Etusivu » Laktoosi-intoleranssi

Laktoosi-intoleranssi

Lääkärikirja Duodecim
1.6.2020
ravitsemusterapian professori, laillistettu ravitsemusterapeutti Ursula Schwab ja yleislääketieteen erikoislääkäri, laillistettu ravitsemusterapeutti Satu Tunturi

Keskeistä

  • Laktoosi-intoleranssi on laktoosin eli maitosokerin imeytymishäiriö, joka voi aiheuttaa sille tyypillisiä oireita, kuten vatsan turvottelua, ilmavaivoja, ripulia ja vatsakipuja.
  • Diagnostiikkaan kuuluu hoitokokeilu laktoosittomilla tai vähälaktoosisilla tuotteilla. Jos oireet poistuvat hoitokokeilun aikana ja palaavat, kun siirrytään laktoosipitoisiin maitotuotteisiin, on diagnoosi yleensä selvä.
  • Laktoosi-intoleranssissa laktoosin määrää vähennetään yksilöllisen sietokyvyn mukaan.

Yleistä

Maitosokeria eli laktoosia pilkkoo suolessa laktaasi-niminen ruoansulatusentsyymi. Vain pilkkoutunut laktoosi pystyy imeytymään ohutsuolesta verenkiertoon.

Laktaasientsyymin puuttuminen aikuisella oli alun perin normaalia. Luonnontilassa elävän ihmisen joi äidinmaitoa vain lapsena, mutta ei saanut maitoa aikuisena lainkaan. Laktaasientsyymi olikin luontaistaloudessa elävällä aikuisella tarpeeton, minkä vuoksi sen vaikutus lakkasi 5–12 vuoden iässä lapsen kasvaessa.

Laktaasientsyymin geenissä on kauan sitten tapahtunut mutaatio, jonka seurauksena entsyymi ei häviäkään aikuistuessa. Kun ihminen alkoi kasvattaa karjaa ja juoda maitoa aikuisena, tämä geenimuoto on ollut edullisempi ja yleistynyt. Afrikkalaisiin ja aasialaisiin alkuperäiskansoihin kuuluvista ihmisistä 90 prosentilla on edelleen ”vanha geenimuoto” eli heillä on laktoosi-intoleranssi aikuisena lähes kaikilla. Pitkään maitotaloudessa elävillä kansoilla, kuten pohjoismaalaisilla, uusi geenimuoto on yleisempi kuin vanha.

Noin 18 prosentilla suomalaisista on edelleen vanha geenimuoto, eli heillä siis laktaasientsyymi häviää kasvun aikana Laktoosi-intoleranssi ei oikeastaan ole sairaus, vaan alkuperäinen ominaisuus.

Laktoosi-intoleranssi tarkoittaa, että laktoosi aiheuttaa oireita. Osalla ihmisiä laktaasin puutteeseen ei liity mitään vaivoja. Silloin tilaa kutsutaan nimellä hypolaktasia, suomeksi ”suolilaktaasin alentunut toiminta”.

Laktoosi-intoleranssi ilmenee lapsilla melko harvoin ennen 5 vuoden ikää. Usein ominaisuus kuitenkin todetaan vasta aikuisiällä.

Erittäin harvinainen poikkeus on syntymästä lähtien ilmenevä laktaasientsyymin puutos, joka löytyy Suomessa keskimäärin yhdellä vastasyntyneellä vuodessa.

Laktoosi-intoleranssin oireet

Maitotuotteiden nauttimisen jälkeen vatsa turvottelee ja on ilmavaivoja. Usein esiintyy löysiä ulosteita ja epämääräisiä vatsakipuja. Oireet ilmaantuvat 1–3 tuntia laktoosia sisältävän ruokailun jälkeen.

Oireet johtuvat siitä, että laktoosi kulkee ohutsuolen läpi paksusuoleen, jossa bakteerit käyttävät sitä ravinnokseen. Tällöin syntyy kaasua ja ulosteen normaali kiinteytyminen häiriintyy. Kyseessä ei siis ole maitoallergia.

Herkkyys oireille on yksilöllistä ja riippuu lisäksi luonnollisesti siitä, paljonko maitotuotteita käyttää. Monet, joilta puuttuu laktaasientsyymi, ovat täysin oireettomia, vaikka käyttävät maitoa. Useimmat sietävät pieniä tai kohtuullisia määriä laktoosia. Erilaisten testien perusteella on arvioitu, että useimmat voivat käyttää noin maitolasillista vastaavan määrän eli 10 grammaa laktoosia päivässä ilman vaivoja. Annos, joka aiheuttaa suurimmalle osalle oireita, vastaa noin kahta maitolasia eli 20 grammaa laktoosia päivässä. Herkimmät saavat vaivoja jo pienistä laktoosimääristä.

Laktoosi-intoleranssin toteaminen

Jos potilas saa selvää helpotusta vaivaansa vähentämällä laktoosin määrää tai poistamalla sen kokonaan ruokavaliostaan, diagnostinen testaus ei ole välttämätön. Usein kannattaa tehdä hoitokokeilu laktoosittomilla tai vähälaktoosisilla tuotteilla oireita seuraten. Kun oireet ovat poissa, laktoosia lisätään asteittain ja seurataan, palaavatko oireet. Hoitokokeilun vaikutus oireisiin tulee useimmilla esille päivissä ja viimeistään parissa viikossa. Keliakiaan (ks. «Keliakia»1) liittyvä suolinukan vaurio voi aiheuttaa toissijaisen laktoosi-intoleranssin, minkä takia keliakia on aina syytä poissulkea verikokeella.

