Yli puolella migreeniä potevista naisista kuukautiset ovat jossain elämänvaiheessa laukaisseet migreenikohtauksen. Useimmilla migreenikohtauksia on myös muissa kuukautiskierron vaiheissa, mutta noin 10 % potee pelkästään kuukautismigreeniä.

Kuukautismigreenin syyt

Todennäköisimpänä ja tärkeimpänä kuukautismigreeniä laukaisevana tekijänä pidetään veren estrogeenitason laskua. Estrogeenitason laskun ohella kuukautismigreenin syyksi arvellaan kohdun limakalvovuodossa vapautuvia tulehdusvälittäjäaineita, prostaglandiineja.

Lisäksi kuukautisiin ja migreenin voi liittyä stressi, kertyvä unen puute, lihasjännitysoireet ja veren sokeritason heittely.

Kuukautismigreenin tunnistaminen

Kuukautismigreenin olemassaolon voi päätellä seuraamalla migreenin ja kuukautisten yhteyttä kalenterista tai päänsärkypäiväkirjasta. Kuukautismigreeni näyttäytyy pitkittyvänä, 3−5 vuorokautta kestävänä ryvästymänä ja runsaana kipulääkkeen käyttönä. Yhdistelmäehkäisyä käyttävillä naisilla kuukautismigreeni näkyy pilleritaukojen aikana.

Seuranta auttaa ennakoimaan seuraavaa kuukautismigreenijaksoa. Seurannassa päiväkirjaan merkataan kuukautisten alkamispäivä ja kaikki päänsärkypäivät, sekä käytetyt kohtauslääkkeet, niiden annosteluajankohta ja teho. Päänsärkypäiväkirja löytyy internetistä esimerkiksiSuomen Migreeniyhdistyksen sivuilta: .

Kuukautismigreenin hoito

Kuukautismigreenin piirteenä on pahimmillaan vuorokausia kestävä työ- ja toimintakyvyn heikkeneminen. Jaksojen toistuessa tarvitaan tehokasta lääkehoitoa. Lyhyen kohtausestohoidon tavoitteena on estää migreenioireiden alkaminen ja uusiutuminen jakson aikana. Tällaisella vuorokausia kestävällä kohtausestohoidolla pyritään hallitsemaan kipua, pahoinvointia, unen laatua ja ylläpitämään toimintakykyä.

Kohtauslääkkeenä käytetään Käypä Hoito ohjeistuksen mukaista annosta tulehduskipulääkettä tai parasetamolia. Tulehduskipulääkettä (esimerkiksi ibu- tai ketoprofeeni) annostellaan kahdesta neljään kertaan päivässä, erillisesti sovitun annoksen mukaan. Tulehduskipulääkkeen etuna ovat kuukautiskipujen lievitys ja vuodon väheneminen. Tulehduskipulääkkeiden käyttöä voivat rajoittaa ruoansulatuskanavan oireet tai allergiat.

Toinen vaihtoehto on migreenin täsmälääkkeen eli triptaanin käyttö. Pitkävaikutteisimpia triptaaneja (nara-ja frovatriptaania, vaikutusajat 6 ja 25 tuntia) annostellaan kahdesti vuorokaudessa. Pitkävaikutteinen frovatriptaani on kuukautismigreenitutkimuksissa osoittautunut joillain potilailla toimivaksi, hyvin siedetyksi ja turvalliseksi hoitovaihtoehdoksi, kun se annostellaan riittävän varhain ja kahdesti vuorokaudessa.

Tulehduskipulääkkeen ja triptaanin yhdistelmä lisää tutkimusten mukaan molempien tehoa, ja lääkitykseen voi ja kannattaa liittää tarvittaessa pahoinvointilääke. Kuukautismigreenin estohoito näillä lääkkeillä pyritään aloittamaan 1–2 päivää ennen odotettua kipujaksoa, ja viimeistään heti kun päänsärky on tunnistettu migreeniksi, ja hoito jatkuu säännöllisenä 3–5 vuorokautta.

Lääkepäänsäryn kehittymistä tai sen riskiä kannattaa seurata päänsärkypäiväkirjan avulla. Migreenilääkityksestä, hoidon tavoitteista ja seurannasta on sovittava hoitavan lääkärin kanssa.

Normaalissa ja säännöllisessä kuukautiskierrossa estrogeenilisän käyttö joko laastarin tai geelin muodossa estää estrogeenitason laskua kierron loppuvaiheessa. Hoitoaika on lyhyt, viikon pituinen, ja se alkaa 3 vuorokautta ennen odotettua vuodon alkua. Hoidon teho on vaihteleva. Koska tällaiseen estrogeenin käyttöön liittyy rajoituksia, on hoidosta päätettävä gynekologin vastaanotolla.

Yhdistelmäehkäisyvalmisteiden käyttö estää munasolun irtoamista (ovulaatiota) ja niiden käyttöön liittyy tasainen estrogeenipitoisuus, joka tauottomana näyttäisi lievittävän parhaiten kuukautismigreeniä. Aurattomia migreenejä potevien hoidossa yhdistelmäehkäisyvalmisteen käyttö on mahdollista ja hoidosta vastaa gynekologi.

Keltarauhashormonilla tai kohdun poistolla ei ole saavutettu merkittävää vaikutusta estrogeenitason laskusta johtuvaan kuukautismigreeniin. Keltarauhashormonia (levonorgestreeliä) sisältävä hormonikierukka on etenkin synnyttäneelle migreenipotilaalle sopiva ehkäisymenetelmä, jonka lisäeduiksi on mainittu vuotojen niukkeneminen ja kuukautiskipujen väheneminen. Sama koskee tablettimuotoista tai muuta keltarauhashormonin käyttöä.

Migreenin uusien ja vanhojen estolääkkeiden, kuten CGRP-monoklonaalisten vasta-aineiden, beetasalpaajien, epilepsialääkkeiden ja kipukynnystä nostavien mielialalääkkeiden, käyttö ei ole mielekästä, jos potilas kärsii ainoastaan kuukautismigreenistä. Toimivan estolääkityksen tiedetään kuitenkin vähentävän merkittävästi muita migreenejä kuin puhdasta kuukautismigreeniä, joka jää yleensä viimeiseksi hoitohaasteeksi.

Kuukautismigreenin ehkäisy ja lääkkeetön hoito

Migreenikohtauksia voi yrittää vähentää välttämällä tietämiään laukaisevia tekijöitä. Säännöllinen uni- ja ruokailurytmi sekä liikunta ovat avuksi.

Lääkkeettömistä hoidoista on kokemuksellista tietoa esimerkiksi akupunktiosta, kylmän tai kuuman helpottavista vaikutuksista, unen laadun parantamisesta ja ravitsemukseen liittyvistä muutoksista. Kuukautisia edeltävien eli premenstruaalisten oireiden ja stressin hallinnassa käyttäytymisterapiat, psykologinen tuki ja rentoutusharjoitukset auttavat useita.

Migreeni on kuitenkin tahdosta riippumaton ilmiö, joka voi tulla laukaisevien tekijöiden tai altisteiden välttämisestä huolimatta. Ennaltaehkäisevät tai lääkkeettömät hoidot eivät aina auta riittävästi, vaikka ne lievittäisivätkin kipua ja monia liitännäisoireita.