Etusivu » Ultraviolettisäteily (UV) ja sen vaikutus ihoon

Ultraviolettisäteily (UV) ja sen vaikutus ihoon

Lääkärikirja Duodecim
4.3.2020
ihotautien ja allergologian erikoislääkäri Kristiina Airola

Ultraviolettisäteily (UV), jonka aallonpituus on 100–400 nm, on ihmissilmälle näkymätöntä elektromagneettista säteilyä, jolla on monia myönteisiä mutta myös kielteisiä vaikutuksia.

Auringon UV-säteilystä maan pinnalle asti pääsee UVB-säteily (280–320 nm) ja UVA-säteily (320–400 nm). Lyhytaaltoisempi UVC-säteily imeytyy ilmakehään. Kaikki UV-säteilyn aallonpituudet aiheuttavat ihossa DNA-vaurioita ja ruskettumista. Tavallinen ikkunalasi suodattaa UVB-säteilyn, ja UVA-säteilyä voidaan suodattaa erikoislaseilla.

UV-säteily polttaa ja ruskettaa

Aurinkoaltistukseen liittyvä ihon punoitus on pääosin UVB-säteilyn vaikutusta. Pitkäaaltoinen UVA-säteily ei ole yhtä polttavaa, mutta se tunkeutuu ihossa syvemmälle. Oma ihotyyppi ja toisaalta UV-säteilyn voimakkuus määrittävät palamisherkkyyden ja ruskettumisen. Suomalaisista 3–5 %:lla on ihotyyppi I, eli iho ei rusketu ja palaa aina, ja noin neljänneksellä on ihotyyppi II, eli iho ruskettuu hieman ja palaa usein. Reilu puolet suomalaisista kuuluu ihotyyppiin III, jossa iho ruskettuu ja palaa silloin tällöin. 10 % ruskettuu helposti ja palaa joskus (ihotyyppi IV).

UV-indeksi kuvaa säteilyn voimakkuutta, ja suojautumistarve alkaa, kun indeksi on yli 3. Tämä toteutuu Suomen etelärannikolla toukokuusta elokuuhun.

Auringonpolttama näkyy ja tuntuu samana iltana tai seuraavana aamuna ihon punoituksena ja kuumoituksena. Sitä suurempi UV-määrä polttaa ihon rakkuloille. Ihon aurinkosuojaukseen kuuluvat aurinkosuojavoiteet, vaatetuksen antama suoja ja keskipäivän auringon välttäminen. Ks. «Auringonpaisteen haitat»1.

Rusketus on elimistön suojautumista UV-säteilyn haitoilta. UV-säteet käynnistävät melaniinin tuotannon ihon orvaskeden melanosyyteissä, jotka siirtävät syntyvät melaniinijyväset ulokkeidensa kautta tyvi- ja okasoluihin. Niissä melaniinijyväset asettuvat katoksi tuman päälle (ks. kuva «Ihon väriaineen melaniinin synty ja sijoittuminen ihossa»1). Melaniini imee itseensä UV-säteilyä ja suojaa siten tuman DNA:ta. UVB-säteet aiheuttavat viivästyneen ruskettumisen, joka tulee näkyviin 1–2 päivän viiveellä ja kestää viikkoja tai kuukausia.

Toinen muoto ruskettumista on välitön rusketus. Pienikin määrä UVA-säteilyä tummentaa orvaskeden soluissa valmiina olevan melaniinin vajaassa tunnissa. Tummentunut melaniini vaalentuu ilman UV-säteilyä ennalleen vuorokauden kuluessa.

Iho voidaan ruskettaa myös keinotekoisesti itseruskettavilla voiteilla ja suihkeilla.

UV-säteily vanhentaa ihoa

Iän karttuessa iho rypistyy, siihen tulee tummia aurinkokesakoita (vanhuuden kesakoita) ja sidekudos rappeutuu. Sukuominaisuuksien ja iän lisäksi muutosten kehittymiseen vaikuttavat ennen muuta UV-altistus ja tupakointi (ks. «Ihon rakenne ja muutokset ikääntyessä»2).

