Etusivu » Lentävien hyönteisten pistot ja puremat

Lentävien hyönteisten pistot ja puremat

Lääkärikirja Duodecim
21.8.2019
ihotautien ja allergologian erikoislääkäri Kristiina Airola

Pistoja ja puremia aiheuttavia lentäviä hyönteisiä ovat hyttyset, mäkärät ja polttiaiset, kärpäsiin kuuluvat hirvikärpäset ja paarmat sekä pistiäisiin kuuluvat mehiläiset, ampiaiset ja kimalaiset.

Ihminen reagoi pistoihin ja puremiin yksilöllisesti. Useimpien hyönteisten pistoista ja puremista tulee paikallinen punoitus ja turvotus. Tämä johtuu hyönteisten erittämästä myrkystä tai niiden syljen sisältämistä ärsyttävistä aineista. Myrkyt ja syljen entsyymit ovat usein myös allergeeneja, joille allergiaan taipuvainen henkilö voi herkistyä. Allergiaa aiheuttavat lentävät hyönteiset Suomessa ovat hyttysiä, kärpäsiä tai pistiäisiä.

Hyttyset

Hyttyset ovat Suomessa yleisimmät allergiaa aiheuttavat lentävät hyönteiset. Lähes kaikki suomalaiset herkistyvät hyttysenpistoille, ja noin joka kymmenes reagoi pistoihin voimakkaasti.

Hyttysallergia ilmenee kahdella tavalla. Heti piston jälkeen pistokohtaan ilmestyy nokkospaukama, joka painuu pois muutamassa tunnissa. Allerginen sokki on äärimmäisen harvinainen. Viivästyneessä ihoreaktiossa kutiseva näppy syntyy parin tunnin kuluttua pistosta ja voi kestää useita päiviä.

Suomessa on nelisenkymmentä hyttyslajia, joista tärkeimmät allergian aiheuttajat ovat metsähyttynen (Aedes communis) ja rämehyttynen (Aedes punctor). Reaktiot vaihtelevat hyttyslajin mukaan ja ovat voimakkaimmillaan alkukesällä hyttyskauden alussa. Ne heikkenevät kesän kuluessa sietokyvyn eli toleranssin kehittyessä, mutta herkkyys palaa seuraavan talven aikana.

Hyttysen aiheuttamia reaktioita voi hoitaa paikallisesti kortisonivoiteella ja suun kautta otettavalla antihistamiinilla. Mikäli mahdollista, antihistamiini kannattaa ottaa etukäteen ennen altistumista. Hyttyskarkotteet tepsivät hyvin hyttysiin.

Hyttyset voivat levittää jänisruttoa eli tularemiaa (ks. «Jänisrutto eli tularemia»3), pogostantautia eli nivelrokkoa (ks. «Pogostantauti (nivelrokko)»4) sekä harvinaista Inkoo-viruksen aiheuttamaa aivotulehdusta.

Mäkärät ja polttiaiset

Mäkärät (Simulium sp) ja polttiaiset (Culicoides sp) aiheuttavat ihoon myrkkyreaktion (ks. kuva «Mäkärän piston reaktio»1). Mäkäränpuremasta seuraa ärsytysreaktiona pieni ihonalainen verenpurkauma, ja sen ympärille muodostuu punainen ja lievästi turvonnut alue. Polttiaisen 1–3 mm:n kokoista puremakohtaa polttelee voimakkaasti. Mäkärän ja polttiaisen puremia on myös vaatteiden peittämällä alueella, sillä ne ryömivät usein vaatteiden alle ruokailemaan. Allergia niiden pistoille on hyvin harvinaista.

Mäkäräkausi kestää koko kesän, ja polttiaisia on enemmän loppukesällä. Mäkärät voivat levittää jänisruttoa (ks. «Jänisrutto eli tularemia»3).

Paarmat

Kärpäsiin kuuluvat paarmat (Tabanidae sp) aiheuttavat tyypillisesti pistokohtaan laajan, turvonneen paukaman, jonka keskellä on vetistävä näppylä. Myös voimakkaita allergiareaktioita, kuten nokkosihottumaa ja laaja-alaista turvotusta, voi esiintyä. Jopa anafylaktisia reaktioita on kuvattu.

Paarman aiheuttamia reaktioita hoidetaan kortisonivoiteella, antihistamiinilla ja tarvittaessa kortisonitableteilla. Kaikkein herkimmille annetaan adrenaliiniruisku (ks. «Anafylaktinen reaktio (äkillinen yliherkkyysreaktio)»5).

