Etusivu » Kihti

Kihti

Lääkärikirja Duodecim
15.11.2019
sisätautien ja reumasairauksien erikoislääkäri Heikki Julkunen

Akuutti kihtikohtaus on ohimenevä kivulias niveltulehdus, joka johtuu uraatin eli virtsahapon kiteytymisestä nivelen sisällä. Kihti voi myös kroonistua, jolloin nivelkivut ja -turvotukset ovat jatkuvia.

Kihdin esiintyvyys länsimaissa aikuisilla on 2–3 %, ja potilaista 80–90 % on miehiä. Yleisin sairastumisikä on noin 60 vuotta, mutta oireet voivat voi alkaa joskus nuorella aikuisiällä. Kihti on yleistymässä, minkä selittää väestön lihominen, lisääntynyt alkoholinkäyttö, keski-iän nousu ja munuaisten vajaatoiminnan yleistyminen. Kihti ennustaa sydän- ja verisuonitautien myöhempää kehittymistä ja liittyy niiden vaikeampaan kulkuun.

Kihdin syyt

Korkea veren uraattipitoisuus (hyperurikemia; ks. «Uraatti (P-Uraat)»1) lisää riskiä sairastua kihtiin. Uraatti on elimistön puriiniemästen aineenvaihduntatuote. Puriiniemäksiä on solujen tumissa ja etenkin niiden DNA:ssa, johon ovat tallentuneet ihmisen perintötekijät. Puriiniemäksistä muodostunut uraatti erittyy virtsan kautta pois elimistöstä.

Veren uraattiarvojen normaalialueen yläraja on miehillä 480 µmol/l (mikromoolia litrassa) ja naisilla 350 µmol/l. Koska miehillä uraattia on enemmän kuin naisilla, he sairastuvat herkemmin kihtiin kuin naiset. Koholla oleva uraattiarvo on yleinen, eikä se läheskään aina johda kihdin puhkeamiseen, mutta mitä korkeampi arvo on, sitä helpommin kihti syntyy. Jos uraattiarvo on yli 600 µmol/l, seuraavan viiden vuoden aikana kolmasosalle potilaista ilmaantuu kihti. Jos arvo on alempi kuin 360 µmol/l, kihtikohtaukset ovat harvinaisia.

Hyperurikemia johtuu virtsahapon tuotannon lisäyksestä tai sen erityksen vähenemisestä munuaisten kautta. Virtsahapon tuotantoa lisäävät metabolinen oireyhtymä (lihavuus, korkea verenpaine, tyypin 2 diabetes ja korkeat rasva-arvot; ks. «Metabolinen oireyhtymä (MBO)»2), alkoholin käyttö, runsaasti puriineja sisältävä ruokavalio ja jotkin harvinaiset perinnölliset aineenvaihduntahäiriöt. Virtsahapon eritystä vähentävät munuaisten vajaatoiminta ja monet lääkkeet, erityisesti nesteenpoistajat (diureetit).

Kihdin oireet

Akuutti kihtikohtaus alkaa nopeasti (usein yöllä), ja kipu saavuttaa huippunsa noin puolen vuorokauden kuluessa. Useimmiten tulehtuu ukkovarpaan tyvinivel, jalkaterän muut nivelet, nilkka tai polvi; yläraajoissa kihti on harvinaisempi. Nivel ja sen ympäristö punoittavat, turpoavat ja kuumoittavat.

Kihdin alkuvaiheessa niveltulehduskohtauksia esiintyy yleensä yhdessä nivelessä ja ne kestävät joitakin päiviä tai korkeintaan kaksi viikkoa. Myöhemmässä vaiheessa kohtaukset yleistyvät, vaikeutuvat, kestävät pidempään ja voivat esiintyä monessa nivelessä samanaikaisesti.

Vuosien tai vuosikymmenten mittaan kihti voi kroonistua, jolloin nivelet ovat jatkuvasti turvoksissa ja ihon alle voi muodostua patteja (uraattikertymiä eli toofeja). Joillakin potilailla voi esiintyä myös virtsatiekiviä.

Kihdin toteaminen

Kun oireet ovat tyypilliset, kihti voidaan todeta ilman erityisiä tutkimuksia. Ukkovarpaan tyvessä tai alaraajojen muissa nivelissä on ollut toistuvia muutamissa päivissä ohimeneviä kipu- ja turvotuskohtauksia, ja uraattiarvo on koholla tai kohonneita arvoja on esiintynyt aikaisemmin.

Kihti voi muistuttaa nivelrikkoa (ks. «Nivelrikko (artroosi)»3), ruusua (ks. «Ruusu (erysipelas)»4) tai muuta reumaattista tulehdusta. On huomattava, että veren suuri uraattipitoisuus nivelkipuisella potilaalla ei merkitse kihtiä. Varmaan diagnoosiin päästään, kun kipeästä nivelestä imetyn nesteen mikroskooppitutkimuksessa todetaan uraattikiteitä (ks. kuva «Kihtikiteitä»1).

Kihdin itsehoito ja ruokavalio

Kihtinivelen kipua voi hoitaa jääpussilla ja levolla. Ilman reseptiä saatavat tulehduskipulääkkeet toimivat myös aika tehokkaasti.

Itsehoitoon kuuluu aina runsaasti puriineja sisältävien ruokien välttäminen tai niiden käytön vähentäminen. Tehokkaalla ruokavaliohoidolla voidaan uraattiarvoa laskea noin 50–100 µmol/l.

