Lihaspumpun toiminta

Jalkaterän ja varpaiden hyvä liikkuvuus ja erityisesti sisäkaaren madaltuminen seisottaessa aktivoivat jalkapohjan lihaspumpun (foot pump) toimintaa. Nilkkojen hyvä liikkuvuus aktivoi säären alueen lihaspumpun (calf pump) toimintaa. Reisilihaksiston merkitys (quadriceps ja hamstrings pump) laskimopaluussa on pohjelihaksistoa vähäisempää. Yhdessä lihaspumput tehostavat alaraajojen verenkiertoa.

Alaraajan ja jalkaterän nivelten ja lihasten työskennellessä tehottomasti lihaspumpputoiminnot heikentyvät ja alaraajojen verenkierto heikkenee. Sen seurauksena voi esiintyä alaraajojen turvotusta ja kehittyä esimerkiksi suonikohjuja ja krooninen laskimoiden vajaatoiminta.

Verenkierron heikkeneminen voi aiheuttaa ihovaivoja ja altistaa haavaumien syntymiselle. Säärihaavapotilaista kahdella kolmasosalla pohjelihaspumppu toimii tehottomasti nilkan huonon liikkuvuuden seurauksena.

Kehon iskunvaimennusmekanismit

Keho, alaraajat ja jalkaterät toimivat myös joustamattomilla alustoilla ilman vaivoja. Jalkaterä ja nilkka ovat osa kehon monipuolista iskunvaimennusjärjestelmää, joka suojaa kehoa ja alaraajan niveliä liialliselta kuormitukselta (taulukko Kehon iskunvaimennusmekanismit). Sitä on huollettava koko eliniän.

Osa iskunvaimentimista rappeutuu osana vanhenemista ja osa vaurioituu vammojen, sairauden tai liiallisen ja toistuvan kuormituksen seurauksena. Silloin ulkoiset iskunvaimentimet, esimerkiksi pehmustetut sukat, iskunvaimennuspohjalliset ja kengät, joissa on omiin liikunta- ja urheiluharrastuksiin sopiva iskunvaimennus, ovat tarpeen (ks. Perus- ja iskunvaimennuspohjalliset, Kengän pohjan vaikutus jalkaterveyteen, kuva Vahvikesukat).

Tasapainoalueen muutokset ja jalkaterän toiminta

Tasapainon hallinnassa alaraajat ja jalkaterät ovat keskeisessä asemassa. Niiden kautta muodostuu tasapainoalue ja sen rajat. Hyvin toimiva jalkaterä kannattelee asentoa ilman varpaiden koukistajien aktivoitumista. Niin kauan kun kantapää on alustalla, varpaat eivät osallistu tasapainon ylläpitämiseen. Kantapään irrotessa alustalta varpaiden koukistajat aktivoituvat eksentrisesti ja vakauttavat tasapainoa.

Kun tasapainoalue pienenee yhdellä jalalla seistessä, varpaiden koukistajat ja jalkapöydän päällä olevat lyhyet ojentajat aktivoituvat. Alustaan tarttuvat varpaat laajentavat tasapainoaluetta ja lisäävät tasapinon hallintaa. Tasapainon heikentyessä, varpaiden tahaton koukistuminen johtaa vähitellen niiden asentopoikkeamiin.

Jalkaterän alueen lihasepätasapaino aiheuttaa jalkaterien ja varpaiden asento- ja kuormituspoikkeamia. Jalkapohjan lihasten heikentyessä paineelta suojaavat pehmusteet häviävät ja painealueille kehittyy kovettumia ja känsiä. Heikot lihakset voivat olla jalkojen liikahikoilun taustalla. Muuttuneet jalkaterän ja varpaiden nivel- ja lihastoiminnat muuttavat kävelyä. Tavallisimpia muutoksia ovat isovarpaan tyvinivelen ja ylemmän nilkkanivelen koukistumisvaje.

