Etusivu » Ikääntyneiden ravitsemus

Ikääntyneiden ravitsemus

Lääkärikirja Duodecim
20.11.2019
ravitsemusterapian professori, laillistettu ravitsemusterapeutti Ursula Schwab

Ravinnolla on huomattava vaikutus ikääntyneiden terveyteen ja toimintakykyyn. Hyvä ravitsemustila ehkäisee sairauksia, nopeuttaa sairauksista toipumista, edesauttaa kotona asumista sekä parantaa vireyttä ja elämänlaatua.

Tahaton painonlasku on hälyttävää. Sitä on tärkeää ehkäistä ja siihen tulee puuttua viipymättä, sillä se lisää vajaaravitsemuksen riskiä. Riittävästä energian ja ravintoaineiden saannista, erityisesti proteiinin, pehmeän rasvan, kuidun, C- ja D-vitamiinien ja nesteen saannista on tärkeää huolehtia.

Olennaista on huolehtia myös siitä, että ikääntyneille tarjottava ruoka on maukasta ja ravitsevaa ja että syömiseen on riittävästi aikaa. Ruokailutilanteiden tulisi olla ruokahalua herättäviä, mielihyvää tuottavia ja virkistäviä päivän kohokohtia.

Tämä ohje on tarkoitettu yli 65-vuotiaille henkilöille ja heidän omaisilleen sekä kaikille ikääntyneiden parissa työskenteleville.

Ikääntymisen vaikutus ravitsemukseen

Terveille ikääntyneille voidaan soveltaa samoja ravitsemusta koskevia suosituksia kuin muillekin aikuisille. Vanhentuminen ja erilaiset sairaudet aiheuttavat erityistarpeita, jotka on huomioitava tarjottavassa ruoassa.

Ruokahalu voi heikentyä ikääntymisen myötä. Esimerkiksi alakuloisuus, muistisairaudet, syöpätaudit, murtumien ja leikkausten jälkitilat sekä runsas lääkitys voivat huonontaa ruokahalua. Muistin heiketessä syöminen voi unohtua välillä kokonaan.

Hampaiden ja suun ongelmat voivat vähentää syljeneritystä, vaikeuttaa ruoan puremista ja nielemistä, aiheuttaa kipua, haju- ja makuaistin muutoksia sekä pahoinvointia ja vaikuttaa sitä kautta ruokahaluun.

Pienestä ruokamäärästä on vaikea saada riittävästi energiaa, proteiineja ja muita ravintoaineita. Tämän seurauksena ikääntynyt laihtuu tahattomasti, mikä voi johtaa nopeasti vajaaravitsemukseen.

Ikääntyminen on yksilöllistä. 80-vuotias voi olla vireä ja itsenäisesti ruokataloutensa hoitava, kun taas 65-vuotias voi olla vaikeasti sairas ja syötettävä.

Vajaaravitsemuksen haitat

Huonolla ravitsemustilalla on monia kielteisiä seurauksia. Varsinkin liian niukka proteiinin, pehmeän rasvan ja D-vitamiinin saanti voi aiheuttaa lihaskatoa, joka heikentää liikunta- ja toimintakykyä sekä kehon hallintaa. Sen seurauksena kaatumis- ja murtumavaara kasvaa. Myös alttius infektiosairauksille lisääntyy.

Hoitamattomat ravitsemusongelmat johtavat pitkittyessään helposti noidankehään, jossa laihtuminen, toimintakyvyn heikkeneminen ja infektiokierre seuraavat toistaan. Tämän seurauksena sairauksista toipuminen hidastuu tai estyy, hoitojaksot pitenevät, hoitojen teho huononee ja hoitokustannukset lisääntyvät.

Vajaaravitsemuksen vaaran tunnistaminen

Vajaaravitsemuksen vaara on erityisen suuri silloin, kun ikääntyneen asumisessa ja hoidossa tapahtuu muutoksia, kuten sairaalasta kotiutumisen yhteydessä.

