Psykoosilääkkeiden haittavaikutukset

Lääkkeet mielen hoidossa
24.9.2017
Matti O. Huttunen

Psykoosilääkkeiden käyttöön liittyy varsin usein erilaisia haittavaikutuksia (taulukko «Eri psykoosilääkkeiden tavallisimpia haittavaikutuksia»1). Niiden tunteminen on tärkeätä myös potilaalle ja hänen omaisilleen, jotta hän voi kertoa niistä hoitavalle lääkärilleen. Useimmiten lääkkeiden aiheuttamat haittavaikutukset voidaan joko kokonaan välttää tai ainakin lievittää siedettäviksi pienentämällä lääkeannosta, vaihtamalla lääkettä tai joskus hoitamalla haittavaikutuksia toisella lääkkeellä.

Lihasjäykkyys ja pakkoliikkeet

Etenkin perinteiset mutta osin myös uudemmat psykoosilääkkeet voivat aiheuttaa suuremmissa annoksissa lihasjäykkyyttä tai erilaisia pakkoliikkeitä eli ekstrapyramidaalioireita. Lääkehoidon alkupäivinä tai viikkoina ilmenevät ekstrapyramidaalioireet voidaan jakaa kolmeen ryhmään: parkinsonismioireet, akuutit dystoniat sekä motorisena levottomuutena ilmenevä akatisia.

Parkinsonismille on ominaista lihasjäykkyys, kasvojen ilmeettömyys, lepovapina, lihasten jäykkyys, köpöttävä kävely, psykomotorinen hidastuminen ja joskus myös tunteiden latistuminen.

Akuutit dystoniat ovat kaulan, niskan, silmien ja vartalon lihasten kouristustiloja, jotka voivat olla kivuliaita ja pelottavia. Niitä esiintyy tyypillisesti lääkehoidon alussa.

Akatisiaa eli pakonomaista motorista levottomuutta esiintyy etenkin perinteisiä pienannoslääkkeitä sekä risperidonia käytettäessä, jos lääkkeen annos on liian suuri tai sitä suurennetaan liian nopeasti. Lääkärin tulee tietää, mikäli potilas kärsii psykoosilääkehoidon aikana motorisesta levottomuudesta.

Akuutteja ekstrapyramidaalioireita ilmenee herkemmin käytettäessä perinteisiä psykoosilääkkeitä. Niitä voi esiintyä myös risperidonin ja osin olantsapiinin käytön yhteydessä, jos käytetty annos on liian suuri. Sen sijaan ketiapiinia, klotsapiinia, tsiprasidonia ja aripipratsolia käytettäessä ekstrapyramidaalioireita ilmenee vain lievinä tai ei lainkaan. Siksi ne ovat ensisijaisia lääkkeitä Parkinsonin sairaudesta kärsivien iäkkäiden henkilöiden psykoosien hoidossa.

Hyvin kiusalliset ekstrapyramidaalioireet hoidetaan lyhytjaksoisesti annetuilla parkinsonlääkkeillä (esimerkiksi biperidiini). Motorinen levottomuus eli akatisia lievittyy antikolinergisten lääkkeiden lisäksi myös beetasalpaajilla (esimerkiksi propranoli) tai bentsodiatsepiineilla. Myös akuutteja dystonioita voidaan hoitaa bentsodiatsepiineilla.

Ekstrapyramidaalioireita aiheuttaneen lääkkeen annosta tulee pienentää. Mikäli lääkeannoksen pienentäminen ei poista ekstrapyramidaalioireita tai lääkkeen teho heikkenee riittämättömäksi, lääke vaihdetaan toiseen.

Hitaasti kehittyvät pakkoliikkeet

Erityisesti perinteisten psykoosilääkkeiden mutta joskus myös toisen polven lääkkeiden säännöllinen ja pitkäaikainen käyttö voi johtaa kasvojen ja suun sekä joskus myös vartalon tahdonalaisten lihasten itsepäisten pakkoliikkeiden ilmenemiseen. Tätä pakkoliikeoireyhtymää kutsutaan tardiiviksi dyskinesiaksi ja se ilmenee useimmiten suun ja kielten ja joskus myös vartalon lihasten pakonomaisina, matomaisina liikkeinä.

