Sukupuoliset kohdehäiriöt (pedofilia, paljastelu, tirkistely) ja erityismieltymykset

Lääkärikirja Duodecim
5.2.2018
psykiatrian erikoislääkäri Matti Huttunen

Seksuaalisissa kohdehäiriöissä eli parafilioissa ja muissa erityisluonteisissa seksuaalisissa mieltymyksissä esimerkiksi esineet, toisen henkilön tai itsensä nöyryytys tai kärsimys, lapset tai raiskaus aiheuttavat voimakkaita eroottisia mielikuvia, seksuaalista halua tai pakonomaista seksuaalista käytöstä. Tällaiset mielikuvat ovat sinänsä hyvinkin tavallisia, eivätkä ne ole häiriö, elleivät ne ole pakonomaisia ja aiheuta itselle tai toisille kärsimystä tai johda itselle tai toisille kärsimystä tuottavaan seksuaaliseen käytökseen tai häiritse suhdetta puolisoon tai partneriin.

Mielikuvat tai satunnainen kohteeltaan tavanomaisesta poikkeava seksuaalinen käytös ei ole häiriö tai sairaus, ellei kyseinen käytös muodostu pakonomaiseksi keinoksi lievittää sisäistä ahdistuneisuutta tai aiheuta toisille ihmisille kärsimystä tai vahinkoa.

Erilaiset seksuaaliset mielikuvat voivat joidenkin kohdalla johtaa toiseen henkilöön vahingollisella tavalla kohdistuvaan seksuaaliseen käytökseen. Lapsiin kohdistuva seksuaalinen käytös (pedofilia) muodostaa merkittävän osan seksuaalirikoksista.

Henkilön omat sosiaaliset suhteet voivat kärsiä tai kaventua, jos toiset kokevat hänen poikkeavan seksuaalisen käytöksensä hävettävänä tai vastenmielisenä tai jos hänen kumppaninsa ei halua osallistua hänen erityisluonteisiin esileikkeihinsä.

Erilaisia kohdehäiriöitä ja erityismieltymyksiä

Seksuaalisiin kohdehäiriöihin kuuluvat tautiluokituksen mukaan lapsikohteinen seksuaalihäiriö eli pedofilia, seksuaalinen paljasteluhäiriö eli ekshibitionismi ja seksuaalinen tirkistelyhäiriö eli voyerismi.

Tautiluokituksesta poistettuja seksuaalisuuden muotoja ovat esinekohteinen seksuaalihäiriö eli fetisismi, transvestiittinen fetisismi sekä sukupuolinen sadismi ja masokismi.

Muita seksuaalisia erityismieltymyksiä, jotka eivät sellaisenaan ole psykiatrisia häiriöitä, ovat esimerkiksi puhelinskatologia (pakonomainen rivojen puheluiden soittelu), nekrofilia (kuolleisiin kohdistuva seksuaalisuus), partialismi (kehon osiin kohdistuva seksuaalisuus), zoofilia (eläimiin kohdistuva seksuaalisuus), koprofilia (ulosteisiin kohdistuva seksuaalisuus), urofilia (virtsaan kohdistuva seksuaalisuus) ja klismafilia (peräruiskeiden erotisoituminen).

Kohdehäiriöiden piirteitä

Seksuaalisista kohdehäiriöistä kärsivät ovat lähes aina miehiä. Parafiiliset mielikuvat ilmenevät yleensä murrosiässä tai nuorella aikuisiällä ja parafiilinen käytös alkaa useimmiten nuorella aikuisiällä. Iän myötä parafiiliset mielikuvat ja käytös usein vähenevät.

Pedofiliassa aikuisen henkilön tai yli 16-vuotiaan nuoren seksuaalinen halu kohdistuu pakonomaisesti alle 13 vuoden ikäiseen lapseen. Seksuaalinen halu voi tällöin kohdistua joko tyttöihin tai poikiin. Halun kohteena olevat tytöt ovat yleensä 8–10 vuoden ikäisiä ja pojat tavallisimmin jonkin verran vanhempia. Tyttöihin kohdistuva pedofilia on tavallisempaa. Joillakin seksuaalinen halu kohdistuu vain lapsiin, joillakin seksuaalisen halun kohteena ovat sekä lapset että normaaliin tapaan aikuiset. Pedofiilinen käytös vaihtelee pelkästä lapsen riisumisesta tai katsomisesta itsetyydytykseen lapsen ollessa läsnä, lapsen koskettelusta ja hyväilystä eriasteiseen suuseksiin tai sormien, esineiden tai peniksen työntämiseen lapsen suuhun, emättimeen tai peräaukkoon. Pedofiili perustelee käytöstään niin itselleen kuin lapselle erilaisilla verukkeilla vedoten seksuaalikasvatukseen tai lapsen oma-aloitteiseen viettelevyyteen. Pedofiilisen käytöksen kohteena voi olla oma lapsi (insesti), ottolapset tai puolison lapset edellisestä suhteesta, sukulaislapset tai tuntemattomat lapset.