Jalkaterän ja varpaiden lihasten epätasapaino aiheuttaa asentopoikkeamia ja estää niiden normaalit toiminnot kävelyn aikana. Koko kehoa ei käytetä liikuttaessa niin monipuolisesti kuin ennen, seurauksena ilmenee selkä-, alaraaja- ja jalkaterävaivoja. Kova kantakipu 10 minuutin kävelyn jälkeen asfaltilla voi olla yhteydessä nilkkanivelen biomekaniikkaan tai jalkaterän liikkeitä estävään jalkineeseen eikä alustan kovuuteen.

Iso osa ihmisistä on kanta-astujia siitä huolimatta, ettei kantapäätä ole suunniteltu iskujen vaimennukseen. Paljasjaloin voi päkiällä hyppiä kivuitta kovilla alustoilla, mutta kantapääjohtoisesti se on mahdotonta (ks. Paljasjalkakävely on tehokasta jalkavoimistelua). Se, kuinka alaraajoja ja jalkateriä käytetään, on yhteydessä siihen, kuinka jalkaterät mukautuvat toimimaan yhdessä joustamattoman alustan kanssa.

Jalkaterän mukautuminen erilaisille alustoille

Jalkaterän spiraalirakenteet: etu- ja takaosan välinen vastakkaissuuntainen kierto (kuva Jalkaterän etu- ja takaosan välisen kierteiseen liikkeeseen (spiraali) vaikuttavia säären lihaksia) , C-kaaret: sisäkaari ja poikittaiskaari, sekä kävelyn aikana jalkapohjaan muodostuva S-kaari mahdollistavat jalkaterän monipuolisen toiminnan erilaisissa olosuhteissa.

Vaajaluiden ja jalkapöytäluiden proksimaalipäiden kiilautuminen yhteen kuormituksessa pitää jalkakaaren vahvana ja tukevana. Jalkaterän etu- ja takaosan välinen vastakkaissuuntainen kiertyminen vahvistaa luiden kiilautumista. Jos kiertymistä ei tapahdu jalkaterässä, kiilamainen rakenne löystyy ja jalkakaari romahtaa. Pitkän pohjeluulihaksen ja takimmaisen säärilihaksen hyvä kunto on olennainen kierteisen liikkeen onnistumiselle.

Monipuolinen liikunta vaihtelevissa maastoissa ja jalkaterän spiraalitoimintoja edistävät kengät auttavat vahvaa jalkaterää jaksamaan myös kovilla ja joustamattomilla alustoilla (ks. Spiraalidynamiikka jalkavoimistelun lähtökohtana). Liikunnan oikea annostus ja oikea lajitekniikka ovat keskeisiä, jos haluaa muuttaa kävely- tai juoksualustaa kovasta pehmeään tai päinvastoin. Osa ihmisistä sopeutuu toisia nopeammin, tärkeintä on tehdä muutos asteittain. Keho ja alaraajat tarvitsevat riittävästi aikaa sopeutua muuttuviin tilanteisiin.

Ei ole tutkimusnäyttöä, etteivätkö jalkaterät voisi mukautua liikkumaan kovilla alustoilla eikä siitä, että pehmeät alustat olisivat liikkumiselle ystävällisempiä. Yksi syy koville alustoille mukautumattomuuteen saattaa olla vuosikymmenten aikainen kenkien käyttö. Kengät ovat muovanneet jalkaterien lihas- ja niveltoimintoja niin, että kävely- ja juoksumalli ovat muuttuneet (ks. Kenkäkulttuurin vaikutus jalkaterveyteen).

Taulukko 1. Kehon iskunvaimennusmekanismit.
Jalkaterä Rasvapatjat (kantapää, päkiä), rappeutuminen alkaa noin 40-vuotiaana.
Jalkaterän etuosassa extrinsic -lihasten (m. tibialis posterior ja m. peroneus longus) muodostama "jalustimen mallinen" silmukka
Sisäkaari
Kantakalvo (jännekalvo), plantaarifaskia
Joustopronaatio
Koko alaraaja, selkäranka Lihasten (3 %) ja jänteiden (8 %) venyvyys
Polvinivel: nivelkierukat (meniscit)
Nivelrustot: vaurioituminen, polven nivelrikon oireet alkavat noin 50-vuotiaana, 70-vuotiaista puolella on alaraajojen nivelissä nivelrikko
Selkäranka: välilevyt, discukset: rappeutuminen vanhenemiseen liittyen