Tällainen suun seudun pakkoliikeoire on sitä yleisempää, mitä pidempään suurempiannoksista lääkitystä on käytetty. Tämän oireyhtymän tekee ongelmalliseksi se, että se korjautuu vain hyvin hitaasti lääkityksen lopettamisen jälkeen tai joskus jää pysyväksi. Nämä pakkoliikkeet eivät kuitenkaan juuri koskaan ole vaarallisia. Sen sijaan ne voivat olla sosiaalisesti hyvinkin kiusallisia ilmetessään suun ja kasvojen alueella.

Alkavan tardiivin dyskinesian oireena ilmenee usein kielen pakonomainen matomainen liike. Jos henkilö itse tai hänen läheisensä huomaa kielen liikkuvan itsekseen, siitä on tärkeää kertoa hoitavalle lääkärille. Tardiivin dyskinesian kehittyminen hankalammaksi tai pitempiaikaiseksi voidaan tällöin estää lopettamalla oireen aiheuttaneen psykoosilääkkeen käyttö ja siirtymällä johonkin toisen polven lääkkeen käyttöön. Pysyviä hankalia tardiivin dyskinesian oireita voidaan usein myös lievittää jollakin toisen polven psykoosilääkkeellä.

Iäkkäämpien hoidossa tulee välttää perinteisten psykoosilääkkeiden pitkäaikaista käyttöä, koska tardiivi dyskinesia kehittyy herkemmin vanhemmille ja heillä toisen polven lääkkeiden käyttöön liittyy selvästi pienempi tardiivin dyskinesian riski.

Tardiivin dyskinesian lisäksi joillakin psykoosilääkkeitä pidempään käyttävillä potilailla voi ilmetä myös vähitellen kehittyvää tardiivia akatisiaa.

Väsymys

Väsymys on psykoosilääkkeiden tavallinen haittavaikutus, jota esiintyy erityisesti hoidon alussa tai annoksen suurentamisen yhteydessä. Väsymys voi olla hoidollisesti toivottavaa, jos henkilö kärsii unettomuudesta tai on muuten ahdistuneen rauhaton. Tällöin lääkkeeksi usein valitaankin sedatiivinen psykoosilääke. Perinteisistä lääkkeistä sedatiivisia ovat klooripromatsiini, klooriprotikseeni ja levomepromatsiini, toisen polven lääkkeistä ketiapiini, olantsapiini ja klotsapiini.

Psykoosilääkkeiden väsyttävä vaikutus ilmenee erityisesti, kun lääkitystä aloitetaan tai lääkkeen annosta suurennetaan. Elimistön tottuessa lääkkeeseen sen väsyttävä vaikutus pienenee olennaisesti. Käytettäessä väsyttävää psykoosilääkettä sen aloitusannos on aina selvästi pienempi kuin lopullinen hoitoannos. Jos henkilö käyttää väsyttävää psykoosilääkettä epäsäännöllisesti tai aloittaa lääketauon jälkeen heti käyttämään entistä hoitoannostaan, lääke voi aluksi väsyttää huomattavasti. Tällaiset lääkkeen epäsäännölliseen käyttöön liittyvät kokemukset voivat luonnollisesti lisätä tarpeettomasti lääkekielteisyyttä.

Suun kuivuminen, ummetus ja muut antikolinergiset haittavaikutukset

Lääkkeiden ns. antikolinergiset haittavaikutukset perustuvat niiden kykyyn estää parasympaattisen hermoston hermopäätteiden välittäjäaineen asetyylikoliinin vaikutuksia. Antikolinergisiä haittavaikutuksia ovat mm. näön hämärtyminen, suun kuivuminen, ummetus tai virtsaamiskyvyttömyys täydestä rakosta huolimatta. Nämä oireet ovat myös yleensä pahimmillaan lääkehoidon alussa. Antikolinergisiä haittavaikutuksia aiheuttavat perinteisistä psykoosilääkkeistä eniten suurannoslääkkeet (klooripromatsiini, klooriprotikseeni, levomepromatsiini, tioridatsiini ja promatsiini). Uuden polven lääkkeistä erityisesti klotsapiinin ja joskus myös olantsapiinin käytön yhteydessä ilmenee antikolinergisiä haittavaikutuksia.