Muutaman kilon laihtumista on ikääntyneen itsensä ja muidenkin vaikea havaita. Sen vuoksi ikääntynyt tulisi punnita vähintään kerran kuukaudessa.

Keskeisiä merkkejä vajaaravitsemuksen vaarasta ovat seuraavat:

  • Painoindeksi on alle 24 kg/m2 (painoindeksilaskuri).
  • Paino on laskenut tahattomasti.
  • Ikääntynyt syö erittäin niukasti.
  • Ikääntynyt pystyy syömään pelkästään soseutettua tai nestemäistä ruokaa.
  • Ikääntyneellä on toistuvia infektioita tai painehaavoja.
  • Ikääntynyt odottaa leikkaukseen menoa tai on toipumassa sairaudesta.

Vajaaravitsemuksen vaaran tunnistamiseen voidaan käyttää Mini Nutritional Assessment (MNA) -menetelmää «https://www.gery.fi/site/assets/files/1253/mna_mini_finnish.pdf»1 sekä Nutritional Risk Screening (NRS) 2002 -menetelmää «https://www.mdcalc.com/nutrition-risk-screening-2002-nrs-2002»2. Näistä ensimmäinen on kehitetty erityisesti ikääntyneille, jälkimmäinen erityisesti sairaalapotilaille.

Vajaaravitsemuksen ehkäisy ja hoito

Hyvän ravitsemushoidon avulla voidaan hidastaa ikääntyneen laihtumista sekä kohentaa hänen toimintakykyään. Jos vajaaravitsemuksen vaara on ilmeinen, on tärkeää varmistaa sekä energian että proteiinin riittävä saanti.

Erityisen tärkeää on tunnistaa ne ikääntyneet, jotka hyötyvät ravitsemushoidosta ja toteuttaa hoito heidän tarvettaan parhaiten vastaavalla tavalla.

Ikääntynyt voi tarvita myös tehostettua ravitsemushoitoa, jolloin voi olla tarpeen käyttää ruuan lisäksi kliinisiä täydennysravintovalmisteita. Osa niistä on sellaisenaan nautittavia juomia ja osa ruokiin sekoitettavia jauheita. Ne sisältävät runsaasti energiaa sekä kaikkia muita ihmisen tarvitsemia ravintoaineita.

Sopivasti energiaa

Ikääntyneen ihmisen ruokavalion tulee sisältää energiaa vähintään 1 500 kcal (6,5 MJ) vuorokaudessa. Tämä toteutuu syömällä päivittäin kolme ateriaa ja kahdesta kolmeen välipalaa.

Esimerkkejä aterioista:

  • Aamuateria: puuroa marja- tai hedelmäsoseen tai rasvasilmän ja maidon kanssa
  • Lounas ja päivällinen: liha-, kala-, siipikarja- tai kasvisruokaa (esim. laatikkoa, pataa tai keittoa), salaattia, leipää, leipärasvaa (rasvaa vähintään 60 % ja sydänmerkki) sekä maitoa tai piimää
  • Välipalavaihtoehtoja: leipää, leipärasvaa ja leikkelettä tai juustoa sekä kahvia tai teetä tai viiliä tai jogurttia marjojen tai hedelmien kanssa tai marjapuuroa maidon kanssa

Ruokavalion energiamäärää voidaan tarvittaessa lisätä esimerkiksi lisäämällä kasviöljyä tai juoksevaa margariinia ruokiin, tarjoamalla lempiruokia, jälkiruokia sekä välipaloilla energia- ja proteiinipitoisia juomia, kuten pirtelöitä, ja muita välipaloja.

Jos ruokahalu on huono, tarjotaan rikastettua ruokaa, jonka annoskoko on tavallista pienempi, mutta energiaa ja proteiinia on runsaasti. Ruokatoiveet huomioidaan mahdollisuuksien mukaan.

