F40 Pelko-oireiset (foobiset) ahdistuneisuushäiriöt
Fobiska syndrom
Perturbationes anxiferae phobicae

Diagnoosikoodiin sisältyy
Huomautukset

Tämän ryhmän häiriöille on ominaista tiettyjen, sinänsä vaarattomien tilanteiden tai muiden ulkoisten tekijöiden aiheuttama ahdistuneisuus. Ahdistuneisuuden takia henkilö joko välttää näitä ulkoisia tekijöitä tai tilanteita tai kokee voimakasta pelkoa
ollessaan tekemisissä niiden kanssa. Pelon aiheuttama ahdistuneisuus muistuttaa muita ahdistuneisuuden tyyppejä kokemuksellisesti, fysiologisesti ja käyttäytymisen tasolla ja se voi intensiteetiltään vaihdella lievästä epämukavuuden tunteesta kauhuun.
Huomio saattaa kohdistua yksittäisiin oireisiin, kuten sydämentykytykseen tai huimaukseen, mistä seuraa usein kuoleman pelkoa sekä hallinnan menettämisen ja hulluksi tulemisen pelkoa. Tieto siitä, että muut ihmiset eivät pitäisi vastaavaa tilannetta
vaarallisena tai uhkaavana, ei vähennä henkilön kokemaa ahdistusta. Ajatus pelkoa herättävään tilanteeseen joutumisesta synnyttää yleensä ennakoivaa ahdistusta. Pelko-oireinen ahdistus ja masennus esiintyvät usein yhdessä. Pelko-oireisessa häiriössä pelon
kohde on ulkoinen, joten tästä syystä tartunnan saamisen tai toimenpiteen, kuten injektion pelko luokitellaan määritettyihin (yksittäisiin) pelkoihin (F40.2) ja sairauden tai fyysisen epämuotoisuuden pelot hypokondrisiin häiriöihin (F45.2).
Pelko-oireet ja masennus esiintyvät usein yhtäaikaisesti. Näissä tapauksissa diagnoosi valitaan pisimpään jatkuneen oireiston perusteella edellyttäen, että tämä oire on vallitseva diagnoosia asetettaessa.
Pelko-oireet ovat sosiaalisten tilanteiden pelkoa lukuunottamatta yleisempiä naisilla kuin miehillä.
Paniikkikohtauksen (F41.0) alkaminen pelkoa aiheuttavassa tilanteessa ilmentää pelko-oireen vaikeutta ja siten häiriö luokitellaan pelko-oireiseksi häiriöksi. Paniikkihäiriötä tulisi käyttää diagnoosina vain silloin, kun häiriö ei täytä minkään
pelko-oireisen häiriön kriteerejä.
Kehitysvammaisen pelkotilat
Kehitysvammaisen pelkotilat jäävät helposti huomaamatta. Siitä huolimatta ne voivat turhaan rajoittaa potilaan elämää. Tärkeää on pyrkiä erottamaan pelkotilat käyttäytymisestä, joka johtuu mahdollisuuksien tai kokemuksienvähäisyydestä tai sosiaalisten
taitojen puutteesta. Pelokkuus voi myös johtua muusta ongelmasta kuten autismista. Autistinen potilas reagoi tyypillisesti pelokkaasti päivittäisen ympäristön ja rutiinien muutoksiin. Pelokkuus voi myös johtaa aggressiiviseen käytökseen, jonka avulla
potilas yrittää muuttaa ympäristöä tai paeta sitä.

Luku

V Mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöt F00–F99

Ryhmä

F40–F48 Neuroottiset, stressiin liittyvät ja somatoformiset häiriöt