Etusivu » UV-valohoito

UV-valohoito

Lääkärikirja Duodecim
4.3.2020
ihotautien ja allergologian erikoislääkäri Kristiina Airola

Ultravioletti (UV) -valohoitoa käytetään tulehduksellisten ihosairauksien, kuten psoriaasin (ks. «Psoriaasi»1) ja atooppisen ekseeman (ks. «Atooppinen ekseema (ihottuma)»2), sekä erilaisten kutisevien ihotautien hoidossa. UV-säteily vaimentaa ihossa olevaa tulehdusprosessia ja sen myötä kutinaa. Se myös vähentää ihon kuivumista paksuntamalla orvaskettä ja lisäämällä veden haihtumista estävien rasvojen tuotantoa sarveiskerroksessa. Auringon sähkömagneettisessa spektrissä ultraviolettivalon aallonpituus on 100–400 nm eli ennen näkyvää valoa (400–780 nm). Hoitolaitteiden spektrit ovat UVB-(280–320 nm) ja UVA-(320–400 nm) aallonpituusalueilla. UVB imeytyy ihossa suureksi osaksi orvasketeen ja UVA vaikuttaa myös syvemmällä verinahassa.

UVB-hoidot

UVB-hoitolaitteita on kahta tyyppiä, vanhempi laajakaistainen (290–320 nm) ja uudempi kapeakaistainen (309–313 nm). Jälkimmäinen on osoittautunut useimmille potilaille tehokkaammaksi ja hoitolaitteet ovatkin spektriltään nykyään lähes yksinomaan kapeakaistaisia. UVB-valoa käytetään etenkin psoriaasin ja erilaisten ekseemoiden hoitoon. Biologiset lääkehoidot ovat kuitenkin vähentäneet UVB-hoitotarvetta edellä mainittujen tautien hankalissa muodoissa.

SUP-hoito

SUP-säteilyssä (SUP = selective ultraviolet phototherapy, 315–360 nm) on UVA-säteiden lisäksi pieni määrä UVB:tä. Säteily muistuttaa siten suomalaista kesäaurinkoa. SUP-hoitoa on käytetty etenkin atooppisessa ekseemassa, mutta sen käyttö on vähentynyt muiden hoitojen myötä.

UVA-hoito

Kosmeettiset solariumlaitteet sisältävät yksinomaan UVA-säteilyä, jolla ei ole juurikaan hoidollista tehoa ihosairauksiin.

Syvimmälle verinahkaan vaikuttavaa UVA1-säteilyä (340–400 nm) käytetään joissakin sidekudossairauksissa, kuten ihon sklerodermassa (ks. «Skleroderma iholla»3).

PUVA-hoito

PUVA-hoidossa (= psoraleeni + UVA) iho herkistetään UVA-säteilylle psoraleenilääkkeellä (metoksaleeni tai trioksisaleeni), jonka jälkeen se valotetaan UVA:lla. Suomessa on käytetty eniten ns. kylpy-PUVAa, jolloin lääke lisätään kylpyveteen. Se voidaan myös annostella paikallisesti (ns. salva-PUVA) tai erityistapauksissa suun kautta (ns. tabletti-PUVA). Ihon valoherkkyys säilyy usean tunnin ajan, ja iho onkin suojattava loppupäivän ajan auringonvalolta. PUVA-hoitoa käytetään edelleen hankalahoitoisten tai voimakkaasti kutisevien ihotautien hoidossa. Sen käyttö on kuitenkin vähentynyt, koska hoito on työläs ja runsaaseen PUVA-hoitoon liittyy suurentunut ihosyöpäriski.

UV-valohoidon toteutus

UV-valohoitojakson määrää lääkäri ja sitä saa antaa valohoitoon perehtynyt terveydenhuollon ammattihenkilö. Valohoitoa annetaan yleensä 2–3 kertaa viikossa 15–20 kertaa ja vuoden aikana yleensä enintään 1–2 hoitojaksoa. Tietyt immuunivastetta heikentävät lääkkeet, herkästi auringossa punoittava ihotyyppi, sairastettu melanooma ja useat aikaisemmat ihon keratinosyyttisyövät ovat vasta-aiheita UV-valohoidolle. Lapsia hoidetaan vain erityistapauksissa. Ihosyöpäriskin vähentämiseksi suojataan UV-valohoidossa aina kasvot, jos niissä ei ole ihottumaa, sekä miesten sukuelimet. Silmät peitetään suojalaseilla. Perus- ja hoitovoiteet voidellaan vasta UV-valohoidon jälkeen.

UV-valohoidon haitat

Hoidon jälkeinen ihon punoitus eli "palaminen" on UV-valohoidossa mahdollista. Yleensä vaurio on lievä ja rauhoittuu muutamassa päivässä. Ensiapuna voi käyttää tulehduskipulääkettä ja mietoa kortisonivoidetta. UV-valo vanhentaa ihoa vaurioittamalla sidekudossäikeitä (kollageeni) ja kimmosäikeitä (elastiini), ja ihoon voi kehittyä pigmenttimuutoksia. Lisäksi UV-säteilyyn liittyy suurentunut ihosyöpäriski. Erityisesti tabletti PUVAn on osoitettu suurina annoksina lisäävän tätä riskiä.

Lisää aiheesta

Hannuksela-Svahn A, Hannuksela M. Ihotautien paikallishoito ja ultraviolettivalohoito. Kirjassa: Hannuksela M, Peltonen S, Reunala T, Suhonen R, toim. Ihotaudit. Kustannus Oy Duodecim, 2011.

Koulu L. UV-säteily, ruskettuminen ja DNA-vaurio. Duodecim 2014;130(6):637-41 «/xmedia/duo/duo11555.pdf»1.

Snellman E. Ultraviolettia taivaalta ja lampusta. Duodecim 2002;118:2013–11 «/xmedia/duo/duo93214.pdf»2.