Etusivu » Suolen umpipussitauti (divertikuloosi ja divertikuliitti)

Suolen umpipussitauti (divertikuloosi ja divertikuliitti)

Lääkärikirja Duodecim
5.8.2020
yleislääketieteen erikoislääkäri Satu Tunturi

Keskeistä

  • Divertikkelit ovat paksusuolen seinämään muodostuneita pullistumia. Kun näitä pullistumia on useita, puhutaan suolen umpipussitaudista eli divertikuloosista.
  • Umpipussitulehdus eli divertikuliitti syntyy, kun umpipussitautiin liittyy tulehdus.
  • Umpipussitulehduksen tavallisia oireita ovat kipu ja arkuus alavatsalla vasemmalla, ja potilaalle voi nousta kuumetta. Tällöin on hakeuduttava viipymättä lääkäriin.
  • Kuitupitoisella ruokavaliolla, liikunnalla, välttämällä ylipainoa ja tupakoimattomuudella voidaan pienentää umpipussitulehdusten vaaraa.

Yleistä

Suolen umpipussitaudissa eli divertikuloosissa paksusuolen seinämään on syntynyt pullistumia eli divertikkeleitä (ks. röntgenkuva «Suolen umpipussitauti (divertikuloosi)»1). Ne syntyvät hiljalleen vuosien kuluessa ilmeisesti siksi, että suolen sisällä oleva paine pullistaa suolen heikkoa kohtaa ulospäin. Ummetustaipumus ja vähäkuituinen ruoka lisäävät painetta paksusuolessa ja siten myös umpipussien muodostumista.

Pullistumia syntyy ikääntymisen mittaan. Alle 40-vuotiailla suolen yksittäisiä pullistumia (divertikkeleitä) on noin 10 %:lla, yli 70-vuotiailla yli 60 %:lla. Kun pullistumia syntyy useita, yleensä kymmeniä, puhutaan umpipussitaudista eli divertikuloosista.

Umpipussitaudin ja umpipussitulehduksen oireet

Umpipussitauti ei tunnu lainkaan, ja useimmilla ihmisillä se on koko elämän täysin oireeton. Noin joka viidennellä umpipussitautiin liittyy oireita. Tavallisesti ne ilmenevät erilaisina ”ruoansulatushäiriöinä”: epäsäännöllinen vatsan toiminta, ummetus, ilmavaivat tai vatsakipu, joka pahenee syömisen jälkeen ja helpottaa ulostamisen tai ilmavaivojen myötä. Oireet ovat usein samantyyppisiä kuin ärtyvässä suolessa (ks. «Ärtyvän suolen oireyhtymä (IBS)»1).

Noin neljäsosalle umpipussitaudista kärsivistä kehittyy äkillinen umpipussitulehdus eli divertikuliitti. Tällöin esiintyy yleensä vasemmalla alavatsalla päiväkausia kestävää kipua ja voi olla lämpöä tai kuumetta. Lisäksi voi olla ruokahaluttomuutta, suolen toiminnan muutoksia, pahoinvointia, ummetusta tai ripulia.

Umpipussitulehdukseen voi joskus liittyä lisäsairauksia, kuten paiseen kehittyminen, suolitukos, verenvuotoa tai fistelin eli käytävän muodostuminen suolesta toiseen elimeen. Pahin, mutta onneksi hyvin harvinainen lisätauti on umpipussin puhkeaminen, joka voi johtaa pikaista hoitoa vaativaan vatsakalvotulehdukseen.

Itsehoito

Jo syntyneet suolen umpipussit eivät katoa, mutta tulehdusta ja muita lisätauteja voidaan todennäköisesti ehkäistä kuitupitoisella ruokavaliolla ja ummetuksen (ks. «Ummetus»2) tehokkaalla hoidolla. Erityisesti vihannesten ja hedelmien sisältämät kuidut näyttävät suojaavan parhaiten oireiselta umpipussitaudilta. Muu erityis- tai välttämisruokavalio ei ole tarpeen. Liikunnan harrastaminen, tupakoimattomuus ja ylipainon välttäminen pienentävät umpipussitulehduksien riskiä.

