Etusivu » Yliaikainen raskaus

Yliaikainen raskaus

Lääkärikirja Duodecim
1.10.2020
naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Aila Tiitinen

Termiä yliaikaisuus käytetään vasta raskauden keston ylitettyä 42 viikkoa. Nykyisin lähes kaikki äidit ovat käyneet alkuraskauden kaikututkimuksessa, jolloin raskauden kesto on voitu varmistaa ja määrittää oikea laskettu aika. Todellista yliaikaisuutta esiintyy 4–5 %:ssa raskauksista.

Synnytyksen käynnistymisen mekanismi on monelta osin vielä selvittämättä, ja niinpä ei tiedetä, miksi osalla naisista raskaus kestää yli 42 viikkoa. Yliaikaisuuden syyt ovat tuntemattomat. Taustalla on arveltu esiintyvän suvuittaisuutta. Yliaikaisuuden riskitekijöitä ovat ensisynnyttäjyys, ylipaino, yli 30 vuoden ikä, matala koulutustaso ja aiempi yliaikaisuus. Joskus taustalla voi olla kohtulihaksen toimintahäiriöitä, mutta ne tunnetaan erittäin huonosti.

Oireet ja tutkimukset

Ensimmäinen arviokäynti äitiyspolikinikalla yliaikaisuuden vuoksi sovitetaan yleensä 10päivää lasketun ajan jälkeen silloin, kun raskaus on muuten sujunut normaalisti. Sikiön vointia seurataan tavallisesti ultraäänitutkimuksen ja sykekäyrän (KTG) avulla. Ultraäänitutkimuksessa kiinnitetään huomiota sikiön kokoon, liikkeisiin ja lapsiveden määrään.

Hoito ja ehkäisy

Yliaikainen raskaus on riskiraskaus. Vanhenevan istukan kyky kuljettaa happea sikiölle heikkenee. On hyvä tietää, että seurantakäynneillä arvioidaan äidin ja sikiön tilanne, eikä käynti automaattisesti merkitse sitä, että aloitetaan kohdunkaulan kypsytys lääkehoidolla tai synnytys käynnistetään (ks. «Synnytyksen käynnistäminen»1). Käynnistysmenetelmän valinta riippuu äidin sairauksista, aiempien synnytysten kulusta, sikiön voinnista ja kohdunsuun tilanteesta.

Synnytyksen käynnistymiseen ei voi itse vaikuttaa. Tärkeintä on seurannan avulla varmistaa, että istukka toimii edelleen normaalisti ja sikiö voi hyvin.

Normaali raskaus:

«Raskaus (normaali kulku)»11

Normaali synnytys:

«Normaali synnytys»12

Käytettyjä lähteitä

Timonen s. Yliaikainen raskaus. Kirjassa: Tapanainen J, Heikinheimo O, Mäkikallio K (toim.). Naistentaudit ja synnytykset. Kustannus Oy Duodecim 2019, s. 461-463.