Lääkkeen antikolinerginen vaikutus voi heikentää jonkin verran muistia, minkä takia iäkkäillä kannattaa joko välttää antikolinergisen vaikutuksen omaavia psykoosilääkkeitä tai pyrkiä käyttämään lääkettä mahdollisimman pieninä annoksina.

Joidenkin psykoosilääkkeiden lisäksi monet muut lääkkeet ja psyykenlääkkeistä etenkin trisykliset masennuslääkkeet omaavat antikolinergisen vaikutuksen. Lääkkeiden antikolinergiset haittavaikutukset voivat korostua huomattavasti, jos henkilö käyttää samanaikaisesti useampia antikolinergisia lääkkeitä. Tällöin voi etenkin iäkkäämmillä henkilöillä olla vaarana virtsaummen tai ohutsuolen lamaantumisen kehittyminen.

Viherkaihista eli glaukoomasta kärsivien potilaiden tulee välttää antikolinergisten lääkkeiden käyttöä, koska nämä lääkkeet lisäävät silmän sisäistä painetta.

Jos henkilö on käyttänyt pitkään suurempaa annosta antikolinergisen vaikutuksen omaavaa psykoosilääkettä (tai muuta lääkettä) ja lääkkeen käyttö halutaan lopettaa, se tulee tehdä annosta asteittain alentaen (esimerkiksi 25–50 % 1–2 viikon välein). Äkillinen ja liian nopea antikolinergisen lääkkeen lopettaminen voi johtaa kolinergisen vaikutuksen ohimenevään ylikorostumiseen. Tätä kutsutaan kolinergiseksi myrskyksi ja sen oireita ovat ohimenevä voimakas hikoilu, unettomuus, levottomuus ja kiihtyneisyys, joskus jopa aggressiivisuus.

Seksuaalitoimintojen häiriöt

Kaikki psykoosilääkkeet voivat aiheuttaa seksuaalisia toimintahäiriöitä tai seksuaalista haluttomuutta. Seksuaalisen halun heikentyminen liittyy usein lääkkeen liian suureen annokseen, jolloin annoksen pienentäminen esimerkiksi kolmanneksella voi palauttaa seksuaalisen halun. Joskus seksuaalisen halun heikentyminen voi olla myös toivottavaa, mikäli seksuaalisuus ja seksuaaliset mielikuvat ovat potilaalle hyvin ahdistavia.

Jotkut psykoosilääkkeet voivat vaikeuttaa sekä erektion että orgasmin saamista. Etenkin klooripromatsiini, risperidoni ja klotsapiini, tioridatsiini sekä osin ketiapiini voivat viivästyttää tai estää siemensyöksyä. Orgasmin estyminen on monelle kiusallinen ja seksuaalista nautintoa estävä kokemus. Se on yksi tärkeimmistä syistä lääkekielteisyyteen ja lääkkeiden epäsäännölliseen käyttöön. Tämä haittavaikutus voidaan kuitenkin helposti poistaa joko lääkkeen annosta pienentämällä tai vaihtamalla lääke toiseen.

Joskus nämä samat psykoosilääkkeet voivat aiheuttaa niin kutsutun retrogradisen ejakulaation, jolloin siemensyöksy tapahtuu taaksepäin eli virtsarakkoon. Ilmiö ei ole vaarallinen, mutta siemensyöksyn puuttuminen ja virtsan samentuminen siemennesteestä voivat olla outoudessaan ahdistavia kokemuksia.

Painonnousu ja diabetes

Osa sekä perinteisistä että toisen polven psykoosilääkkeistä aiheuttaa merkittävää painonnousua. Uuden polven psykoosilääkkeistä klotsapiini ja olantsapiini ovat tässä suhteessa selvästi ongelmallisimmat. Ketiapiini ja risperidoni aiheuttavat merkittävää painonnousua klotsapiinia ja olantsapiinia harvemmin. Sen sijaan tsiprasidonin, sertindolin, aripipratsolin ja lurasidonin käyttöön liittyy selvästi harvemmin painonnousua.

