Etusivu » Uutta Terveyskirjastossa » Virtsarakon syöpä

Virtsarakon syöpä

Lääkärikirja Duodecim
10.4.2019
Toimitus

Yleisyys ja vaaratekijät

Suomessa todetaan vuosittain n. 1 300 uutta virtsarakon syöpää, ja niistä 80 % ilmenee miehillä. Se on miesten neljänneksi yleisin syöpämuoto. Sairastuneiden keski-ikä on noin 73 vuotta. Rakkosyöpä on tavallisempi kaupunki- ja teollisuusympäristössä kuin maaseudulla.

Tupakointi on rakkosyövän tärkein riskitekijä. Se lisää syöpäriskiä 4–10-kertaiseksi. Muita riskitekijöitä ovat mm. kumi-, maali- ja öljyteollisuuden kemikaalit, mutta niiden merkitys on Suomessa nykyisin pieni parantuneen työhygienian vuoksi.

Rakkosyövän oireet

Taudin oireet ja niiden vaikeusaste riippuvat kasvaimen sijainnista ja laajuudesta. Tavallisin oire lähes kaikilla potilailla on kivuton verivirtsaisuus (ks. «Verivirtsaisuus»1). Osalla potilaista on virtsaamiskipua, kirvelyä ja tihentynyttä virtsaamistarvetta.

Rakkosyövän toteaminen

Tärkein tutkimus virtsarakon kasvainta epäiltäessä on virtsarakon tähystys eli kystoskopia. Virtsasta tehdään irtosolututkimus, joka tunnistaa virtsarakkosyövistä kuitenkin vain joka kolmannen; normaali tulos ei siis poissulje virtsarakkosyöpää. Toisaalta pahanlaatuisten solujen löytyminen virtsasta on lähes varma merkki syövästä.

Tavallisimmat kuvantamistutkimukset ovat ylävirtsateiden tietokonekerroskuvaus eli TT-urografia sekä kaikukuvaus. Koko vartalon TT-tutkimus tehdään, jos epäillään laajemmalle levinnyttä syöpää.

Rakkosyövän hoito

Rakkosyövän moninaisuuden ja vaihtelevan ennusteen vuoksi on hoidon valitsemiseksi pyrittävä mahdollisimman tarkkaan levinneisyysluokitukseen ja patologin määrittelemään kudosluokitukseen. Hoidon kannalta tärkeää on jako limakalvoon rajoittuviin pinnallisiin kasvaimiin ja lihaskerrokseen tunkeutuviin (invasiivisiin) kasvaimiin. Virtsarakkosyövän toteamishetkellä 75–80 % kasvaimista on pinnallisia.

Pinnallisessa hyväennusteisessa rakkosyövässä hoitona käytetään virtsaputken kautta tapahtuvaa kasvaimen poistoa höyläyksellä. Toimenpiteen yhteydessä tai välittömästi sen jälkeen virtsarakkoon annettava kertaluonteinen lääkehuuhteluhoito vähentää kasvaimen uusiutumisriskiä. Suuremman uusiutumisriskin omaavissa pinnallisissa kasvaimissa potilaita hoidetaan leikkaushoidon jälkeen toistuvilla rakonsisäisillä lääkehuuhteluilla 6–36 kuukauden ajan.

Lihaskerroksiin tunkeutuvia rakkosyöpiä on noin 20–25 % kaikista rakkosyövistä. Tällöin hoitona on virtsarakon poistoleikkaus. Leikkaus sisältää miehellä yleensä eturauhasen poiston, mutta virtsaputki yleensä nykyään säästetään. Naiselta poistetaan virtsaputki ja useimmiten myös kohtu sivuelimineen. Ellei potilas huonon yleistilan takia tai kasvaimen hankalan sijainnin takia sovellu kirurgiseen hoitoon, hoitona on sädehoito.

Virtsarakon poiston jälkeen virtsarakon tilalle voidaan rakentaa suolesta korvaava rakko, jolloin virtsaaminen tapahtuu normaalia tietä. Muissa tapauksissa tehdään joko toistokatetroitava avanne suolesta tai jatkuvasti toimiva pussiavanne.

Pieneltä osalta potilaita (noin 5 %:lta) löytyy etäpesäkkeitä diagnoosihetkellä. Tällöin rakon poistoleikkauksesta saatetaan luopua ja potilas ohjataan säde- tai solunsalpaajahoitoon. Etäpesäkkeisissä kasvaimissa sädehoitoa voidaan käyttää oireita lievittävänä hoitona kivun, vuodon, ison kasvaimen ja virtsajohdinten tukoksen takia. Etäpesäkkeisen taudin hoidossa käytetään solunsalpaajahoitoa, jonka avulla kasvaimen etäpesäkkeet usein pienenevät ja taudin aiheuttamat oireet helpottuvat. Keskimäärin elinaika pitenee solunsalpaajahoidolla etäpesäkkeisessä taudissa noin 6 kuukautta. Tavallisimmin käytetty solunsalpaajahoito on gemsitabiinin ja sisplatiinin yhdistelmä.

Rakkosyövän ennuste ja seuranta

Potilaan elossaoloennuste on pinnallisessa rakkosyövässä vain 5–20 % huonompi kuin saman ikäisen terveen väestön, mutta jos kyseessä on lihakseen tunkeutuva syöpämuoto, ennuste on huonompi ja ainoastaan puolet potilaista on elossa viiden vuoden kuluttua. Kaikista rakkosyöpäpotilaista 5 vuoden jälkeen elossa on syöpärekisteriaineiston mukaan miehistä 72 % ja naisista 63 %.

Uusiutumistaipumus on erittäin tyypillistä virtsarakon syövälle riippumatta levinneisyydestä tai erilaistumisasteesta, joten säännöllinen seuranta on tarpeen. Seurantaohjelma suunnitellaan pinnallisessa rakkosyövässä yksilökohtaisesti ennustetekijöiden perusteella.

Katso myös «Syöpäkasvaimet ja suun terveys»2.

Käytettyjä lähteitä

Raitanen M. Rakkosyöpä. Lääkärin tietokannat / Lääkärin käsikirja [online; vaatii käyttäjätunnuksen]. Kustannus Oy Duodecim. Päivitetty 30.10.2018.

Rintala E. Virtsarakon kasvaimet. Kirjassa Joensuu H, Kellokumpu-Lehtinen P, Roberts PJ, Jyrkkiö S, Kouri M, Teppo L (toim.). Syöpätaudit. Kustannus Oy Duodecim 2013.