Itsepäisen pakonomaisessa pedofiliassa henkilö oppii käyttämään erilaisia keinoja halunsa tyydyttämiseksi. Hän voi hakeutua halunsa kohteena olevan lapsen äidin ystäväksi tai pariutua tämän kanssa tai osallistua ulkomaanmatkoilla kansainväliseen lapsikauppaan tai -vaihtoon. Lukuun ottamatta samanaikaisesta seksuaalisesta sadismista kärsiviä pedofiili pyrkii muuten huolehtimaan lapsen muista tarpeista ollakseen menettämättä lapsen ystävyyttä tai estääkseen lapsen ilmiannon. Pedofiili voi myös käyttää erilaisia uhkauksia estääkseen lapsen ilmiannon. Pedofilia on luonteeltaan usein vuosia kestävä ja itsepäinen pakkokäytöksen muoto, erityisesti poikiin kohdistuva pedofilia on usein vuosikymmeniäkin kestävää.

Seksuaalisessa paljasteluhäiriössä henkilöllä ilmenee pakonomaisesti toistuvia ja voimakkaita seksuaalisesti kiihottavia mielikuvia tai käyttäytymistä, jossa hän paljastaa sukupuolielimensä tuntemattomille ihmisille, jotka eivät osaa sitä odottaa. Pakonomaisen paljastamisen laukaisee usein tapahtuma, jossa miehen miehuutta on tavalla tai toisella väheksytty tai loukattu.

Tirkistelyhäiriöstä kärsivä etsii pakonomaisesti seksuaalisesti kiihottuakseen toistuvasti ja usein läpi elämänsä tilanteita, joissa hän voi salaa seurata yleensä tuntemattoman naisen riisuutumista tai tuntemattomien parien rakastelua. Tilanteeseen tai sen muisteluun liittyy usein itsetyydytys ja orgasmi.

Muiden seksuaalisten erityismieltymysten piirteitä

Esinekohteisessa seksuaalihäiriössä henkilö tarvitsee pakonomaisesti eroottisesti kiihottuakseen elottomia esineitä eli fetissejä. Tavallisimpia tällaisista esineistä ovat naisten alushousut, rintaliivit, sukat, kengät, saappaat tai muut asusteet. Tällaisen vaatekappaleen tai esineen kosketteleminen, hierominen tai haisteleminen on osa itsetyydytysrituaalia. Esine on usein myös välttämätön seksuaaliselle kiihottumiselle ja yhdynnän onnistumisen kannalta riittävän voimakkaan erektion saavuttamiselle.

Sukupuolisessa masokismissa seksuaalisen kiihottumisen edellytyksenä on pakonomainen partnerin samanaikaisesti tuottama konkreettinen kärsimys, kipu tai nöyryytys. Toiset tuottavat kiihottumista tuottavan kivun itse sitomalla itsensä tai pistämällä ja viiltelemällä itseään, joillekin kiihottumiseen riittää yhdynnän aikainen masokistinen mielikuva raiskatuksi tai sidotuksi tulemisesta. Toiset tarvitsevat kiihottuakseen partnerin erilaisin keinoin tuottaman kivun tai kärsimyksen (lyöminen, ruoskiminen, sitominen, päälle virtsaaminen tai ulostaminen, erilainen nöyryyttäminen). Hengenvaarallinen seksuaalisen masokismin muoto on kiihottumisen edellytyksenä oleva erilaisilla tukahduttamiskeinoilla aiheutettu hapenpuute.

Sukupuolisessa sadismissa seksuaalisen kiihottumisen edellytyksenä on pakonomainen toiselle tuotettu kipu, kärsimys tai nöyryyttäminen. Osalla seksuaalinen sadismi ilmenee vain rakastelun aikaisina mielikuvina eikä koskaan johda sadistiseksi käytökseksi. Osa löytää itselleen kumppaniksi seksuaalisesta masokismista kiihottuvan. Osalla kiihottumisen edellytys on seksuaalisen sadismin kohdistuminen vastentahtoiseen kumppaniin. Vastentahtoisiin uhreihin kohdistuvalle sadismille on yleensä ominaista käytöksen pakonomainen jatkuminen, kunnes henkilö joutuu julkisesti vastaamaan käytöksestään. Seksuaalinen sadismi alkaa useimmiten nuorella aikuisiällä ja on usein luonteeltaan vuosia tai vuosikymmeniä kestävää.

Transvestiittinen fetisismi luokiteltiin aikaisemmin sukupuolisiksi kohdehäiriöiksi. Homoseksuaalisuuden tavoin transvestiittinen fetisismi on poistettu tautiluokituksesta eikä sitä pidetä enää seksuaalisena kohdehäiriönä, jos henkilö ei itse millään lailla kärsi halustaan pukeutua naiseksi. Transvestiittisessä fetisismissä sukupuoliselta identiteetiltään yleensä heteroseksuaalinen mies pukeutuu naiseksi kiihottuakseen seksuaalisesti. Itsetyydytykseen liittyvissä mielikuvissaan hän on seksuaalisissa mielikuvissaan samanaikaisesti sekä mies että nainen. Usein miehellä on tällöin kokoelma erilaisia naisten vaatteita, joita hän vaihtelee etsiessään seksuaalista kiihottumista naiseksi pukeutuessaan.

