Lääkeriippuvuus

Lääkärikirja Duodecim
30.11.2018
psykiatrian erikoislääkäri Matti Huttunen

Lääkeriippuvuudelle on ominaista hoidollisesti tarpeettoman tai tarpeettomaksi muuttuneen lääkkeen jatkuva tai pakonomainen käyttö riippumatta käytön aiheuttamista sosiaalisista tai terveydellisistä haitoista.

Lääkeriippuvuus voi ilmetä eri tavoin. Riippuvuuden eri muotojen ymmärtäminen on tärkeää niiden estämisen ja hoidon kannalta. Yleisimmin lääkeriippuvuus johtuu pidempään käytetyn lääkkeen lopettamisen yhteydessä ilmenevistä lopetusoireista, jotka vaikeuttavat lopettamista (ks. «Ahdistus- ja unilääkkeiden sekä masennuslääkkeiden lopetusoireyhtymä»1). Psyykkisessä lääkeriippuvuudessa potilas käyttää lääkettä lumelääkkeen tavoin tarpeettomasti ja joskus myös tarpeettoman suurina annoksina. Jotkut potilaat ajautuvat käyttämään lääkkeitä päihteellisesti ja usein yhdessä alkoholin tai muiden päihteiden kanssa. Lääkeriippuvuudesta ei suinkaan ole kysymys, jos henkilö käyttää lääkkeitä hoitaakseen taustalla olevaa sairautta tai toimintakykyä haittaavia oireita.

Vain lopetusoireina ilmenevä lääkeriippuvuus on suhteellisen yleistä, kun potilas on käyttänyt säännöllisesti ahdistus- ja unilääkkeitä vähänkin pidempään. Lääkkeen lopettamista vaikeuttavien lopetusoireiden ilmeneminen edellyttää lääkkeen säännöllistä käyttöä useiden viikkojen ajan. Lääkkeen käytön lopettamisen yhteydessä ilmenevät lopetusoireet muistuttavat lääkkeen käytön syynä olleita ahdistus- tai masennusoireita tai unettomuutta. Tämä saa henkilön helposti jatkamaan muuten jo tarpeettomaksi käynyttä lääkkeen säännöllistä käyttöä. Näiden oireiden lisäksi lopetusoireina voi ilmetä mm. ärtyisyyttä, ääniherkkyyttä, pistelyä tai huimausta.

Lopetusoireina ilmenevää lääkeriippuvuutta ilmenee ahdistuneisuuslääkkeiden (bentsodiatsepiinit) ja nukahtamislääkkeiden pidempiaikaisen käytön yhteydessä. Lopetusoireiden ilmeneminen ei kuitenkaan rajoitu vain ahdistus- ja unilääkkeisiin. Myös useimpien masennuslääkkeiden lopettamisen yhteydessä voi monilla potilailla ilmetä tarpeettomaksi käyneen lääkkeen käytön lopettamista vaikeuttavia lopetusoireita.

Useimmilla potilailla lopetusoireet ovat suhteellisen lieviä ja 1–3 viikossa asteittain lieveneviä. Osalla potilaista lopetusoireet voivat kuitenkin olla hyvin kiusallisia. Suuriannoksisen ahdistuslääkkeen tai unilääkkeen äkillinen lopettaminen voi kouristusherkillä potilailla laukaista epileptisen kouristuksen. Mitä nopeammin käytetty lääke häviää elimistöstä eli mitä lyhyempi on lääkkeen puoliintumisaika, sitä nopeammin ja voimakkaampina lopetusoireet ilmenevät.

Lopetusoireiden ilmenemistä ja voimakkuutta voidaan vähentää tai välttää, kun lääkkeen käyttö lopetetaan pienentämällä sen annosta asteittain.

