Etusivu » Masennustilat eli depressiot

Masennustilat eli depressiot

Lääkärikirja Duodecim
30.11.2018
psykiatrian erikoislääkäri Matti Huttunen

Masennustila eli depressio on taustaltaan monisyinen mielialahäiriö (ks. «Mielialahäiriö»1), johon elämänsä varrella sairastuu 10–15 % ihmisistä. Sairausalttiuteen vaikuttavat sekä perinnölliset tekijät että lapsuuden aikaiset ja ajankohtaiset ristiriidat, menetykset ja pettymykset. Noin puolella depressiojaksoon ensi kertaa sairastuneista sairausjakso toistuu, osalla useitakin kertoja elämän aikana. Toistuvat masennusjaksot ja pitkittyvä masennus ovat yleinen syy ennenaikaiselle eläkkeelle jäämiselle. Vakaviin ja toistuviin sairausjaksoihin liittyy kohonnut itsemurhariski.

Psykiatrisen tutkimuksen paljon käyttämässä yhdysvaltalaisessa tautiluokituksessa (DSM-IV) masennustilaa kutsutaan vakavaksi depressioksi (engl. major depression) vastapainoksi lieväoireisempiin masennusoireyhtymiin (engl. minor depression), kuten pitkäaikaiseen masentuneisuuteen eli dystymiaan (ks. «Pitkäaikainen masentuneisuus (dystymia)»2) tai elämäntilanteisiin liittyviin reaktiivisiin masennusoireyhtymiin. DSM-IV:n käsitettä ”vakava depressio” vastaa Suomessa pelkkä käsite ”depressio” tai ”masennustila”, joka jaetaan oirekuvan vakavuusasteen perusteella edelleen lieväksi, keskivaikeaksi tai vaikeaksi muodoksi.

Masennustilat ovat taustaltaan ja olemukseltaan monikasvoisia. Osa masennustiloista liittyy ajankohtaisiin psykologisiin ristiriitoihin ja ongelmiin, osa on luonteeltaan keskushermoston mielialaa ja biologisia rytmejä säätelevien hermoverkostojen toiminnan häiriöitä. Joskus keskeisenä taustatekijänä ovat erilaiset lapsuuden aikaiset tai myöhemmät traumaattiset tapahtumat, ja osa on luonteeltaan seurausta uuvuttavista yhteisöllisistä tai yhteiskunnallisista olosuhteista. Monesti taustalla on useampi näistä masennustiloja aiheuttavista tai laukaisevista tekijöistä.

Masennustiloja esiintyy myös kaksisuuntaisessa mielialahäiriössä (ks. «Kaksisuuntainen mielialahäiriö»3), jossa ilmenee masennustilojen (ks. «Masennus, masentuneisuus, masennusoire ja masennustila»4) ohella myös maniajaksoja. Hoidon ja erityisesti oikean lääkehoidon kannalta on tärkeätä tietää, onko masennustilasta kärsivällä henkilöllä tai hänen lähisukulaisillaan esiintynyt mania- tai hypomaniajaksoja ja kaksisuuntaista mielialahäiriötä. Kaksisuuntaista mielialahäiriötä on kutsuttu myös maanis-depressiiviseksi tai bipolaariseksi sairaudeksi.

Taulukko 1. Masennukseen liittyviä käsitteitä
KäsiteMerkitys
MasennusYleiskäsite, jolla asiayhteydestä tai voimakkuudesta riippuen tarkoitetaan joko ohimenevää masentunutta mielialaa, masennustilaa tai erilaisten sairaustilojen tai psykologisten häiriöiden oiretta.
MasennusoireMasennus psykiatrisen sairaustilan oireena
Masennus voi olla oire monissa eri psykiatrisissa sekä vakavissa että lievissä sairaustiloissa tai häiriöissä.
OireyhtymäPsykiatriassa sairaus- tai häiriötilojen luokittelu perustuu oireryppäisiin eli useisiin samanaikaisiin oireisiin.
Mikään yksittäinen oire ole sellaisenaan osoitus sairaudesta ilman määrätylle oireyhtymälle ominaisia muita oireita ja tilaan liittyvää toimintakyvyn heikkenemistä.
MielialahäiriötPsykiatrisia sairaustiloja tai oireyhtymiä, joiden keskeisenä oireena on mielialan muutos.
MasennustilaMielialahäiriöihin kuuluva psykiatrinen sairaustila tai oireyhtymä, jossa masennus ja siihen liittyvät oireet ovat jatkuneet keskeytyksettä vähintään kahden viikon ajan.
Masennustiloja voidaan erotella oirekuvan perusteella eri alatyyppejä (ks. «Masennustilat eli depressiot»5).
DepressioMasennustila
Tässä artikkelissa käsitettä käytetään masennustilan synonyyminä. Usein depressiota käytetään kuitenkin masennus-yleiskäsitteen synonyyminä.
MasentuneisuusHenkilölle ominainen alttius pitempiaikaiseen mielialan alavireisyyteen
Pitkäaikainen masentuneisuus (dystymia)Psykiatrinen sairaustila tai oireyhtymä, jolle on ominaista vähintään kaksi vuotta jatkuva masennustilaa lievempiasteinen masennusoireisto.
Kaksisuuntainen mielialahäiriöMielialahäiriö, jossa esiintyy masennustilojen ohella hypomania- tai maniajaksoja (ks. «Kaksisuuntainen mielialahäiriö»3).
KaamosmasennusPimeinä talvikuukausina ilmenevä masennustila