Psykoosilääkkeiden aiheuttama painonnousu ja siihen liittyvät plasman kolesterolin ja rasvojen pitoisuuden kohoaminen lisäävät pidemmällä aikavälillä myös sydän- ja verisuonisairauksien riskiä. Jos paino kohoaa lääkkeen käytön seurauksena muutamassa viikossa tai kuukaudessa 5–10 % lähtöpainosta, lääkkeen vaihtamisesta toiseen kannattaa aina neuvotella lääkärin kanssa. Aina tämä ei kuitenkaan onnistu siksi, että painonnousua aiheuttava lääke on psykoottisten oireiden kannalta tehokkain lääke. Usein myös muut potilaan psykoosin hoidossa toimivat lääkkeet aiheuttavat painon nousua.

Psykoosilääkkeiden aiheuttama painonnousu on yleensä nopeinta lääkityksen alussa, mutta voi jatkua pitkään. Lääkkeiden aiheuttama lihavuus on usein ongelma itsetunnon ja sosiaalisten suhteiden kannalta. Lääkkeiden aiheuttamaa painonnousua voidaan estää liikunnan ja dieetin avulla.

Painonnousun ohella ainakin klotsapiini ja olantsapiini lisäävät diabeteksen kehittymisen riskiä. Niiden käyttöä pyritään mahdollisuuksien mukaan välttämään, jos henkilön suvussa esiintyy diabetesta. Psykoosilääkkeitä käyttävien potilaiden veren sokeripitoisuus kannattaa aika ajoin mitata. Joidenkin tutkimusten valossa sekä diabeteksen hoidossa käytetty metformiini että myös melatoniini voivat vähentää psykoosilääkkeiden aiheuttamaa painon kohoamista.

Kuukautishäiriöt ja maidoneritys

Erityisesti perinteiset psykoosilääkkeet ja toisen polven lääkkeistä risperidoni ja paliperidoni nostavat aivolisäkkeestä erittyvän prolaktiinin pitoisuutta veressä. Tämän takia ne voivat aiheuttaa naisille kuukautishäiriöitä, rintojen kipeytymistä ja maidoneritystä sekä hedelmällisyysongelmia sekä naisille että miehille. Lääkärin tulee tietää, mikäli potilaalla ilmenee psykoosilääkehoidon aikana kuukautishäiriöitä, maidoneritystä tai seksuaalista haluttomuutta. Ketiapiini, klotsapiini, olantsapiini, aripipratsoli, sertindoli ja tsiprasidoni ovat tässä suhteessa ongelmattomia.

Jos käytettyä psykoosilääkettä ei haluta sen hyvän hoitovaikutuksen takia vaihtaa, prolaktiinin aiheuttamia haittavaikutuksia voidaan lievittää joko lääkeannosta pienentämällä tai joko kerran viikossa otettavalla kabergoliinilla (aloitusannos 0,5 mg/viikko) tai päivittäin otettavalla bromokriptiinilla (aloitusannos 1,25 mg 1–2 kertaa/vrk). Nämä lisälääkkeet vähentävät aivolisäkkeestä vapautuvan prolaktiinin eritystä.

Mikäli psykoosilääkettä käyttävän naisen kuukautishäiriöt jatkuvat hoitoyritysten jälkeen, kannattaa kääntyä gynekologin puoleen. Ehkäisypillerit tai estrogeenikorvaushoito voivat lieventää kuukautishäiriöitä.

Prolaktiinin pitoisuuden kohoamiseen voi joillakin potilailla liittyä myös plasman testosteronin pitoisuuden aleneminen, joka voi heijastua seksuaalisen halun heikkenemisenä. Vaihdevuosien jälkeen plasman prolaktiinin pitoisuuden nousu voi lisätä naisten luun haurastumisen eli osteoporoosin riskiä.