Paarmat voivat levittää jänisruttoa (ks. «Jänisrutto eli tularemia»3) ja yksittäistapauksissa borrelioosia (ks. «Borrelioosi eli Lymen tauti»6).

Hirvikärpänen

Hirvikärpäset (Lipoptena cervi) ovat levittäytyneet lähes koko Suomen alueelle Lappia lukuun ottamatta. Ne lentävät loppukesällä ja syksyllä alueilla, joilla hirvet ovat oleskelleet. Hirvikärpäset hakeutuvat pääasiassa hiuspohjaan ja vaatteiden alle muualle ihoon. Herkistyneille tulee punoittavia pieniä kyhmyjä, jotka kestävät yleensä joitakin viikkoja, pisimmillään kuukausia.

Hirvikärpäsreaktioita hoidetaan paikallisesti kortisonivoiteella. Hirvikärpänen ei levitä bakteeri- tai virusinfektioita.

Ampiaiset, mehiläiset ja kimalaiset

Ampiaiset ja mehiläiset aiheuttavat pistoillaan paikallisen punoituksen ja turvotuksen lähes jokaiselle. Kyseessä on useimmiten myrkkyreaktio, mutta myös allergiset reaktiot ovat mahdollisia. Mehiläis- ja ampiaisallergisten tarkkaa määrää ei tunneta. Kimalaisallergia on harvinaista.

Ampiaisia (Vespidae sp) on Suomessa useita lajeja. Ne pesivät usein katon rajassa tai maassa. Toukat kehittyvät aikuisiksi loppukesällä, jolloin ampiaiset lähtevät pesästä ja saattavat muuttua aggressiivisiksi. Muuten ne pistävät vain häirittyinä. Ampiaisen pistin ei jää ihoon kiinni, eikä ampiainen kuole pistäessään.

Mehiläisiä (Anthophila sp) on sekä tarhamehiläisiä että villimehiläisiä. Nekään eivät pistä kuin häirittyinä. Mehiläisen pistin myrkkypusseineen irtoaa ihmisen ihoon, ja mehiläinen kuolee.

Kimalaisiakin (Bombus sp) on useita lajeja. Ne pistävät vain vahingossa, esimerkiksi silloin, kun astuu niiden päälle paljain jaloin.

Ampiais- ja mehiläisallergiassa pistokohtaan ja sen ympärille tulee turvotusta ja nokkospaukamia. Reaktio voi levitä laajalle alueelle, ja myös hengenvaarallisia anafylaktisia reaktioita (ks. «Anafylaktinen reaktio (äkillinen yliherkkyysreaktio)»5) nähdään. Henkilöillä, jotka aiemmin ovat saaneet voimakkaan reaktion pistosta, on suurentunut riski saada vaikea allerginen reaktio. Ampiaisallergiset eivät tavallisesti ole allergisia mehiläisen myrkylle ja päinvastoin.

Allergisen reaktion sattuessa annetaan antihistamiinia ja kortisonitabletteja (itsehoitovalmisteena saatavilla olevia hydrokortisonitabletteja, esim. Kyypakkaus® tai Ampikyy®). Pistokohta asetetaan lepoon, jottei myrkky leviäisi laajemmalle, ja siihen laitetaan kylmä kääre. Ihoon jäänyt mehiläisen piikki poistetaan mahdollisimman nopeasti terävällä esineellä pyyhkäisemällä, jottei myrkkypussin koko sisältö ehtisi siirtyä ihon sisään.

Henkilöiden, jotka saavat voimakkaita allergiareaktioita mehiläisen tai ampiaisen myrkylle, tulisi pitää mukanaan kertakäyttöistä adrenaliiniruiskua. Heidät lähetetään erikoislääkärin arvioon siedätyshoidon harkintaa varten.

Käytettyjä lähteitä

Salava A. Hyönteisten pistot ja puremat. Lääkärin tietokannat / Lääkärin käsikirja [online; vaatii käyttäjätunnuksen]. Kustannus Oy Duodecim. Päivitetty 12.9.2018.

Brummer-Korvenkontio H, Reunala T. Hyttysallergia. Duodecim 2013;129(13):1363-7 «/xmedia/duo/duo11079.pdf»1.

Seppänen M. Hyönteisten levittämät taudit ja puremat Suomessa. Duodecim 2011;127(13):1393–400 «/xmedia/duo/duo99629.pdf»2.

Punkin puremasta ja punkkitaudeista tarkemmin

Borrelioosi eli Lymen tauti: ks. «Borrelioosi eli Lymen tauti»6

Aivotulehdus: ks. «Aivotulehdus (”aivokuume”)»7