Oireet

Keskeinen oire on masentunut, surullinen, ärtyinen tai tyhjä mieliala sekä alentunut kyky tuntea mielenkiintoa tai mielihyvää. Muita oireita voi lisäksi esiintyä: unettomuus tai väsymys, laihtuminen tai painonnousu, keskittymis- ja muistivaikeudet, kehon liikkeiden hidastuneisuus tai levottomuus, seksuaalinen haluttomuus, arvottomuuden ja toivottomuuden tunne sekä vakavimmissa tilanteissa kuolemantoiveet tai itsemurha-ajatukset.

Masennustila tulee erottaa erilaisiin pettymyksiin tai menetyksiin liittyvästä tavanomaisesta mielialan vaihtelusta. Depression diagnosointi edellyttää sitä, että mieliala on masentunut muine oireineen suurimman osan päivää yhtäjaksoisesti vähintään kahden viikon ajan.

Oirekuvan vakavuus ja toimintakyky

Masennustilat ovat oirekuvansa vakavuuden suhteen hyvin eriasteisia. Sen mukaan masennustilat voidaan jaotella lievään, keskitasoiseen, vaikeaan ja psykoottiseen depressioon.

Oirekuvan vaikeusaste heijastuu yleensä toimintakykyyn. Lievästä oirekuvasta kärsivä kykenee yleensä käymään töissä, joskin tämä vaatii tavallista enemmän ponnistuksia, sillä toimintakyky on jonkin verran alentunut. Keskivaikeasta masennuksesta kärsivän työ- ja toimintakyky on selvästi heikentynyt, ja hän tarvitsee usein sairaslomaa. Vaikeasta tai psykoottisesta masennustilasta kärsivä on selvästi työkyvytön ja tarvitsee tiivistä tukea, usein myös sairaalahoitoa.

Erilaisia masennustiloja

Oirekuvan luonteen mukaan voidaan masennustiloista erottaa myös melankoliset (synkkämieliset), epätyypilliset depressiot ja psykoottiset masennustilat sekä talvikuukausina ilmenevä kaamosmasennus (ks. «Kaamosmasennus»6).

Melankoliselle masennustilalle on ominaista mielihyvän menettäminen lähes kaikissa toiminnoissa ja tilapäisenkin iloreaktion puuttuminen lähes kokonaan. Melankoliassa masentuneisuus on luonteeltaan selvästi erilaista kuin esimerkiksi pettymysten ja menetysten jälkeen; henkilö herää tavallista aikaisemmin aamulla, masentuneisuus on vaikeampaa aamuisin, henkilö laihtuu ja hänen ruokahalunsa on heikentynyt, hän on hidastunut tai kiihtynyt ja kärsii suhteettomista syyllisyydentunteista.

Epätyypillinen masennustila eroaa oirekuvaltaan selvästi melankoliasta. Epätyypillisessä depressiossa mieliala on vahvasti reaktiivinen ja jokin myönteinen asia tai sellaisen mahdollisuus parantaa ohimenevästi mielialaa. Henkilöllä on pitkään jatkunut taipumus kokea itsensä hylätyksi, ja hänen oireensa korostuvat erityisesti yksin ollessa. Ruokahalu, paino ja unen määrä ovat selvästi lisääntyneet. Usein henkilöllä on lyijynraskauden tuntemus käsissä ja jaloissa.

Psykoottisissa masennustiloissa henkilöllä ilmenee harhaluuloja tai syyttäviä kuuloharhoja, joiden sisältö koostuu depressiivisistä aiheista. Joskus harvoin psykoottisissa masennustiloissa ilmenee myös skitsofrenialle (ks. «Skitsofrenia»7), skitsoaffektiivisille häiriöille (ks. «Skitsoaffektiivinen häiriö»8) ja harhaluuloisuushäiriöille (ks. «Harhaluuloisuushäiriö»9) tyypillisempiä harhaluuloja tai aistiharhoja, kuten harhaluulot ajatusten vastaanotosta tai lähettämisestä, erilaiset merkityselämykset ja vaikutusharhaluulot.

