Etusivu » Kortisonivoiteet ja muut ihon kortisonivalmisteet

Kortisonivoiteet ja muut ihon kortisonivalmisteet

Lääkärikirja Duodecim
2.7.2020
ihotautien ja allergologian erikoislääkäri Kristiina Airola

Kortisonivoiteita (kortikosteroidivoiteita, glukokortikoidivoiteita) on käytetty 1950-luvulta lähtien, kun hydrokortisonia ja sen johdoksia opittiin valmistamaan teollisesti.

Kortisonivoiteiden tehon kasvaessa niiden aiheuttamien haittavaikutusten riski kasvaa. Oikein käytettyinä ne ovat kuitenkin turvallisia ja tehokkaita erilaisten ihotautien hoidossa.

Ihokortisonien teholuokat

Ihokortisonivalmisteet on jaettu tehonsa mukaan neljään luokkaan: 1) miedot, 2) keskivahvat, 3) vahvat ja 4) erittäin vahvat. Mietoja kortisonivoiteita saa apteekista ilman reseptiä, ja muihin tarvitaan resepti.

Teholuokitus helpottaa hoitovalmisteen valintaa, johon vaikuttavat hoidettava ihotauti, ihoalue ja potilaan ikä. Kortisonin pitoisuus ihovalmisteessa voi johtaa harhaan. Niinpä esimerkiksi 1-prosenttisen hydrokortisonivalmisteen teho on murto-osa 0.05-prosenttisen vahvan kortisonivalmisteen tehosta.

Kaupan olevissa miedoissa ihokortisonivalmisteissa on hydrokortisonia 0,5:n, 1:n ja 2,5 prosentin vahvuuksina. Näiden välillä ei ole kovin suuria eroja tehossa. Yleensä 1-prosenttinen hydrokortisonivoide riittää, ja sitä voi käyttää myös lapsille. Muissa teholuokissa on käytössä useita eri kortisonijohdoksia.

Ihokortisonivalmisteiden vaikutusmekanismit

Ihokortisonivalmisteiden päävaikutus on tulehduksen hillitseminen. Kaikki kortisonit estävät tulehdussolujen kulkeutumista ihoon ja tulehduksen välittäjäaineiden vapautumista eri soluista, teholuokaltaan vahvat selvästi voimakkaammin kuin miedot. Kortisonivoiteet myös supistavat verisuonia, mikä näkyy ihon vaalentumisena.

Vahvat ja erityisen vahvat kortisonit estävät solunjakautumista. Se on tärkeää etenkin psoriaasissa ja muissa paksuja ihottumaläiskiä aiheuttavissa taudeissa.

Solujen jakautumisen ja sidekudoksen muodostumisen estyminen ohentaa pitempikestoisessa hoidossa ihoa ja aiheuttaa arpijuovia eli strioja (ks. «Arpijuovat, raskausarvet»1). Tätä ominaisuutta käytetään toisaalta hyväksi arpikeloidien hoidossa (ks. «Keloidi ja muu arven liikakasvu»2).

Ihokortisonien valmistemuodot

Ihokortisonivalmisteissa käytetään samanlaisia voidepohjia kuin perusvoiteissa (ks. «Perusvoiteet»3). Vähärasvainen öljy-vesiemulsiovoide sopii useimpiin ihottumiin. Rasvaisilla kortisonivoiteilla hoidetaan kuivia, kroonisia ihottumia, kuten psoriaasia (ks. «Psoriaasi»4) ja raapimisen aiheuttamaa ihon paksuuntumista eli neurodermatiittia (ks. «Neurodermatiitti (raapimisen aiheuttama ihon paksuuntuma)»5).

Linimentit, liuokset ja geelit on tarkoitettu päänahkaan ja muille karvaisille ihoalueille. Kortisonivoiteista on olemassa myös yhdistelmävalmisteita, jotka sisältävät antimikrobisia aineita.

Ihokortisonien käyttö

Ihottuma hoidetaan teholuokaltaan sellaisella kortisonivoiteella, että ihottuma todennäköisesti häviää oletetussa ajassa. Alkuvaiheessa kortisonivoidetta käytetään kahdesti päivässä, jonka jälkeen voidaan jatkaa kerran päivässä voitelulla, yleensä ilta-aikaan.

Ohuilla ihoalueilla, kuten kasvoissa ja taipeissa, kortisonivoidetta käytetään noin viikon hoitojaksoina ja vartalolla sekä raajoissa 1–2 viikon hoitojaksoina, kunnes ihottuma rauhoittuu. Hoitotauon olisi hyvä olla vähintään yhtä pitkä kuin edeltävän hoitojakson.

Paksuilla ihoalueilla, kuten kämmenissä ja jalkapohjissa, hoitoa jatketaan jopa 3–4 viikkoa yhtäjaksoisesti ja sen jälkeen tarvittaessa vielä ylläpitohoitona kahdesti viikossa joidenkin viikkojen ajan. Tämän tarkoitus on vähentää kroonisten ihottumien uusiutumista. Mikäli kortisonivoiteiden käyttötarve on runsasta, voidaan niiden sijaan käyttää takrolimuusi- tai pimekrolimuusivoidetta.

Hiuspohjan hoito onnistuu parhaiten liuoksilla tai linimenteillä, jotka laitetaan mieluiten illalla. Liuokset soveltuvat myös ihottumaläiskien peittohoitoon, jossa kortisoniliuoksen päälle laitetaan hydrokolloidilevy noin viikon ajaksi. Kortisonivoiteiden päällä voidaan käyttää myös erilaisia sidoksia, kuten voidesukkaa. Peittohoito ja sidokset lisäävät kortisonin imeytymistä ja estävät ihon raapimista.

Paljon käytetty voidemittari on sormenpää (kuva «Sormenpäämitta voidemäärän arvioimiseksi»1). Yksi sormenpäämitta on noin 0,5 g ja se riittää molempien käsien kämmenpuolien tai muun vastaavankokoisen alan kertavoiteluun.

Ihokortisonien haittavaikutukset

Kortisonivoiteiden haittavaikutuksia ovat ihon oheneminen ja arpijuovat. Laaja-alaisessa ja runsaassa käytössä kortisonia imeytyy verenkiertoon, mikä lamaa lisämunuaisen kortisonituotantoa. Näitä vaikutuksia estetään valitsemalla käyttötarkoitukseen sopiva teholuokka ja jaksottamalla hoito. Kosketusallergian kehittyminen kortisonivalmisteelle on mahdollista, joskin aika harvinaista.

Käytettyjä lähteitä

Farinde A. Topical corticosteroids. eMedicine «https://emedicine.medscape.com/article/2172256-overview»1 (vaatii käyttäjätunnuksen). Päivitetty 19.5.2020.

Hannuksela-Svahn A, Hannuksela M. Ihotautien paikallishoito ja ultraviolettivalohoito. Kirjassa: Hannuksela M, Peltonen S, Reunala T, Suhonen R (toim.). Ihotaudit. Kustannus Oy Duodecim 2011