Vältettäviä ruoka-aineita:

  • Sisäelimet, kuten maksa, munuainen ja kateenkorva
  • Pikkukalat, joita syödään kokonaisina (muikku, sardiinit, silakka)
  • Broilerin nahka

Rajoitetusti syötäviä (yhteensä 100–150 g päivässä) ruoka-aineita:

  • Mäti ja äyriäiset
  • Liha (nauta, sika, siipikarja, riista)
  • Herneet, pavut, soijatuotteet ja sienet

Vapaasti voi syödä seuraavia:

  • Viljatuotteet (leipä, puurot, hiutaleet jne.)
  • Maitotaloustuotteet (maito, piimä, jogurtit, juusto)
  • Kaikki hedelmät ja hedelmämehut
  • Kananmuna ja munaruuat
  • Ruokaöljyt, margariinit, voi
  • Kahvi, tee, kaakao
  • Useimmat kasvisruuat (peruna, salaatti, kaali, tomaatti, kurkku, kurpitsa, sipuli, porkkana, punajuuri, retiisi, selleri)
  • Mausteet

Lisää tietoa ravinnosta ja kihdistä: ks. «https://www.reumaliitto.fi/fi/kihti-ja-ravinto»1.

Tärkeä hoitokeino on ylipainon vähentäminen laihduttamalla. Tutkimusten mukaan pelkkä laihdutus pienentää veren uraattipitoisuutta yhtä tehokkaasti kuin hyvin toteutettu kihdin ruokavalio.

Ravinnon ohella kihdin hoidossa on tärkeää alkoholijuomien käytön rajoittaminen, sillä alkoholi lisää uraatin tuotantoa elimistössä. Erityisen haitallinen on olut, joka sisältää puriiniemäksiä.

Kihdin hoito

Akuutin kihdin lääkehoidossa voidaan käyttää reseptillä saatavia tulehduskipulääkkeitä, joiden lisäksi voidaan määrätä lyhyt suun kautta otettava glukokortikoidi (kortisoni) -kuuri. Hoitava lääkäri voi myös tyhjentää kipeän ja turvonneen nivelen ja ruiskuttaa sinne kortisonia. Näillä toimenpiteillä kihtikohtaus yleensä nopeasti asettuu.

Jo ensimmäisen kihtikohtauksen jälkeen arvioidaan toimenpiteitä veren uraattipitoisuuden pienentämiseksi. Jos potilas käyttää nesteenpoistolääkettä, lääkäri harkitsee, voidaanko se lopettaa tai vaihtaa toiseen. Kaikille potilaille suositellaan ruokavaliota, jossa rajoitetaan veren uraattia lisääviä ruoka-aineita.

Jos oireet uusiutuvat eikä uraattipitoisuutta saada ruokavaliolla ja muilla elintapojen muutoksilla riittävästi pienentymään (tavoite alle 360 µmol/l), voidaan aloittaa lääkitys, joka vähentää uraatin tuotantoa elimistössä. Ensisijainen lääke allopurinoli, jota käytetään säännöllisesti päivittäin ja usein vuosien ajan. Jos potilas ei siedä allopurinolia tai se ei tehoa riittävästi, voidaan käyttää febuksostaattia. Lääkehoidon voi myöhemmin tauottaa, jos kihtikohtauksia ei ole esiintynyt pitkään aikaan ja uraattiarvot pysyvät elintapojen muutoksilla tavoitteessa. Kroonisessa kihdissä lääkehoito on hyvin pitkäaikaista, jopa elinikäistä.

Sydän- ja verisuonitautien ja niiden riskitekijöiden hoito on tärkeää kaikilla kihtiä sairastavilla potilailla.

Kihdin ehkäisy

Kihtiä voidaan tehokkaasti ehkäistä elämäntapoja muuttamalla. Ehkäisyn kulmakiviä ovat veren uraattipitoisuutta pienentävä ruokavalio, painonhallinta ja alkoholijuomien, etenkin oluen, runsaan käytön välttäminen.

Käytettyjä lähteitä

Julkunen H. Kihti ja valekihti. Lääkärin tietokannat / Lääkärin käsikirja [online, vaatii käyttäjätunnuksen]. Kustannus Oy Duodecim. Päivitetty 26.4.2017.

Martio J, Helminen T, Herranen-Kallio M. Kihti ja muut kideartriitit. Kirjassa Martio J, Karjalainen A, Kauppi M, Kukkurainen ML, Kyngäs H (toim.). Reuma. Kustannus Oy Duodecim 2007, s. 401-412.

Julkunen H. Kihti yleistyy - näkökohtia diagnostiikasta ja hoidosta. Suomen Lääkärilehti 2009;64:805-812.

Julkunen H, Konttinen YT. Kihdin muuttuva kuva. Duodecim 2010;126:1477-1485 (ks. artikkeli).

Zhang Y, Chen C, Choi H ym. Purine-rich foods intake and recurrent gout attacks. Ann Rheum Dis 2012;71(9):1448-53. «PMID: 22648933»PubMed

Neogi T, Chen C, Niu J ym. Alcohol quantity and type on risk of recurrent gout attacks: an internet-based case-crossover study. Am J Med 2014;127(4):311-8. «PMID: 24440541»PubMed

Rainer TH, Cheng CH, Janssens HJ ym. Oral prednisolone in the treatment of acute gout: a pragmatic, multicenter, double-blind, randomized trial. Ann Intern Med 2016;164(7):464-71. «PMID: 26903390»PubMed