UV-säteily lisää ihosyöpiä

Runsas UV-altistus lisää ihosyöpien, kuten okasolusyövän ja sen esiasteiden, tyvisolusyövän ja melanooman, riskiä (ks. «Ihon kasvaimet»3). Kaikki UV-säteilyn aallonpituudet aiheuttavat syöpäriskiä lisääviä DNA-vaurioita, mutta polttavaa UVB-säteilyä pidetään haitallisimpana.

UV-säteily parantaa useita ihotauteja ja pahentaa joitakin

UV-säteilyä käytetään monen ihotaudin hoidossa. Hoidon teho perustuu osittain säteilyn tulehdusta hillitsevään vaikutukseen. UV-säteily vaikuttaa myös ihosolujen jakautumiseen ja erilaistumiseen, jolloin ihon läpäisevyys vähentyy ja pintakerros paksuuntuu.

UVB-hoitoon sopivia tauteja ovat ennen kaikkea atooppinen ekseema (ks. «Atooppinen ekseema (ihottuma)»4) ja psoriaasi (ks. «Psoriaasi»5). Hoito toteutetaan valohoitolaitteilla (ks. «UV-valohoito»6) tai joissakin tapauksissa ns. ilmastohoitomatkana. Myös esimerkiksi ihon kutinaa (ks. «Kutina»7) ja nokkosihottumaa (ks. «Nokkosihottuma eli urtikaria»8) hoidetaan joskus UVB:llä.

UVA-säteilyä käytetään eräiden sidekudostautien, kuten skleroderman (ks. «Skleroderma iholla»9), hoidossa.

UV-säteily voi pahentaa joitakin ihotauteja. Tällaisia ovat erityisesti ruusufinni (ks. «Ruusufinni»10), punahukka (ks. «Ihon punahukka (DLE)»11) ja huuliherpes (ks. «Huuliherpes eli yskänrokko (Herpes simplex tyyppi 1)»12). Se voi myös aiheuttaa ihottumaa joko yksinään tai yhdessä esimerkiksi lääkkeen (ks. 13) tai kasvien sisältämien psoraleenien kanssa (ks. «Fytofotodermatiitti (auringon ja kasvien kemikaalien aiheuttama ihottuma)»14). Tavallisin aurinkoihottuma on monimuotoinen valoihottuma (MMVI), jossa auringolle altistuville alueille, useimmiten kaulalle tai käsivarsiin, tulee kutisevaa ihottumaa (ks. «Aurinkoihottuma»15).

UV-säteily ja D-vitamiini

D-vitamiinilla on hyödyllisiä vaikutuksia mm. luustoon ja immuunijärjestelmään (ks. «D-vitamiini»16). Sitä on sanottu aurinkovitamiiniksi, sillä auringon UVB-säteily muodostaa ihossa D3-vitamiinia. D3-vitamiini muuttuu maksassa kalsidioliksi ja edelleen munuaisissa D-vitamiinin aktiiviseksi muodoksi kalsitrioliksi. D3-vitamiinin tuotantoon ihossa tarvittava UV-määrä on suhteellisen pieni, eli jo 15 minuutin aurinkoaltistus kesäkaudella käynnistää synteesin.

Käytettyjä lähteitä

Hasan T, Paakkari P. Valo- ja valolääkeihottumat. Lääkärin tietokannat / Lääkärin käsikirja [online; vaatii käyttäjätunnuksen]. Kustannus Oy Duodecim. Päivitetty 11.9.2018.

Snellman E, Aitasalo M. Auringonpaisteen haitat «Auringonpaisteen haitat»1. Matkailijan terveysopas (päivitetty 6.4.2016).

Koulu L. UV-säteily, ruskettuminen ja DNA-vaurio. Duodecim 2014;130(6):637-41 «/xmedia/duo/duo11555.pdf»1.