Masennustiloihin voi liittyä yksittäisiä tai toistuvia mania- tai hypomaniajaksoja, jolloin mieliala on epänormaalisti ja jatkuvasti kohonnut. Tällöin on kyse kaksisuuntaisista mielialahäiriöistä (maanis-depressiivinen sairaus, ks. «Kaksisuuntainen mielialahäiriö»3. Tyypin I kaksisuuntaisessa mielialahäiriössä mielialan kohoamisjaksot ovat luonteeltaan maanisia, kun tyypin II muodossa ne ovat hypomaanisia. Mielialan aaltoiluhäiriössä eli syklotymiassa mieliala vaihtelee toistuvasti lievän masentuneisuuden ja lievän maanisuuden (hypomaanisuuden) välillä. Kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön liittyvien masennustilojen lääkehoito eroaa muiden masennustilojen lääkehoidosta.

Oirekuvan vakavuudella ja luonteella on merkitystä erityisesti hoidon ja varsinkin lääkehoidon suunnittelussa.

Masennustilojen kulku

Masennustiloilla on suuri alttius toistua. Toivuttuaan vakavasta masennustilasta henkilöllä on noin 50 %:n mahdollisuus sairastua myöhemmin uuteen masennusjaksoon. Ilman hoitoa kahden sairastetun vakavan masennusjakson jälkeen kolmannen sairausjakson todennäköisyys kohoaa yli 70 %:iin, kolmannen sairausjakson jälkeen uusiutumisriski on jo yli 90 %. Asianmukaisella hoidolla masennusjaksojen uusiutumisriskiä voidaan merkittävästi vähentää.

Masennustilat ovat keskeinen kansanterveydellinen ongelma. Erityisesti toistuvat masennustilat aiheuttavat luonteensa vuoksi luonnollisesti huomattavaa kärsimystä sekä sairaudesta kärsivälle että hänen läheisilleen. Erilaiset masennustilat ovat keskeinen työkyvyttömyyden ja alentuneen työkykyisyyden syy. Masennustiloihin liittyy selvästi kohonnut itsemurhariski. Ehkä noin 5 % masennustiloista kärsivistä päätyy lopulta itsemurhaan; vakava-asteisissa masennustiloissa itsemurhariski on jopa 15–20 %.

Masennustilojen syyt

Masennustilojen syntyyn vaikuttavat monet eri tekijät, joiden osuus vaihtelee eri yksilöillä ja erilaisissa masennustiloissa. Tutkimusten valossa masennusalttiutta voivat lisätä perinnölliset ja hankitut biologinen alttius, synnynnäinen temperamentti ja kehityksen aikaisten kokemusten muovaama persoonallisuuden rakenne.

Psykologisella tasolla itsetunnon hauraus, kehityksen aikana sisäistetyt negatiiviset ajatusmallit ja läheisyyden tarpeeseen perustuva alttius alistua lisäävät masennusalttiutta. Masennus voi olla luonteeltaan myös keino paeta sitä laukaisevia tai ylläpitäviä pelottavia tunnetiloja, kuten omia tai toisen vihantunteita. Monasti masennustilan taustalla on pitkään tukahdutettu voimakas suru läheisen, ammatillisen aseman tai kyvyn menetyksestä tai tunne-elämää tai ihmissuhteita kapeuttava aikaisemman elämän traumaattinen kokemus.

Masennustiloja laukaisevina tekijöinä ovat usein ajankohtaiset elämäntapahtumat, erilaiset pettymykset ja menetykset. Masennustilojen taustalla on usein läheisen kuolemaan tai menetykseen liittyvä surematon suru, itsetuntoa ja hyvinvointia uhkaava muutos elämässä, parisuhteeseen tai työsuhteisiin liittyvä ristiriita tai sosiaalista eristäytymistä ylläpitävä sosiaalinen arkuus. Toistuvat masennustilat kaventavat usein niistä kärsivien sosiaalista tukiverkkoa, joka on omiaan lisäämään masennusalttiutta ja masennustilojen pitkittymistä.

Masennustila voi olla myös kaksisuuntaisen mielialahäiriön eli maanis-depressiivisen sairauden sairausjakso. Tämä mahdollisuus on tärkeä pitää mielessä, koska kaksisuuntaisen mielialahäiriön masennusjaksojen lääkehoito eroaa muiden masennustilojen lääkehoidosta.