Milloin hoitoon

Aina kun ilmaantuu voimakkaita vatsakipuja (ks. «Äkillinen vatsakipu (akuutti vatsa)»3), on syytä hakeutua viivyttelemättä hoitoon. Jos lievempää, jatkuvaa vatsakipua esiintyy parin päivän ajan ja se haittaa elämää, on syytä hakeutua lääkäriin päivän parin sisällä. Jos vatsakipuun liittyy lämpöilyä tai kuumetta tai se voimistuu, on syytä hakeutua lääkäriin saman päivän aikana. Siinä vaiheessa ei yleensä tiedetä, johtuvatko oireet umpipussitulehduksesta vai jostain muusta vatsan alueen sairaudesta.

Umpipussitaudin ja umpipussitulehduksen toteaminen ja hoito

Paksusuolen umpipusseja todetaan usein, kun muiden oireiden vuoksi tehdään paksusuolen tähystys tai varjoainetutkimus. Näin todettujen oireettomien umpipussien vuoksi ei tarvita muita lääkärin tutkimuksia, mutta ummetuksen itsehoito ja kuitupitoinen ruokavalio ovat paikallaan.

Umpipussitulehduksessa esiintyy tavallisesti kipua ja paineluarkuutta vasemmalla alavatsalla ja veren tulehdusarvo CRP kohoaa. Jos ei ole tiedossa, että potilaalla on umpipussitauti tai että hän on aiemmin sairastanut umpipussitulehduksia, varmistetaan ensimmäinen umpipussitulehdus yleensä tietokonekerroskuvauksella tai tulehduksen rauhoituttua paksusuolen tähystyksellä.

Lieväoireinen umpipussitulehdus (divertikuliitti) ei muuten terveellä henkilöllä välttämättä vaadi antibioottihoitoa – oireiden lievitys kipulääkkeellä riittää. Antibiootti aloitetaan, jos oireet eivät muutamassa päivässä hellitä tai ne pahenevat. Jos oireet ovat voimakkaat ja potilaalla on kuumetta ja kovia vatsakipuja, hoito tapahtuu sairaalassa.

Leikkaushoitoa ei umpipussitulehduksen vuoksi yleensä tarvita. Jos vaikeaoireisia tulehduksia esiintyy toistuvasti, harkitaan umpipusseja sisältävän suolen osan poistamista leikkauksella. Hyvin harvinainen puhjennut umpipussi tai muu lisäsairaus voi vaatia leikkauksen.

Umpipussitaudin ehkäisy

Paksusuolen umpipussien syntyä voidaan ehkäistä kuitupitoisella ruokavaliolla. Ravintokuitujen lisääminen ja niihin totuttelu kannattaa tehdä asteittain. Umpipussitulehdusvaaraa voi pienentää harrastamalla liikuntaa, välttämällä ylipainoa ja tupakoimattomuudella.

Käytettyjä lähteitä

Kellokumpu I. Divertikuliitti ja divertikuloosi. Lääkärin tietokannat / Lääkärin käsikirja [online; vaatii käyttäjätunnuksen]. Kustannus Oy Duodecim. Päivitetty 28.12.2018.

Strate LL, Morris AM. Epidemiology, pathophysiology, and treatment of diverticulitis. Gastroenterology 2019;156(5):1282-1298.e1. «PMID: 30660732»PubMed.

Mali J, Mentula P, Sallinen V. Komplisoitumaton divertikuliitti. Duodecim 2017;133(1):5-6. (Lue artikkeli)

Mentula P, Sallinen V. Divertikkelitauti. Kirjassa: Färkkilä M, Heikkinen M, Isoniemi H, Puolakkainen P (toim.). Gastroenterologia ja hepatologia. Kustannus Oy Duodecim 2018.