Verinäytteestä otettava geenitesti (B-Lakt-D; ks. «Laktoosi-intoleranssin DNA-testi (B-Lakt-D)»2) antaa epäsuorasti tiedon aikuisen henkilön laktaasientsyymin aktiivisuudesta, ja sillä voidaan varmistaa hoitokokeiluun perustuva epäily. Alle 12-vuotiailla geenitesti on suuntaa antava, koska laktaasiaktiivisuus laskee 5–12 ikävuoden aikana vähitellen.

Geenitestin perusteella ei kuitenkaan voida päätellä oireiden voimakkuutta, koska oireiden syntyyn vaikuttavat muut yksilölliset ominaisuudet. Joillakin henkilöillä ei ilmaannu lainkaan oireita maitotuotteista, vaikka geenitesti on positiivinen. Aikaisemmin käytetty laktoosirasituskoe on työläs ja sen osuvuus on huono geenitestiin verrattuna, joten se on jäänyt pois käytöstä.

Milloin tutkimuksiin

Keliakia on aina syytä poissulkea verikokeella taustalla olevana laktoosi-intoleranssin aiheuttajana.

Lääkärin tutkimuksiin on syytä hakeutua, jos vatsaoireiden yhteys maitotuotteisiin ei ole selvä tai jos oireet ovat voimakkaat tai epätyypilliset tai ne eivät poistu parin viikon hoitokokeilun aikana. Jos laktoosi-intoleranssin toteamisen jälkeen esiintyy selviä oireita laktoosipitoisten tuotteiden välttämisestä huolimatta, on syytä hakeutua uudestaan tutkimuksiin.

Laktoosi-intoleranssin hoito

Hoidon tavoitteena on oireiden lievitys. Jokaisen laktoosi-intoleranssia potevan on kokeiltava, millainen laktoosimäärä sopii. Tavanomaisia maitotuotteita voi käyttää siinä määrin kuin oireet sallivat.

Hapanmaitotuotteet ovat useimmille paremmin siedettyjä kuin tavallinen maito, koska niiden laktoosipitoisuus on pienempi. Laktoosipitoisia maitotuotteita korvataan vähälaktoosisilla tai laktoosittomilla tuotteilla, joiden valikoima kaupoissa on runsas. Useimmat sietävät vähälaktoosisia tuotteita, joissa on noin viidesosa normaalista laktoosin määrästä. Jos oireita saa pienistäkin laktoosimääristä, kannattaa valita laktoosittomat tuotteet.

Kypsytetyissä juustoissa laktoosia ei ole lainkaan. Maitotuotteet voivat olla paremmin siedettyjä, kun ne nautitaan muun aterian yhteydessä. Voimakkaasti oireilevien on hyvä muistaa, että laktoosia on mm. maidosta tai maitojauheesta valmistetuissa leivonnaisissa, perunasoseessa, voissa ja maitosuklaassa. Taulukossa «Elintarvikkeiden laktoosipitoisuuksia»1 on joidenkin elintarvikkeiden laktoosipitoisuuksia.

Laktaasia sisältävistä kapseleista voi olla tilapäistä apua, mutta ne eivät korvaa ruokavalioon tehtyjä muutoksia. Kapseleita ei suositella lapsille.

Jos vahingossa nauttii laktoosia sisältäviä maitotuotteita, se ei ole terveydelle vaarallista. Seurauksena voi olla ohimeneviä vatsavaivoja, mutta ei muita seuraamuksia. Laktoosin imeytymishäiriötä ei tarvitse hoitaa, jos siihen ei liity oireita tai oireita ei koeta kiusallisina.

Kalsiumin saanti on turvattava kalsiumvalmisteella, jos maitotuotteita tai kalsiumilla täydennettyjä kasvipohjaisia tuotteita ei käytetä riittävästi.

Taulukko 1. Elintarvikkeiden laktoosipitoisuuksia
ValmisteLaktoosia g 100 grammassa tai desilitrassa
Maidot5
Piimät2–4,5
Jogurtit2,7–4,8
Viilit3,5
Vähälaktoosiset tuotteetalle 1
Laktoositon maito, piimä, jogurtti, viili0
Jäätelöt5–6
Raejuusto1,2–2,6
Maitorahka3
Tuorejuustot0,5–1,2
Sulatejuustot0–3,4
Homejuustot0
Kypsytetyt juustot (edam, emmental ym.)0
Tavallinen pulla1,6
Hampurilainen0,9
Maitosuklaa10

Laktoosi-intoleranssin ehkäisy

Laktoosi-intoleranssi johtuu perintötekijöistä, joten laktaasientsyymin puutosta aikuistuessa ei voida estää. Sen sijaan laktoosi-intoleranssista aiheutuvia oireita voidaan ehkäistä tehokkaasti vähentämällä tai välttämällä laktoosia.

Käytettyjä lähteitä

Järvelä I, Kolho K-L. Laktoosi-intoleranssi. Lääkärin tietokannat / Lääkärin käsikirja [online; vaatii käyttäjätunnuksen]. Kustannus Oy Duodecim. Päivitetty 19.5.2020.

Hillilä M. Laktoosi-intoleranssi. Duodecim 2007;123:2743-2746 «/xmedia/duo/duo96876.pdf»1.

Savilahti E. Synnynnäinen laktaasinpuutos. Lääkärin tietokannat / Lääkärin käsikirja [online; vaatii käyttäjätunnuksen]. Kustannus Oy Duodecim. Päivitetty 19.8.2013.