Masennustilat ovat usein luonteeltaan myös aivojen toiminnanhäiriöitä. Masennustiloihin liittyvän pitkittyneen stressin ja sen aiheuttaman lisämunuaisten kortisoli-hormonin erityksen nousun tiedetään vaikuttavan lamaannuttavasti muistin kannalta keskeisen aivojen osan (aivoturson) solumuodostukseen. Masennuslääkkeiden hoitovaikutus saattaa perustua niiden kykyyn stimuloida aivosolujen uudismuodostuksen kannalta keskeisten kasvutekijöiden eritystä.

Masentuneen mielialan taustalla voi olla myös jokin sairaus, kuten esimerkiksi kilpirauhasen vajaatoiminta, lisämunuaisen kuorikerroksen liikatoiminta, krooniset infektiot, diabetes, anemia tai erilaiset neurologiset sairaudet. Monien lääkkeiden, alkoholin tai päihteiden käyttö voivat myös olla masennusoireiden syy.

Masennustilan esioireet ja toteaminen

Masennustila kehittyy yleensä vähitellen. Esioireina ilmenevät nukahtamisvaikeudet tai aamuöinen herääminen sekä jatkuva väsymys, ärtyisyys tai ilottomuus. Työuupumus on kehittynyt masennustilaksi, jos väsymys muine masennustilalle tyypillisine oireineen ei lievity lainkaan tai kunnolla lepo- tai lomapäivien aikana. Masennustilan tunnistamisen esteenä on avuttomuuden tunteisiin ja psyykkisiin sairauksiin liitetty häpeä.

Itsehoito

Masennustiloista kärsivän, hänen läheistensä ja työtovereidensa on tärkeätä ymmärtää depression moniulotteinen luonne. Etenkin vähänkin vakavat ja toistuvat masennustilat eivät ole tahdonalaisia tiloja, niistä ei voi toipua "ryhdistäytymällä". Vaikka masennustiloihin ja masennusalttiuteen voikin pidemmällä aikavälillä vaikuttaa erilaisin psykologisin keinoin, vakavasti masentuneelle annetut kehotukset "ryhdistäytyä" monasti vain pahentavat syyllisyyden ja huonommuuden tunteita. Masentuneen ihmisen eristäytyminen ja passivoituminen ovat kuitenkin omiaan sekä ylläpitämään että syventämään depressiota. Tämän vuoksi masennuksen itsehoidossa on tärkeää pyrkiä välttämään sosiaalinen eristäytyminen ja pitää kiinni erilaisista päivärutiineista, liikunnasta ja muista harrastuksista. Masennuksen luonnetta ymmärtävien läheisten ja ystävien tuki voi tällöin olla ensiarvoisen tärkeää. Säännöllisen liikunnan on osoitettu olevan lääkehoidon ja psykoterapioiden veroinen keino ainakin lievempien depressioiden hoidossa.

Pessimistinen tapa suhtautua itseen on opittu tapa, josta voi pidemmällä aikavälillä vapautua. Masennusalttiin kannattaa oppia kyseenalaistamaan depressiivisiä uskomuksiaan. Olenko välttämättä huono, jos epäonnistun? Olenko todella varma, että en lopulta onnistu?

Masennusaltis ei usein osaa ilmaista toiveitaan ja tunteitaan. Tällöin hän ei myöskään voi odottaa toisten täyttävän hänen toiveitaan tai ymmärtävän hänen tunteitaan. Loputon uhrautuminen uuvuttaa usein ihmisen, jolloin tuloksena voi olla katkeroituminen ja masennus. Yksin jääminen on monelle pelottavampaa kuin alistuminen.

Masennusalttiille on usein ominaista tavallista voimakkaampi hylätyksi tai väheksytyksi tulemisen pelko. Tämän vuoksi heidän on vaikea pitää puoliaan ja he liian helposti alistuvat toisten tahtoon. Terveen itsekkyyden ja omien oikeuksien puolustamisen oppiminen on kuitenkin vaikeaa ilman kanssaihmisten ymmärrystä ja tukea.

Surematon suru läheisen kuoleman tai menetyksen yhteydessä on usein eriasteisten masennustilojen keskeinen taustatekijä. Tuttavien pinnalliset lohdutuksen sanat usein vain syventävät pitkittyvää surua. Masennukseksi muuttuvan surun taustalla on usein erilaisia ilmaisemattomiksi jääneitä kipeitä tunteita ja mielikuvia.