Riittävästi proteiineja

Proteiineja tarvitaan varsinkin lihasten ja luuston rakennusaineiksi. Ikääntyneillä liian niukka proteiinien saanti aiheuttaa lihaskatoa eli sarkopeniaa. Se heikentää liikuntakykyä ja kehon hallintaa sekä altistaa kaatumisille ja infektioille.

Riittävä proteiinien saanti suojaa lihas- ja luukadolta, kun samalla huolehditaan riittävästä D-vitamiinin ja kalsiumin saannista ja liikutaan n mahdollisuuksien mukaan. Proteiinit vaikuttavat myös ihon kuntoon ja nopeuttavat haavojen paranemista.

Suurin riski saada liian vähän proteiineja on kotihoidon piirissä ja laitoshoidossa olevilla vanhuksilla, joista moni on alipainoinen ja vajaaravittu. Toisaalta ikääntynyt voi olla ylipainoinen, mutta kärsiä silti proteiinien puutteesta. Ylipainoista ei tule pitää hyvässä ravitsemustilassa olevana, vaan hänenkin ravitsemustilansa on arvioitava samoin kuin hoikkienkin.

Proteiinien hyväksikäyttö elimistössä heikkenee ikääntymisen myötä. Tämän vuoksi ikääntyneille suositellaan proteiineja hieman enemmän kuin työikäisille. Ikääntyneillä toimintakyky ja terveydentila vaikuttavat proteiinin tarpeeseen enemmän kuin ikävuoksien määrä.

Yli 64-vuotiaiden tulisi saada proteiinia 1,2–1,4 g painokiloa kohden vuorokaudessa (15–20 % energiansaannista). Nuoremmilla proteiinin tarve on 1,1–1,3 g painokiloa kohden vuorokaudessa.

Proteiinien tarve lisääntyy sairauksien myötä. Tällöin proteiinin tarve on noin 1,5 g painokiloa kohden.

Proteiinia tulee saada päivän mittaan, mielellään viidellä aterialla. Tällöin elimistö pystyy hyödyntämään sen parhaiten. Pääaterialla proteiinia tulisi olla noin 30 g.

Parhaita proteiinien lähteitä on koottu taulukkoon «Luontaisia proteiinien lähteitä»1. Sen avulla voi arvioida ruokavalion proteiinimäärän ja pohtia keinoja sen lisäämiseksi.

Gerontologinen ravitsemus ry:n nettisivuilta löytyy havainnollisia elintarvikkeiden ja ruoka-annosten valokuvia proteiinimäärineen sekä muutama esimerkkiruokavalio (www.gery.fi).

Taulukko 1. Luontaisia proteiinien lähteitä
AnnosProteiinia
Lähteet: http://www.fineli.fi/ ja elintarvikkeiden pakkausmerkinnät
Maito, piimä, jogurtti2 dl (lasillinen)6–7 g
Proteiinijuomat2 dl (lasillinen)12–16 g
Kovat juustot10 g (höyläviipale)2–3 g
Raejuusto100 g16 g
Maitorahka ja proteiinirahkat100 g10–12 g
Maitoon keitetyt puurot200 g (pieni annos)8–10 g
Kananmuna1 kpl (60 g)7 g
Kala100 g10–25 g
Liha100 g20–30 g
Liha- ja makkaraleikkeleet10 g (siivu)1–3 g
Leivät30 g (viipale)2–3 g
Soijapavut tai -rouhe, keitetty100 g15–16 g
Muut pavut, keitetyt100 g10–16 g
Herneet, tuoreet ja keitetyt100 g5–6 g
Linssit ja kikherneet, keitetyt100 g7–9 g
Pähkinät ja mantelit30 g4–14 g
Soijamaito ja -jogurtti2 dl (lasillinen)6–8 g

D-vitamiinin saannin varmistaminen

Ikääntymisen myötä kyky hyödyntää auringon UV-säteilyä D-vitamiinin lähteenä heikkenee. Lisäksi mahdollisuus oleskella auringonvalossa voi olla vähäistä. Tämä koskee varsinkin laitoshoidossa olevia ikääntyneitä.