Verenpaineen lasku ja huimaus

Pystyasentoon noustessa ilmenevää verenpaineen laskua eli ortostaattista hypotensiota voi esiintyä hoidon alussa, jos lääkkeen annos on liian suuri tai sitä suurennetaan liian nopeasti. Verenpaineen aleneminen noustessa pystyyn voi aiheuttaa pyörtyilyä ja kaatumisia. Sitä aiheuttavat perinteisistä lääkkeistä klooripromatsiini, klooriprotikseeni ja levomepromatsiini sekä toisen polven lääkkeistä risperidoni, ketiapiini ja klotsapiini, joskus myös olantsapiini.

Verisolujen määrien muutokset

Psykoosilääkkeet voivat aiheuttaa muutoksia verisolujen määrään. Tässä suhteessa erityisen ongelmallinen on klotsapiini. Noin joka 200:nnelle klotsapiinia käyttävälle kehittyy liuskatumaisten valkosolujen kato eli agranulosytoosi. Tila on hoitamattomana hengenvaarallinen, koska liuskatumaiset valkosolut suojaavat elimistöä bakteeritulehduksia vastaan. Tällöin henkilö sairastuu helposti erilaisiin bakteeritulehduksiin, joiden oireena ilmenee äkkiä kehittyvä korkeakuumeinen kurkkukipu. Ilman valkosoluja tulehdus on hengenvaarallinen. Valkosolukadossa on lääkkeen käyttö lopetettava heti. Hoito tapahtuu yleensä teho-osastolla, kunnes valkosolujen muodostuminen käynnistyy uudelleen.

Valkosolukadon vaaran vuoksi klotsapiinia käyttävien mahdollisia verimuutoksia seurataan viikoittaisten verikokeiden avulla 18 ensimmäisen hoitoviikon ajan ja sen jälkeen 2–4 viikon välein. Jos verinäytteissä näkyy valkosolujen määrän merkittävää vähenemistä, klotsapiinin käyttö lopetetaan välittömästi. Tiukan seurannan ansiosta Suomessa ei ole yli kymmeneen vuoteen kuollut ainoatakaan klotsapiinia käyttävää henkilöä.

Jos klotsapiinia käyttävälle potilaalle kehittyy korkea kuume tai kuumeinen kurkkukipu, hänen on mentävä välittömästi sairaalan päivystyspoliklinikalle.

Myös joidenkin muiden psykoosilääkkeiden käytön yhteydessä on raportoitu valkosolujen määrän laskua tai jopa valkosolukatoa, mutta niiden kohdalla tämä on hyvin harvinaista. Jos psykoosilääkkeitä käyttävälle potilaalle kehittyy äkillinen korkea kuume ja kurkkukipu, hänen kannattaa kuitenkin aina kääntyä lääkärin puoleen veren valkosolupitoisuuden määrittämiseksi ja antibioottihoidon aloittamiseksi.

Sydänvaikutukset

Jotkut psykoosilääkkeet voivat aiheuttaa sydämen rytmihäiriöitä erityisesti niihin muutenkin herkillä. Tioridatsiini poistettiin Suomessa käytöstä sen yhteydessä joskus ilmenevien vaarallisten sydämen rytmihäiriöiden vuoksi. Jotkut potilaat käyttävät kuitenkin edelleen erityisluvalla tioridatsiinia.

Nykyisin tavanomaisessa käytössä olevista psykoosilääkkeistä sertindolin käyttöön liittyy eniten joskus vaarallisiakin sydämen rytmihäiriöitä. Aloitettaessa sertindolin käyttö potilaalle tuleekin aina suorittaa sydämen EKG-tutkimus ja toistaa tämä tutkimus hoidon alkuviikkojen ja -kuukausien aikana. Myös tsiprasidonin ja ehkä haloperidolin käyttöön saattaa liittyä muita lääkkeitä suurempi sydämen rytmihäiriöiden kehittymisen riski.

Alttius tällaisiin vakaviin sydämen rytmihäiriöihin ilmenee sydänfilmissä niin kutsutun QT-ajan pidentymisenä. Jos henkilöllä on jokin sydänsairaus tai alttius rytmihäiriöihin, asiasta tulee aina kertoa lääkärille. Lääkärin tulee tietää, jos on ilmennyt pyörtyilyä ja huimausta tai lähisukulainen on kuollut äkillisesti. Heillä sydämen EKG-tutkimus tulisi varmuuden vuoksi tehdä ennen kaikkien psykoosilääkkeiden käytön aloittamista.