Psyykkisessä lääkeriippuvuudessa potilas käyttää lääkettä lumelääkkeen tavoin, jolloin lääkkeen rauhoittava vaikutus ilmenee jo ennen kuin lääke on ehtinyt edes imeytyä elimistöön. Lievästä ja varsin tavallisesta psyykkisestä riippuvuudesta on kyse, kun yöllisestä heräämisestä kärsivä henkilö nukahtaa pian lääkkeen oton jälkeen. Joillakin, yleensä varsin vaikea-asteisista ja pitkäaikaisista ahdistuneisuushäiriöistä kärsivillä potilailla psyykkinen riippuvuus ajaa potilaat käyttämään lääkettä tavanomaista paljon suuremmilla annoksilla. Oireittensa vuoksi potilaat ajautuvat ottamaan lääkkeitä ”varmuuden vuoksi” tarpeettoman tiheästi tai tarpeettoman suurina annoksina. Tällöin pelkkä lääketabletin ottaminen koetaan rauhoittavana, jolloin tuloksena on lääkkeen oton tarpeeton toistaminen jo ennen kuin lääke on ehtinyt vaikuttaa. Psyykkistä lääkeriippuvuutta ei kehitys masennus- tai psykoosilääkkeiden käyttöön, koska näiden lääkkeiden suurempiin annoksiin liittyy voimakasta väsymystä tai muita kiusallisia haittavaikutuksia. Ahdistuslääkkeiden väsyttävään vaikutukseen kehittyy pitkäaikaisen ja säännöllisen käytön aikana toleranssi, jonka vuoksi lääkkeiden suurempiin annoksiin ei liity käyttöä estäviä kiusallisia subjektiivisia vaikutuksia.

Suuriannoksisessa psyykkisessä riippuvuudessa ei ole kyse lääkkeen päihteellisestä käytöstä. Pieni osa potilaista ajautuu kuitenkin käyttämään lääkkeitä päihteellisesti. Yleisimmät päihteellisesti käytetyt lääkkeet ovat kivun ja yskän hoidossa käytetyt opioidit, tarkkaavuushäiriön hoidossa käytetty ja amfetamiinin tapaan vaikuttava metyylifenidaatti sekä ahdistus- ja unilääkkeet. Valtaosalla potilaista ahdistus- ja unilääkkeillä ei ilmene päihteellistä tai euforisoivaa vaikutusta. Niiden päihteelliseen käyttöön liittyy kuitenkin yleensä aina samanaikainen alkoholi- tai huumeriippuvuus, jolloin potilas käyttää näitä lääkkeitä lisätäkseen alkoholin tai huumeiden vaikutuksia. Päihdeongelmaiset henkilöt käyttävät ahdistuslääkkeitä myös lievittääkseen päihteiden käytön taustalla olevia ahdistuneisuutta tai ”hoitaakseen” päihteiden vieroitusoireita. Jotkut vakavasti huumeriippuvaiset käyttävät ahdistus- ja unilääkkeitä suurina annoksina suonensisäisesti, jolloin lääkkeen euforisoiva vaikutus tulee selvemmin esiin.

Lääkkeiden käyttöä pidetään addiktiivisena, jos henkilöllä on pakonomainen tarve käyttää lääkettä tarpeettoman suurina annoksina tai humalluttavasti. Tämän vuoksi pelkkinä lopetusoireina ilmenevä lääkeriippuvuus ei ole luonteeltaan addiktiivista. Addiktiivinen lääkeriippuvuuden kehittyminen ahdistus- ja unilääkkeisiin on kuitenkin varsin harvinaista. Tutkimusten valossa vain noin joka sadannelle näitä lääkkeitä saavalle kehittyy käytön jatkuessa suuriannoksinen psykologinen riippuvuus tai addiktiivinen päihteellinen käyttö.

Itsehoito

Lääkkeitä käyttävän tai niiden väärinkäytöstä kärsivän tulee välttää lääkkeen käyttöä "humalluttavana" tai "euforisoivana" (mielialaa voimakkaasti kohottavana) päihteenä. Jos lääkkeen käytön jatkamisen syynä ovat lääkkeen lopettamisen yhteydessä ilmenevät lopetusoireet, henkilön tulee pyrkiä lopettamaan lääkkeen käyttö lääkärin ohjeiden mukaan asteittain. Omin päin toteutettu liian nopea pitkään käytetyn lääkeannoksen pienentäminen voi aiheuttaa voimakkaita vieroitusoireita ja pahimmillaan epileptisiä kouristuksia. Lääkkeen oton rauhoittavasta vaikutuksesta pakonomaisesti ja siten psyykkisesti riippuvaisen henkilön on tärkeätä tunnistaa lääkkeen oton pakonomainen luonne ja etsiä toisia keinoja itsensä rauhoittamiseen.

