Etusivu » Lääkärikirja Duodecim » Tuoksuherkkyys

Tuoksuherkkyys

Lääkärikirja Duodecim
24.9.2012
ihotautien erikoislääkäri Matti Hannuksela

Tuoksuherkkyyttä (tuoksuyliherkkyys, englanniksi multiple chemical sensitivity) on eniten keski-ikäisillä ja ikääntyvillä naisilla, paljon harvemmin miehillä. Esiintymisluvut ovat vaihdelleet eri tutkimuksissa vajaasta 10 prosentista yli 40 prosenttiin. Suuri hajonta johtuu siitä, ettei tuoksuyliherkkyydellä ole kunnollista määritelmää eikä objektiivista toteamistapaa. Sillä ymmärretään tuoksujen aiheuttamia ruumiillisia oireita, kuten väsymystä, hengenahdistusta, pahoinvointia, päänsärkyä ja silmien kirvelyä. Aiheuttajia ovat esimerkiksi aamulehden tuoksu, homeen haju, tupakansavu, hajuvedet ja hien haju.

Joskus tuoksuyliherkkyden puhkeaminen on yhdistettävissä voimakkaaseen kemikaalialtistukseen, esimerkiksi altistumiseen voimakkaille bensiinihöyryille, tinnerille tai muille liuottimille.

Oireet

Edellä mainitut oireet alkavat yleensä minuuteissa siitä, kun tuoksuyliherkkä on aistinut tuoksun. Oireilu on joillakin niin voimakasta, että he eivät esimerkiksi voi lukea aamun sanomalehteään muualla kuin liesituulettimen alla tai vasta iltapäivällä. Kokouksissa tuoksuyliherkkä välttää hieltä tuoksuvan, hajuvettä tai partavettä käyttäneen työtoverin läheisyyttä. Hän voi myös jättää menemättä kokoukseen oireiden pelossa. Huono ilmanvaihto tai hoitamaton vesivahinko-ongelma saa oireilemaan ison joukon työntekijöistä. Jotkut ovat niin herkkiä vesivahinkohomeiden ja -bakteerien tuoksulle, että oireilevat esimerkiksi kaupan kassajonossa toisen asiakkaan vaatteisiin tarttuneen hajun takia, vaikka tämä toinen asiakas ei olisi huomannut kotonaankaan mitään vesivahinkoon viittaavaa. Samoin vesivahinkotalosta pois muuttaessa on pehmustetut huonekalut usein viisainta hävittää tai panna kierrätykseen. Herkimpien on uusittava koko vaatevarastonsa.

Taudin toteaminen

Tuoksuyliherkkyyttä ei voi todeta objektiivisilla mittauksilla. Diagnoosin asettaminen, mikäli sellainen tehdään, tapahtuu oirekyselyn avulla. Voimakkaimmin oireilevia on hankala erottaa esimerkiksi paniikkihäiriöisistä. Tuoksuyliherkät eivät koetilanteissa erota eri tuoksuja kontrollihenkilöitä paremmin, mutta siinä missä tuoksuille reagoimattoman henkilön aistit tottuvat nopeasti voimakkaaseenkin tuoksuun, tuoksuyliherkän elimistössä ei tottumista tapahdu.

Itsehoito

Antihistamiini saattaa lievittää oireita jonkin verran. Ainakin sitä kannattaa kokeilla. Muuten ei ole muuta tehtävissä kuin välttää paikkoja, henkilöitä ja tilanteita, jotka laukaisevat oireilun. On tehty alustavia kokeita limakalvojen totuttamiseen voimakkaisiin tuoksuihin. Osalla oireilijoista se ilmeisesti toimii mutta ainakaan toistaiseksi totuttamisella ("siedätyksellä") ei ole laajempaa käytännön merkitystä. On myös esitetty, että kudosten lämpiäminen saunassa auttaisi muun muassa tuoksuyliherkkyydessä. Ainakin sellaiseen on teoreettinen pohja. Sitä kannattaa ainakin kokeilla.

Milloin hoitoon?

Kun oireilu häiritsee päivittäisiä toimintoja, on hyvä käydä keskustelemassa lääkärin kanssa. Usein voidaan vaikuttaa työpaikan ilmastointiin, lämmitykseen ja siivoukseen ja sopia työtoverien kanssa yleisestä tuoksuttomuudesta. Lääkettä oireiluun ei kuitenkaan ole. Vaikeimmissa tapauksissa ongelma yritetään ratkaista ns. kognitiivisella käyttäytymisterapialla. Onpa siihen käytetty yksittäistapauksissa sähkösokkejakin.

Ehkäisy

Tuoksuyliherkkyyden puhkeamisen estämiseen ei tunneta muita keinoja kuin voimakkaitten kemikaalialtistusten välttäminen.

Käytettyjä lähteitä

Hannuksela M, Haahtela T. Tuoksuherkkyys on todellista. Duodecim 2011; 127: 706–11.