Lantion ja alaselän asentojen vakaudet ovat riippuvaisia hyvästä alaraajojen asennon hallinnasta ja toiminnasta. Suljetussa kineettisessä ketjussa kaikki alaraajojen rakenne- ja toimintapoikkeamat vaikuttavat lantioon ja selkärankaan. Alaraajojen asento ja lonkkanivelien kiertokulma ovat keskeisiä lantion ja lanneselän hallinnalle. Kaikki alaraajojen varassa tapahtuva liikkuminen arjessa ja harrastuksissa vaatii hyvää lonkkien ja lantion hallintaa (ks. taulukko Alaraajojen kunnon yhteys pystyasentoon ja kehon hallintaan).
Kuormitettaessa molempia alaraajoja lantion vakaus säilyy, jos lonkat ovat kiertojen suhteen neutraalissa asennossa. Jos lonkan sisäkierto lisääntyy, lantio kallistuu eteen ja lonkan ulkokierrossa taakse. Yhden jalan seisonta ja kävelyssä yhden jalan tukivaihe asettavat haasteita lantion asennon hallinnalle.
Yhdellä jalalla seistäessä lonkan rotaation hallinta vaikeutuu, koska koko alaraaja pyrkii kiertymään sisään nilkassa tapahtuvan pronaation seurauksena. Jos nilkka ja jalkaterä pettävät, lonkka kiertyy sisään ja lähentyy (adduktio), jolloin lantion vastakkainen puoli putoaa alas. Seurauksena syntyy kompensatorinen sivutaivutus ja kierto alaselän tai koko selkärangan alueelle.
Keskivartalon hallinta
Oikein toimiakseen, kaikki alaraajojen liikkeet tarvitsevat keskivartalon tukea. Myös alaraajan tasapainoinen toiminta ja hyvä hallinta ovat osa vartalon ydintukea. Suurella osalla ihmisistä kehon keskustan hallinta on puutteellista. Syitä ovat muun muassa lihasten epätasapaino kehossa: ylä- tai alavartalon ristikkäinen oireyhtymä (kuvat ja ), alaraajan linjauspoikkeamat, lantion asento- ja toimintapoikkeamat sekä huonot asentotottumukset.
Istuma-asento. A) Huonon istuma-asennon seurauksena ylävartaloon kehittyy lihasten epätasapaino, ns. ylävartalon ristikkäinen oireyhtymä. Niska- ja hartiaseudun vaivojen lisäksi asentomuutos muuttaa myös lantion asentoa ja alaraajojen toimintoja. B) Tasapainoiseen istuma- ja seisoma-asentoon tarvitaan erityisesti keskivartalon syvien lihasten tukea ja lantion asennon vakautta. Kuvat: Jukka Pääkkönen.
Seisoma-asento. A) Huonon seisoma-asennon seurauksena alavartaloon kehittyy lihasten epätasapaino, ns. alavartalon ristikkäinen oireyhtymä. Asentomuutoksen vaikutukset ilmenevät kehon kineettisessä ketjussa, erityisesti lantion ja alaraajojen toiminnoissa. B) Ihanteellisessa seisoma-asennossa nivelet kuormittuvat optimaalisesti. Asentoa ylläpitävät lihakset aktivoituvat ja tukevat selkärankaa ja alaraajojen niveliä. Luotisuoran käyttö helpottaa seisoma-asennon havainnointia.
Keskivartalo toimii pääasiassa ihmisen liikkuessa ja vartalon lihakset aktivoituvat ennen alaraajojen liikkeitä. Koska keskivartalon hallintaan osallistuvat lihasryhmät kiinnittyvät lantion ja rintakehän alueelle, niiden on reagoitava samanaikaisesti sekä lantion että ylävartalon moneen suuntaan tapahtuviin liikkeisiin. Siksi esimerkiksi syvän poikittaisen vatsalihaksen harjoittaminen selin makuulla "painamalla napaa kohti selkärankaa" on yksinään tehoton harjoite.
Ilman keskivartalon vahvaa tukea esimerkiksi polven nivelsidevammojen riski kasvaa. Tapaturmien ehkäisyn kannalta on tärkeää harjoittaa vartalon lihaksia. Keskeistä on harjoittaa vartalonlihasten kestovoimaa sekä lonkan syviä ulkokiertäjiä, jotka vakauttavat lonkkaniveltä ja vaikuttavat hyvään alaraajan linjaukseen (ks. Alaraajojen lihaskunnon harjoittaminen).