Kaatumisia ja luuston haurastumista voidaan ehkäistä pitämällä huolta siitä, että ikääntynyt saa riittävästi D-vitamiinia ja kalsiumia. Niitä koskevat suositukset ovat seuraavat:

  • D-vitamiinin saanniksi suositellaan alle 75-vuotiaille 10 mikrogrammaa/vrk. Tämän määrän voi saada ruoasta, kun käyttää päivittäin D-vitaminoituja maitovalmisteita, rasvalevitteitä ja/tai kalaa 2–3 kertaa viikossa. Jos edellä mainittujen ruoka-aineiden käyttö on vähäisempää, D-vitamiinilisä vuoden pimeimpänä aikana (loka-maaliskuu) voi olla tarpeen. Tällöin D-vitamiinivalmistetta suositellaan 10 mikrogrammaa/vrk.
  • 75-vuotiaille ja sitä vanhemmille suositellaan D-vitamiinilisän nauttimista ympäri vuoden 10–20 mikrogrammaa/vrk ruokavalion D-vitamiinipitoisuudesta riippuen.
  • Edellä mainittua suuremmista D-vitamiiniannoksista (yli 20 mikrogrammaa/vrk) ei ole havaittu olevan hyötyä. Huomattavasti suuremmat annokset voivat olla jopa haitallisia pitkäaikaisesti käytettynä.
  • Ikääntyneiden tulisi saada kalsiumia 800 mg/vrk. Tämän määrän saa esimerkiksi 3 lasillisesta maitoa, piimää, viiliä tai jogurttia ja 2–3 viipaleesta juustoa. Jos maitovalmisteiden käyttö on vähäistä, riittävä kalsiumin saanti on syytä varmistaa nauttimalla sitä ravintolisänä, esimerkiksi 500 mg kalsiumia sisältävä valmiste.

Riittävästi nestettä

Ikääntyessä janon tunne saattaa heikentyä. Nestevajaus voi kehittyä nopeasti ja se on ikääntyneille haitallisempaa kuin heitä nuoremmille. Monet lääkkeet poistavat nestettä elimistöstä ja lisäävät kuivumisen vaaraa. Tämä lisää mm. kaatumisalttiutta.

Nesteitä on suositeltavaa juoda 1–1,5 litraa (5–8 lasillista) päivässä ruokien mukana saadun nesteen lisäksi. Suositeltavia juomia ovat tavallisen veden lisäksi esimerkiksi vähärasvaiset maidot ja piimät, jotka sisältävät myös vitamiineja ja kivennäisaineita.

Alkoholia varoen

Alkoholi on ikääntyneille erityisen haitallista. Se lisää kaatumisalttiutta, häiritsee elimistön glukoositasapainoa ja voi hidastaa tai kiihdyttää lääkkeiden vaikutusta. Koska elimistön nestepitoisuus vähenee ja aineenvaihdunta hidastuu ikääntymisen myötä, alkoholin vaikutukset elimistössä voimistuvat.

Jos ikääntynyt käyttää alkoholijuomia, määrän tulisi olla korkeintaan yksi annos päivässä ja korkeintaan seitsemän annosta viikossa. Kerralla ei pitäisi juoda kolmea annosta enempää; yksi annos on pieni pullo keskiolutta, 12 cl mietoa viiniä tai 4 cl väkevää viinaa.

Kannattaako ikääntyneen laihduttaa?

Ikääntymisen myötä kehon lihasmassa ja -voima sekä liikunta vähenevät, mikä vähentää energian tarvetta. Jos syöminen ja energian saanti ovat yhtä runsasta kuin nuorempana, riski painonnousuun ja siihen liittyviin sairauksiin lisääntyy (mm. kohonnut verenpaine, tyypin 2 diabetes, uniapnea).

Lihavuus on melko yleistä 60–70-vuotiailla, minkä jälkeen se alkaa jyrkästi vähentyä.