Jos lääkehoidosta on ollut selvää hyötyä masennustilan hoidossa, lääkehoitoa ei ole viisasta lopettaa heti masennusoireiden lievityttyä. Tällöin lääkehoitoa kannattaa usein jatkaa 3–6 kuukauden ajan senkin jälkeen, kun masennustila on jo korjaantunut. Liian aikainen lääkehoidon lopettaminen saattaa johtaa masennustilan palautumisen. Jos lääkehoidosta on ollut selvää hyötyä masennustilan hoidossa, lääkkeen jatkuva käyttö saattaa estää masennustilojen toistumisen.

Masennuslääkkeet voivat sekä lyhentää masennusjaksoja että estää niiden toistumista. Kaikki vakava-asteisistakaan masennustiloista kärsivät eivät hyödy masennuslääkkeiden käytöstä. Heidän kohdallaan elämäntilanteeseen tai depression taustaan sopiva psykoterapia voi olla paras hoitokeino. Etenkin vakava-asteisissa depressioissa sähköhoito on selvästi tehokkain hoitomuoto.

Kanssaihmisten on tärkeä tietää, että suhteellisen vakavastakin masennustilasta kärsivä henkilö ei etenkään lyhyempien tapaamisten yhteydessä vaikuta kovin masentuneelta. Sekä masentuneen itsensä että hänen kanssaihmistensä on tärkeää ymmärtää, että etenkin vähänkin vakavammat masennustilat eivät ole tahdonalaisia tiloja.

Milloin hoitoon?

Masennuksen pitkittyessä tai syventyessä on aina viisasta kääntyä lähiviikkojen kuluessa lääkärin, psykiatrin tai psykoterapeutin puoleen. Mikäli masennustilaan liittyy itsemurha-ajatuksia tai voimakasta ahdistuneisuutta, tulee hoitoon hakeutua lähipäivinä tai joskus kiireellisesti. Depressioiden monimuotoisuuden vuoksi lääkehoidon ja erilaisten psykoterapioiden osuus vaihtelee suurestikin eri henkilöillä ja eri tilanteissa.

Etenkin vakava-asteisimmilla depressiotiloilla on huomattava alttius toistua, minkä vuoksi masennustilasta toipuneen on usein viisasta ylläpitää hyvinvoivanakin vähintään harvajaksoista hoitokontaktia omaan lääkäriin, psykiatriin tai psykoterapeuttiin. Tämä on tärkeää sen vuoksi, että masennustilan mahdollisesti uusiutuessa hoitoon hakeutuminen usein tarpeettomasti pitkittyy, ellei henkilö ylläpidä hoitokontaktia oireettomassakin vaiheessa.

Toivuttuaan masennustilasta kannattaa aina myös harkita pidempiaikaisen tiiviin psykoterapian aloittamista, koska sen avulla masennusaltis voi vapautua depressiota laukaisevista tai ylläpitävistä ajatusmalleista ja tunnemuistoista.

Lievän ja keskivaikean masennuksen hoitoon on saatavilla Mielenterveystalon nettiterapiaa (edellyttää terveydenhuollon ammattilaisen lähetettä).

Lisää tietoa masennuksesta

Suomen Mielenterveysseura ry «http://www.mielenterveysseura.fi/»1

Terveyskylä.fi/Mielenterveystalo «http://www.mielenterveystalo.fi»2

Käypä hoito -suosituksen potilasversio: ks. «Mieli maassa, mikä avuksi? (Depressio, masennus)»10.

Kampman O, Heiskanen T, Holi M, Huttunen M, Tuulari J (toim.). Masennus. Kustannus Oy Duodecim 2017.

Huttunen MO, Kalska H (toim.). Psykoterapiat. 3. painos. Kustannus Oy Duodecim 2015.

Stenberg J-H, Saiho S, Pihlaja S, Service H, Holi M, Joffe G. Irti masennuksesta. Kustannus Oy Duodecim 2013.

Stenberg J-H, Service H, Saiho S, Pihlaja S, Koivisto E-M, Joffe G, Holi M. Irti murehtimisesta. Kustannus Oy Duodecim 2014.

Wlliams M, Teasdale J, Segal Z. Mielekkäästi irti masennuksesta. Basam Books 2014.

Käytettyjä lähteitä

Huttunen MO, Kalska H (toim.). Psykoterapiat. 3. painos. Kustannus Oy Duodecim, 2015

Isometsä E. Depressiiviset häiriöt. Kirjassa: Lönnqvist J, Henriksson M, Marttunen M, Partonen T (toim.). Psykiatria. 12., uudistettu painos. Kustannus Oy Duodecim 2017, s. 253–293.

Käypä hoito -suositus "Depressio" «http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/suositus?id=hoi50023»3.