Transvestiittinen käytös alkaa useimmiten lapsuudessa tai murrosiässä, aluksi yksin ja salaa, myöhemmin aikuisuudessa usein julkisesti tai partnerin kanssa. Transvestiittisen pukeutumisen motiivi voi joskus muuttua seksuaalisen kiihottumisen etsimisestä kuitenkin itsetyydytyksen tai seksipakon yksinäisyyteen tai seksuaalisuuteen liittyvän ahdistuneisuuden pakonomaiseksi itsehoidoksi. Tällöin hoidon kohteena ei ole transvestiittinen fetisismi sellaisenaan, vaan sen pakonomaisuutta ylläpitävä avuttomuus tai ahdistuneisuus.

Kihnuttamispakossa eli frotteurismissa yleensä 15–25-vuotias nuori mies hieroo julkisessa liikennevälineessä tai ihmisjoukossa pakonomaisesti sukuelimiään tuntemattoman naisen reisiä tai pakaroita vasten tai koskettelee käsin tämän rintoja, pakaroita tai sukuelimen seutua. Kiihottaessaan näin itseään hän on mielikuvissaan rakkaudellisessa ja hellässä suhteessa koskettelemaansa tuntemattomaan naiseen. Tämä pakonomainen tapa kiihottaa itseään häviää yleensä iän myötä. Kihnuttamispakkoiset eivät ole kohteelleen vaarallisia lukuun ottamatta käytöksen aiheuttamia kiusallisia tunnereaktioita.

Itsehoito

Seksuaalisista kohdehäiriöissä ongelmana on se, että seksuaalinen kiihottumisen ja tyydytyksen edellytyksenä olevat mielikuvat ovat pakonomaisia, salaisia tai eivät kohdistu rakkauden tai kiintymyksen kohteena olevaan henkilöön. Pakonomaisista seksuaalisista mielikuvista tai käytöksestä on vaikea vapautua, ellei niistä kärsivä henkilö uskalla tai voi jakaa mielikuviaan myötäelävän partnerin, läheisen tai terapeutin kanssa. Häpeällisinä mielikuvina tai salaisena käytöksenä parafiiliset kokemukset muodostuvat puolisoiden välisen läheisyyden esteeksi.

Seksuaalisista mielikuvistaan ahdistuvien on tärkeätä muistaa, että pelkät mielikuvat eivät sellaisenaan ole koskaan häiriö. Erilaiset mielikuvat ovat päinvastoin hyvinkin tavallisia ja jaettuina voivat olla myös puolisoiden eroottista elämää rikastuttavia. Ongelmaksi tai häiriöksi ne muodostuvat vasta, jos ne ovat pakonomaisia ja johtavat käytökseen, joka aiheuttaa itselle tai toisille kärsimystä. Kyseessä ei ole mielenterveyden häiriö, jos käytös ei tuota kärsimystä itselle tai toisille eikä haittaa henkilön toimintakykyä.

Milloin hoitoon

Pakonomaisista ja itselle tai toisille kärsimystä tuottavista parafiilisistä tai muista erityisluonteisista seksuaalisista mielikuvista tai käytöksestä on aina viisasta kääntyä seksuaalisten kohdehäiriöiden hoitoon erikoistuneiden psykoterapeuttien tai seksuaaliterapeuttien puoleen. Pelkkä mahdollisuus puhua ongelmaan ymmärtävästi suhtautuvan terapeutin kanssa voi vähentää käytöksen pakonomaisuutta. Sukupuolisten kohdehäiriöiden hoidossa on hyödynnetty sekä tiivistä psykoanalyyttistä psykoterapiaa että erilaisia käyttäytymisterapeuttisia tekniikoita. Psykoterapioiden päämäärä on löytää keinoja seksuaalisuuden toteuttamiseen itsensä ja toisten kannalta rakentavammalla tavalla.

Pedofilia ja vasten toisen tahtoa toteutettu seksuaalinen sadismi ovat rikoksia, joista tulee tehdä ilmoitus sosiaaliviranomaisille tai poliisille. Toistuvia seksuaalisia hyökkäyksiä tehneiden pedofiilien tai seksuaalisten sadistien hoidossa on käytetty myös testosteronin vaikutuksia lamaavia antiandrogeenisia lääkkeitä.

Käytettyjä lähteitä

Mattila A, Lönnqvist J. Seksuaalihäiriöt. Kirjassa: Lönnqvist J, Henriksson M, Marttunen M, Partonen T (toim.). Psykiatria. 12. painos. Kustannus Oy Duodecim 2017, s. 444–459.

Wincze JP, Weisberg RB. Sexual dysfunction: A guide for assessment and treatment. Third edition. The Guilford Press, New York 2015.