Klotsapiini aiheuttaa joskus, mutta onneksi varsin harvoin, sydänlihaksen tulehdusreaktion, joka voi olla hengenvaarallinen. Tällainen reaktio ilmenee yleensä klotsapiinin hoidon alkuviikkojen aikana. Jos potilaalla ilmenee klotsapiinihoidon alkuviikkojen aikana jatkuvaa hengenahdistusta tai sydänoireita, hänen tulee aina kääntyä heti lääkärin puoleen sydämen toiminnan tutkimiseksi. Sydänsairaalla potilaalla klotsapiinin käyttöön suhtaudutaan tämän mahdollisen haittavaikutuksen takia erityisen varovaisesti.

Kouristuskynnyksen alentuminen

Jotkut psykoosilääkkeet alentavat keskushermoston kouristuskynnystä, minkä seurauksena potilas voi saada epilepsian kaltaisia kouristuksia. Epilepsiaa sairastavan ei ole hyvä käyttää psykoosien hoidossa kouristuskynnystä alentavia lääkkeitä. Erityisen ongelmallinen tässä suhteessa on klotsapiini. Myöskään perinteisiä suurannospsykoosilääkkeitä ei suositella epilepsiapotilaan ensisijaisiksi lääkkeiksi.

Jos klotsapiini on psykoosin hoidossa ainoa toimiva lääkevaihtoehto ja se kuitenkin aiheuttaa kouristuksia, lääkitykseen voidaan lisätä kouristuksia estäväksi lääkkeeksi esimerkiksi valproiinihappo. Sen sijaan karbamatsepiinin käyttöä yhdessä klotsapiinin kanssa vältetään, koska se sekä pienentää klotsapiinin pitoisuutta veressä että aiheuttaa verisolumuutoksia.

Syljen eritys

Antikolinergiset lääkkeet vähentävät syljen eritystä ja altistavat siten hampaiden reikiintymiselle.

Klotsapiini aiheuttaa antikolinergisyydestään huolimatta etenkin öisin ilmenevää voimakasta syljen eritystä, joka saattaa olla kiusallista. Oiretta voi lievittää joko klotsapiinin annosta pienentämällä tai lisäämällä lääkitykseen iltaisin otettava ja syljen eritystä vähentävä lisälääke (klonidiinilaastari 0,1 mg/vrk, 1 % atropiinitipat tai ipratropiumbromidi-suihke).

Pahanlaatuinen neuroleptioireyhtymä

Perinteisten psykoosilääkkeiden (neuroleptien) käyttö voi ehkä noin yhdellä viidestäsadasta potilaasta aiheuttaa pahanlaatuisen neuroleptioireyhtymän, joka on hoitamattomana hengenvaarallinen. Toisen polven lääkkeiden käytön yhteydessä neuroleptioireyhtymä on tätäkin harvinaisempi. Psykoosilääkkeitä säännöllisesti käyttävien potilaiden on hyvä tuntea tämän oireyhtymän oireet voidakseen mennä niiden ilmetessä välittömästi lääkäriin tai sairaalan päivystyspoliklinikalle.

Pahanlaatuinen neuroleptioireyhtymä alkaa yleensä äkillisenä korkeana kuumeena (usein yli 40 °C), johon liittyy vaihtelevasti vaikea lihasjäykkyys, tajunnantason lasku, vaihteleva verenpaine, voimakas hikoilu ja hengityksen kiihtyminen.

Aivoverenkierron häiriöt

Tuoreiden tutkimusten mukaan kaikki ja etenkin toisen polven psykoosilääkkeet voivat jonkin verran lisätä dementoituneilla vanhuksilla aivoverenkierron häiriöiden ja aivohalvausten riskiä. Dementoituneiden potilaiden kohdalla psykoosilääkkeiden käyttöön tulee tämän vuoksi suhtautua varoen. Potilaan tai hänen omaistensa tulee aina kertoa lääkärille potilaalla aiemmin esiintyneistä aivoverenkierron häiriöistä tai niiden oireista tulee kertoa hoitavalle lääkärille.