Ikääntyneille suositellaan hieman suurempaa painoindeksiä (24–29 kg/m2) kuin työikäisille, sillä pienestä ylipainosta voi olla heille terveyden kannalta jopa hyötyä. Tämä edellyttää kuitenkin sitä, että ikääntynyt on hyväkuntoinen, eikä lihavuus haittaa toimintakykyä.

Ikääntyneillä laihduttaminen on perusteltua vain silloin, jos laihtumisella arvioidaan olevan myönteinen vaikutus terveyteen ja toimintakykyyn. Yli 70-vuotiaille laihduttaminen on harvoin tarpeen.

Laihdutuksen toteutus

Ikääntyneillä laihdutuksen tulee sisältää sekä ruokavalio- että liikuntaohjausta ja edetä hyvin maltillista vauhtia. Liian runsaasta ja nopeasta laihtumisesta voi olla enemmän haittaa terveydelle kuin lihavuudesta. Laihdutus ei saa aiheuttaa terveysriskejä, kuten lihaskudoksen menetystä tai luukatoa. Katso myös artikkeli «Ikääntyneen lihavuus - milloin ja miten voi laihduttaa»1.

Liikunta auttaa (riittävän proteiinin saannin ohella) säilyttämään lihaskunnon mahdollisimman hyvänä, mikä ehkäisee kaatumisia ja murtumia sekä parantaa elimistön glukoositasapainoa.

Lihava ikääntynyt voi vaikuttaa ulkoisesti hyvin ravitulta. Jos ruokavalio on ollut kovin yksipuolinen, hän saattaa kuitenkin kärsiä proteiinin, vitamiinien ja muidenkin välttämättömien ravintoaineiden puutoksesta. Sen vuoksi on tärkeää varmistaa niiden riittävä saanti ennen mahdollista laihduttamista ja liikuntaan aktivointia.

Ikääntyneiden ravitsemussuositukset

Ikääntyneille on laadittu omat ravitsemussuositukset. Niiden tavoitteena on turvata se, että jokaisella ikääntyneillä olisi mahdollisuus saada tarvitessaan laadukasta ja tarvettaan vastaavaa ravitsemushoitoa riippumatta siitä, asuuko hän kotona vai hoitolaitoksessa.

Ikääntyneet on suosituksessa jaoteltu toimintakyvyn ja sairastavuuden mukaan neljään ryhmään seuraavasti:

  • Hyväkuntoiset ikääntyneet
  • Kotona asuvat ikääntyneet, joilla on useita sairauksia.
  • Kotihoidon asiakkaat, joilla on ulkopuolisen avun tarvetta.
  • Ympärivuorokautisessa hoidossa olevat

Suosituksessa käsitellään ravitsemukseen liittyviä ongelmakohtia ja keinoja niiden ratkaisemiseksi erikseen kussakin edellä mainituista ryhmistä. Suosituksessa korostetaan ravinnon lisäksi myös liikunnan merkitystä terveyden ja lihaskunnon ylläpitäjänä.

Suositukset löytyvät myös verkosta «https://www.ruokavirasto.fi/teemat/terveytta-edistava-ruokavalio/ravitsemus--ja-ruokasuositukset/ikaantyneet/»3.

Ravitsemusosaamiseen tulee panostaa

Tutkimusten mukaan vanhusten heikentynyt ravitsemustila tunnistetaan terveydenhuollossa huonosti.

Ravitsemusterapeuttien lisäksi monet eri alojen ammattilaiset (mm. ruokapalveluhenkilöstö, kotiavustajat, lähihoitajat) voivat vaikuttaa työssään siihen, miten hyvin vanhusten ruokavalio toteutuu. Myös omaisten on tärkeää kiinnittää huomiota siihen, syökö ikääntynyt riittävästi ja riittävän monipuolisesti. Huoleen on syytä viimeistään silloin, jos ikääntynyt laihtuu tahattomasti.