Psyykkisen riippuvuuden kehittymisen estämiseksi on tärkeää välttää lääkkeen ottamista vain ”varmuuden vuoksi”, liian usein tai tarpeettoman suurina annoksina. Lopetusoireina ilmenevän lääkeriippuvuuden kehittymistä voi estää käyttämällä lääkettä mahdollisuuksien mukaan vain tarvittaessa tai vain lyhyissä jaksoissa sekä etsimällä lääkkeettömiä keinoja itsensä rauhoittamiseen.

Vapautuminen lääkkeen käytöstä itsehoidollisin keinoin on usein ylivoimaista, jos lääkkeen käyttö on pakonomaisen addiktiivista tai päihteellistä tavanomaista suurempien lääkeannosten käyttöä.

Hoito

Lääkkeen käytön lopetuksen yhteydessä ilmenevät lopetusoireet eivät läheskään aina ole merkki lääkkeen turhasta käytöstä. Jos taustalla on lääkkeen jatkuvasta käytöstä hyötyvä ahdistuneisuus- tai muu psykiatrinen häiriö, käytön lopettaminen voi vaikeuttaa taustalla olevan ahdistuneisuus- tai muun psykiatrisen häiriön oireita.

Pidempään käytetyn lääkkeen lopettamisen yhteydessä ilmenevät lopetusoireet voivat turhaan ylläpitää tarpeettomaksi käynyttä lääkkeen käyttöä. Tällöin pitkään käytetyn lääkkeen annos tulee alentaa lääkärin ohjeiden mukaan asteittain, joskus hyvin hitaasti useiden viikkojen kuluessa. Hyvin kiusallisten lopetusoireiden ilmetessä lääkkeen annoksen asteittainen alentaminen voidaan toteuttaa liuottamalla tabletti desilitraan vettä ja alentamalla annosta hyvin hitaasti vain 10 %:lla 2–4 viikossa. Liian nopea lääkeannoksen pudottaminen voi joskus aiheuttaa hyvin kiusallisia tai harvoin vaarallisiakin vieroitusoireita.

Suurten lääkeannosten pakonomaisen tai päihteellisen käytön lopettaminen edellyttää yleensä aina hakeutumista lähiviikkojen aikana ongelman luonnetta ymmärtävän lääkärin tai päihdehoitoyksikön puoleen. Suuriannoksisen ahdistus- tai unilääkkeiden käytön taustalla on lähes aina hankalahoitoinen ahdistuneisuushäiriö, jonka hoito voi edellyttää ahdistus- tai unilääkkeiden jatkuvaa ja joskus suuriannoksistakin käyttöä. Tällöin tarpeetonta lääkkeen käyttöä voidaan hallita tiheästi uusituilla lääkemääräyksillä niin, että potilaalle ei määrätä kerralla suuria lääkemääriä. Osalla potilaista riittävä hoitovaste saavutetaan siirtymällä lääkeriippuvuutta aiheuttavasta lääkkeestä ahdistusoireita riittävästi lievittävän masennus- tai psykoosilääkkeen käyttöön. Addiktiivisesta tai päihteellisestä lääkeriippuvuudesta kärsivän potilaan hoito edellyttää tiivistä hoitosuhdetta lääkäriin tai hoitoyksikköön.

Muita aiheeseen liittyviä artikkeleita

Lääkärikirja Duodecimin artikkelit:

Käytettyjä lähteitä

Aalto M, Alho H, Kiianmaa K, Lindroos L (toim.). Alkoholiriippuvuus. 3., uudistettu painos. Kustannus Oy Duodecim 2015.

Huttunen MO, Socada L. Psyykenlääkkeet ja niiden käyttö. Kustannus Oy Duodecim 2017.

Seppä K, Aalto M, Alho H, Kiianmaa K (toim.). Huume- ja lääkeriippuvuudet. Kustannus Oy Duodecim 2013.