Lämmönsäätelyn häiriöt

Ainakin perinteiset psykoosilääkkeet mutta ehkä myös toisen polven lääkkeet saattavat heikentää lääkettä käyttävien henkilöiden kehon lämmönsäätelyä siten, että kehon lämpö pyrkii nousemaan kuumassa ja laskemaan kylmässä. Tästä syystä psykoosilääkkeitä käyttävät saavat helpommin lämpöhalvauksen kuumassa ilmanalassa. Kehon lämmönsäätelyn häiriöistä on hyvä mainita lääkettä käyttäville, jotta he voivat huomioida tämän pukeutumisessaan talvella, saunoessaan tai joutuessaan olemaan pitkään kuumassa ilmanalassa.

Herkkyys auringonvalolle

Erityisesti klooripromatsiini voi herkistää auringonvalolle; tällöin tuloksena on auringonpolttamaa muistuttava ihottuma. Klooripromatsiini voi aiheuttaa myös kontakti-ihottumaa. Pitkään klooripromatsiinia käyttäneillä voi ilmetä sinisenharmaata metallista ihottumaa auringonvalolle altteilla ihoalueilla. Näiden klooripromatsiinin käyttöön liittyvien fotosensitiivisten ihoreaktioiden hoitona on auringonvalon välttäminen ja klooripromatsiinin vaihto toiseen psykoosilääkkeeseen.

Taulukko 1. Eri psykoosilääkkeiden tavallisimpia haittavaikutuksia
LääkeainePainonnousuNeurologiset haittaoireetProlaktiini­erityksen lisääntyminenQTc-ajan pidentyminenVäsyneisyys
Lähde: Lönnqvist J, Henriksson M, Marttunen M, Partonen T, toim. Psykiatria. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim, 2017.
Haloperidoli+++++++
Tsiprasidoni++++++
Aripipratsoli+++
Amisulpridi++Ei arvioitu++
Asenapiini+++++
Paliperidoli++++++
Risperidoni+++++++++
Ketiapiini+++++
Sertindoli++++++
Klooripromatsiini++++++Ei arvioitu+++
Klotsapiini+++Ei arvioituEi arvioitu+++
Olantsapiini+++++++
Taulukko 2. Eräiden haittavaikutusten yleisyys eri psykoosilääkkeillä – vähiten/eniten
Hyperglykemia, hyperlipidemia, painonnousu
Lähde: Rappa L. Condensed psychopharmacology 2016. A pocket reference for psychiatry and psychopharmacology. RXPsych LLC, Ft Lauderdale, FA, 2015
aripipratsoli = tsiprasidoni = lurasidoni = asenapiini < paliperidoni = risperidoni = ketiapiini < klotsapiini < olantsapiini
QT-ajan pidentyminen (annosriippuvainen)
lurasidoni < aripipratsoli < paliperidoni < olantsapiini < risperidoni < ketiapiini < asenapiini < klotsapiini < haloperidoli < tsiprasidoni < sertraliini
Prolaktinemia
aripipratsoli = klotsapiini < ketiapiini < asenapiini < olantsapiini < klooripromatsiini = tsiprasidoni < lurasidoni < haloperidoli ja muut perinteiset psykoosilääkkeet < paliperidoni = risperidoni = sulpiridi
Ekstrapyramidaalioireet (annosriippuvaiset)
klotsapiini < aripipratsoli = ketiapiini = olantsapiini < tsiprasidoni = asenapiini < paliperidoni < risperidoni < lurasidoni < klooripromatsiini < haloperidoli
Ortostaattinen hypotensio
aripipratsoli = asenapiini = olantsapiini = tsiprasidoni < haloperidoli < lurasidoni = paliperidoni = risperidoni < ketiapiini < klotsapiini
Sedaatio
paliperidoni = aripipratsoli < lurasidoni = risperidoni < haloperidoli < asenapiini = olantsapiini < ketiapiini = tsiprasidoni << klooripromatsiini < klotsapiini

Ks. myös Lääkärikirja Duodecimin psykoosia käsittelevä artikkeli «Psykoosi (mielisairaus)»1.