vauvoista pulauttelee, mikä tavallisesti johtuu siitä, että ruokatorven ja mahalaukun välinen sulkijalihas on vielä heikko, ja ruokatorven ja mahan yhteistoiminta on vielä kehittymätöntä. Jos vauva syödessään nielee runsaasti ilmaa, pulautusta saattaa tulla paljonkin, ja vauva voi sen jälkeen itkeä edelleen nälkäänsä. Pulauttelua voi estää melko hyvin pitämällä lasta syöttämisen jälkeen pystyasennossa esimerkiksi olkaa vasten lapsen päätä niskasta tukien. Vauvaa kannattaa yleensä röyhtäyttää syötön lomassa tai sen jälkeen, sillä näin saadaan nielty ilma saman tien ulos. Jos pulautus on lähinnä lievän ylensyönnin tyhjennys, vauva rauhoittuu nopeasti.

Tavallisesti pulauttelu vähenee puolen vuoden ikään mennessä ja kiinteään ruokaan siirtymisen myötä. Pulauttelu vaatii lisätutkimuksia, jos vauva alkaa voida huonommin tai jos painonkehitys ja pituuskasvu heikkenevät.

Jos pienen vauvan oksentelu on jatkuvasti voimakasta – tyypillisesti se "lentää kaaressa takaseinään", kyseessä voi olla niin sanottu pylorusstenoosi. Tila kehittyy vähitellen muutaman viikon iästä lähtien. Diagnoosi tehdään usein neljän – kuuden viikon iässä, kun oksennukset ovat suihkumaisia eikä lapsen paino lisäänny. Ohutsuolen alkukohdassa oleva rengasmainen lihas on tällöin paksuuntunut ja aukko niin ahdas, ettei ruoka pääse etenemään. Hoitona on leikkaus.

Toinen syy poikkeuksellisen runsaaseen pulautteluun on ruokatorven takaisinvirtaus (gastroesofageaalinen refluksi eli GER). Siihen liittyen mahalaukun hapanta sisältöä liikkuu jatkuvasti ruokatorvessa, ja sitä saattaa joutua hengitysteihin. Lapsi on etenkin yöaikaan levoton ja hän saattaa hengittää yöllä epätasaisesti. Painon nousu voi heiketä, ja tavallista on, että lapsi sairastaa runsaasti hengitystieinfektioita. Tauti todetaan sairaalassa tehtävillä ruokatorven pH-mittauksilla. Hoidossa käytetään ruoan sakeuttamista, kohoasentoa ja myös lääkkeitä. Tila paranee tavallisesti iän myötä, mutta vaikeissa tapauksissa saattaa leikkaushoito olla tarpeen.

Mainittakoon että jotkut lääkärit puhuvat lisäksi ns. silent refluksista. Ilmeisesti he tarkoittavat tilannetta, jossa takaisinvirtaus ei ole tavanomaisilla tutkimuksilla todettavissa, eikä se aiheuta vakavia oireita, mutta sitä kuitenkin on. Tutkimukset eivät ole vahvistaneet tällaisen tilanteen haitallisuutta, eikä tavanomaisen pulauttelun lääkehoitoa voi pitää asianmukaisena.