Etusivu » Ihosarkoidoosi

Ihosarkoidoosi

Lääkärikirja Duodecim
19.12.2019
ihotautien ja allergologian erikoislääkäri Kristiina Airola

Sarkoidoosi on tuntemattomasta syystä johtuva tauti, jossa lähes missä elimessä tahansa voi olla tulehdussolukertymiä eli granuloomia (ks. «Sarkoidoosi»1).

Valtaosa sairastuneista on nuoria aikuisia. Noin 25 %:lla potilaista on myös iho-oireita, ja joskus ihomuutokset ovat ainoa merkki taudista. Ihosarkoidoosi on vaaraton ja paranee useimmiten itsestään.

Oireet

Kyhmyruusu (ks. «Kyhmyruusu (erythema nodosum)»2) on sarkoidoosin yleisin iho-oire. Granuloomia sisältävällä varsinaisella ihosarkoidoosilla on useita eri alamuotoja, joista yleisimmät ovat arpisarkoidoosi, pienikyhmyinen sarkoidoosi ja isokyhmyinen sarkoidoosi.

Arpisarkoidoosissa taudin alkuvaiheessa vanhat arvet alkavat kasvaa ja ne muuttuvat sinipunaisiksi tai punaruskeiksi (kuva «Sarkoidoosi ihon arvessa»1). Sarkoidoosipotilailla myös tatuoidut kohdat voivat alkaa oireilla samalla tapaa. Arpikasvu on yleensä kivuton eivätkä arvet kutise.

Pienikyhmyisessä sarkoidoosissa raajoihin tai vartalolle, joskus myös kasvoille, ilmaantuu punaruskeita, aristamattomia ja kutiamattomia pieniä kyhmyjä. Niiden läpimitta vaihtelee parista millimetristä noin yhteen senttimetriin. Pienikyhmyinen taudinkuva liittyy yleensä tuoreeseen tautiin.

Isokyhmyinen sarkoidoosi on pitkäkestoisen taudin oire. Siinä on tavallisesti poskissa tai nenässä violetteja, laakeita kyhmyjä (kuva «Sarkoidoosi posken iholla 1»2) tai ruusufinniä muistuttavaa muutosta (kuva «Sarkoidoosi posken iholla 2»3). Niistä käytetään myös nimeä lupus pernio, ”kylmänhukka”. Ne ovat usein vaikeahoitoisia ja voivat aiheuttaa ihon arpeutumista.

Taudin toteaminen

Ihosarkoidoosi todetaan mikroskooppitutkimuksen perusteella, ja diagnoosia varten muutoksesta otetaan koepala. Sarkoidoositapauksissa tutkitaan aina myös keuhkot ja imusolmukkeet, tarvittaessa muutkin elimet.

Itsehoito

Arpisarkoidoosi ja pienikyhmyinen sarkoidoosi häviävät yleensä itsekseen parissa vuodessa samalla kun muukin sarkoidoosi paranee. Isokyhmyinen sarkoidoosi on krooninen ja vaikeahoitoinen eivätkä itsehoitokeinot auta.

Milloin lääkäriin?

Kaikki sarkoidoositapaukset kuuluvat lääkärin tutkittaviin ja diagnosoitaviin tauteihin. Ihosarkoidoosilla on hyvä parantumistaipumus, ja yleensä muu sarkoidoosi määrää valitun hoidon. Joskus ihomuutoksiin käytetään paikallisia tai ihonsisäisiä kortikosteroideja. Isokyhmyistä sarkoidoosia voidaan hoitaa suun kautta otettavalla kortikosteroidilla tai hydroksiklorokiinilla, joskus muillakin lääkkeillä.

Ehkäisy

Koska taudin syytä ei tunneta, ehkäisykeinojakaan ei tunneta.

Käytettyjä lähteitä

Merola JF. Dermatologic manfestations of sarcoidosis. eMedicine «https://emedicine.medscape.com/article/1123970-overview»1 (vaatii käyttäjätunnuksen). Päivitetty 30.7.2018.

Pietinalho A. Sarkoidoosi. Lääkärin tietokannat / Lääkärin käsikirja [online; vaatii käyttäjätunnuksen]. Kustannus Oy Duodecim. Päivitetty 21.6.2018.