Psykoosilääkehoitoon liittyvät ongelmat

Lääkkeet mielen hoidossa
24.9.2017
Matti O. Huttunen

Suhde lääkkeiden käyttöön

Psykoosilääkkeiden mahdolliset haittavaikutukset sekä psykoosiin usein liittyvä todellisuudentajun hämärtyminen ja vaikeus hyväksyä sairauttaan ovat usein syynä haluttomuuteen käyttää lääkitystä säännöllisesti. Ainakin joka kolmas toistuvista psykooseista kärsineistä henkilöistä käyttää lääkkeitään epäsäännöllisesti, unohtaa lääkkeen käytön tai laiminlyö sen kokonaan. Valtaosalla heistäkin lääkkeiden käyttö olisi kuitenkin tärkeää heidän oman vointinsa kannalta. Lääkkeen käytön lopettaminen tai lääkkeiden epäsäännöllinen käyttö on tärkein yksittäinen syy akuuttien psykoosien uusiutumiseen. Vastaavasti lääkityksen määrän liian varhainen tai nopea pienentäminen tai lääkityksen lopettaminen omin päin johtaa usein psykoottisten oireiden pahenemiseen.

Lääkärin, muun hoitohenkilökunnan sekä sairaan ja omaisten tulee seurata lääkkeen mahdollisia haittavaikutuksia ja pyrkiä yhdessä löytämään tehokas ja mahdollisimman vähän haittavaikutuksia sisältävä lääke.

Tahdonvastaista lääkitystä on syytä pyrkiä välttämään, vaikka tämä ei olekaan aina mahdollista henkilön harhaisuuden tai kiihtyneisyyden vuoksi. Psykoottinen henkilö kokee tahdonvastaiset pistokset helposti väkivaltaisina toimenpiteinä ja suostuu usein rauhoituttuaan itse ottamaan lääkkeet suun kautta. Tarpeettomat ja potilaan näkökulmasta "väkivaltaisesti" toteutetut pakkohoidot vähentävät myöhempää myönteisyyttä lääkehoitoa kohtaan.

Sairaalassa käytetään usein ensipäivien aikana hankalissa tilanteissa tsuklopentiksolin injektiomuotoa, jonka vaikutus kestää 2–3 vuorokautta. Tämä mahdollistaa riittävän lääkityksen ilman, että lääkehoitoon kielteisesti suhtautuvaa sairastunutta täytyy hoidon ensipäivinä pakottaa tai painostaa joka päivä ottamaan lääkkeensä.

Yliannostus

Psykoosilääkkeiden pienet yliannostukset ovat harvoin sellaisenaan vaarallisia. Yliannostus voimistaa lääkkeen haittavaikutuksia, jolloin voimakkaat ekstrapyramidaalioireet tai verenpaineen laskualttius voivat olla hyvinkin kiusallisia. Tilanne voi olla vakavampi, jos sairastunut ottaa lääkkeitä moninkertaisen annoksen kerralla itsemurhatarkoituksessa. Valtaosa psykoosilääkkeistä ei suurempinakaan yliannoksina kuulu kaikkein myrkyllisimpiin lääkkeisiin. Poikkeuksena tästä ovat perinteiset suurannosneuroleptit (klooripromatsiini, klooriprotikseeni, levomepromatsiini, promatsiini ja tioridatsiini) ja osin myös tsuklopentiksoli. Sairastunut on syytä viedä sairaalaan, jos hän ottaa näitä lääkkeitä 4–10-kertaisen määrän normaaliin päiväannokseen verrattuna. Tilanne on aina vakavampi, jos psykoosilääkkeen yliannostus liittyy muihin sairauksiin tai alkoholin tai muiden lääkkeiden käyttöön. Promatsiinin ja levomepromatsiinin aiheuttamiin myrkytyksiin kuolee Suomessa vuosittain yhteensä noin sata päihdeongelmaista. Heidän hoidossaan tulee varoa antipsykoottisen lääkkeen yliannoksia. Psykoosilääkkeiden yliannokset voivat joskus olla hengenvaarallisia, jos ne lisäävät vaarallisia sydämen rytmihäiriöitä niille muutenkin alttiilla potilailla.

Itsemurhayritys on aina merkki vakavasta ajankohtaisesta psyykkisestä kriisistä. Kaikista tahallisista lääkkeiden yliannoksista on siksi aina heti kerrottava hoitavalle lääkärille tai hoitotiimille. Päätös oikeasta hoitotoimenpiteestä jää tällöin hoitohenkilökunnalle. Sairaan ajankohtainen tilanne ja hoito-ohjelma arvioidaan pikaisesti uudelleen joko mielenterveystoimistossa tai psykiatrisessa sairaalassa.

Muut hoitoa vaikeuttavat tekijät

Sairastuneilla on usein muita samanaikaisia psyykkisiä häiriöitä sekä alkoholin ja myös huumeiden väärinkäyttöä ja riippuvuutta. Jopa puolet nuoremmista skitsofreniaa sairastavista käyttää väärin alkoholia tai huumeita. Alkoholin ja huumeiden käyttö heikentää lääkkeiden tehoa ja lisää lääkkeiden käytön epäsäännöllisyyttä. Päihteistä erityisesti marihuana ("pilvi") lisää psykoottisiin tiloihin alttiiden henkilöiden riskiä sairastua skitsofreniaan.

Alkoholia ja päihteitä käyttäville potilaille uuden polven lääkkeet ja niistä erityisesti klotsapiini sekä pitkävaikutteiset injektiot ovat usein paras lääkehoidon muoto.

Skitsofreniaan liittyy korkea itsemurhariski, sillä noin 10 % päätyy tekemään itsemurhan. Joillakin potilailla ilmenevä impulsiivisuus näkyy toistuvina itsemurhayrityksinä. Heille klotsapiini on usein paras lääkevaihtoehto

Vaikka valtaosa sairastuneista on luonteeltaan rauhallisia, pieni osa kärsii samanaikaisesta persoonallisuushäiriöstä. Osa heistä on luonteeltaan impulsiivisia tai aggressiivisia. Uuden polven psykoosilääkkeet ja erityisesti klotsapiini ovat heille usein paras lääkevaihtoehto.

Skitsofrenian hoitoa saattaa vaikeuttaa myös samanaikainen vakava masennustila, pakko-oireinen häiriö, syömishäiriö tai kehitysvammaisuus.

Ks. myös Lääkärikirja Duodecimin psykoosia käsittelevä artikkeli «Psykoosi (mielisairaus)»1.