Etusivu » Kohdunkaulan syövän esiasteet

Kohdunkaulan syövän esiasteet

Lääkärikirja Duodecim
28.9.2020
naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Aila Tiitinen

Kohdunkaulan syövän esiasteiden taustalla on yleensä virustulehdus Ihmisen papilloomavirus (HPV) -infektio on kohdunkaulan syövän keskeisin ja tärkein taustatekijä: HPV:tä löytyy syöpäkudoksesta lähes aina.

Papilloomavirus (HPV, human papillomavirus, ks. «Papilloomavirus (HPV) ja kondylooma naisella»1) on yleisin sukupuoliteitse tarttuva virus. Pitkittyneet infektiot, varsinkin jos aiheuttaja on ärhäkkää HPV-tyyppiä, kuten 16, 18, 31, 33 ja 45, lisäävät erityisesti kohdunkaulasyövän ja sen esiasteiden riskiä. Suuren riskin HPV-infektio ei kuitenkaan ole sama asia kuin kohdunkaulasyövän esiaste, ja vain pienelle osalle suuren riskin HPV-infektioon sairastuneista kehittyy kohdunkaulasyöpä. Mistä tahansa esiasteista jopa 90 % parantuu itsestään 13–22-vuotiailla.

Syövän esiasteiden kehittymiseen vaikuttavat HPV-infektion ohella myös monet muut tekijät, kuten yhdyntöjen varhainen alkamisikä ja kumppaneiden runsaus. Myös tupakointi, immuunipuolustusta heikentävä lääkitys ja muut gynekologiset tulehdukset, kuten klamydia, lisäävät syöpäriskiä.

HPV-infektio esiintyy tavallisimmin silmille näkymättöminä solumuutoksina, jotka voivat naisilla löytyä papakokeen (ks. «Papakoe»2) tai HPV-testin (ks. «HPV (papilloomavirus) -testi»3) avulla. Jos papakokeessa on muutoksia, jotka viittaavat kohdunkaulan solumuutosten mahdollisuuteen, tehdään jatkotutkimuksia: tapauksesta riippuen otetaan uusi papakoe tai tehdään kolposkopia (ks. «Kolposkopia»4) ja otetaan koepalat. Muutosten luonne, hoitotapa ja seuranta määritellään näiden tutkimuslöydösten mukaan.

Kohdunkaulan syövän esiasteista käytetään tällä hetkellä useita lyhenteitä ja joskus myös termiä dysplasia (kudosmuutos). Aiempi WHO-suositus käytti lyhennettä CIN (cervical intraepithelial neoplasia) ja uudempi suositus LSIL- tai HSIL-termiä (low-grade tai high-grade squamous intraepithelial lesion).

  • Lievimmät esiastemuutokset paranevat ensimmäisten kahden vuoden aikana, ja syöpäriski on pieni. Lievissä levyepiteelimuutoksissa (LSIL) riittää melkein aina seuranta. Muutosta ei yleensä hoideta, sillä spontaanin paranemisen todennäköisyys on noin 90 %. Jos esiastemuutos ei parane kahden vuoden seurannassa, se hoidetaan.
  • Keskivahvat esiastemuutokset ovat pysyvämpiä kuin lievät esiastemuutokset. Tuoreessa tutkimuksessa todettiin, että puolet keskivaikeista esiastemuutoksista paranee kahden vuoden seurannassa ilman hoitoa. Pahanlaatuistumisen riski lisääntyy potilaan iän lisääntyessä.
  • Vahvojen esiastemuutosten yhteydessä syöpäriskiksi on arvioitu yli 12 %. Seulontaikäryhmässä (30–60-vuotiaat) noin 15–40 % vaikeista muutoksista kehittyisi hoitamattomina syöväksi. Jos kyseessä on vaikea levyepiteelimuutos (HSIL), hoito on aiheellinen, sillä sairaus paranee harvemmin itsekseen ja sen eteneminen on todennäköisempää.

Kohdunkaulan muutoksia hoidetaan muutoksen laajuudesta ja vaikeusasteesta riippuen poistamalla muutos kolposkopiassa sähkösilmukalla (loop) polikliinisesti. Esiasteiden hoitotulokset ovat hyviä: 95 %:lla hoidetuista riittää yksi hoitokerta. Seurannassa käytetään papakoetta ja HPV-testiä. Koska kohdunkaulan syövän riski on merkittävästi suurentunut vielä 20 vuotta hoidon jälkeenkin, HPV-testien tai papakokeiden väli ei saa ylittää viittä vuotta, ja seurantaa tulisi jatkaa vähintään 20 vuoden ajan, vaikka se jatkuisi yli 65 vuoden iän.

Käytettyjä lähteitä

Käypä hoito -suositus Kohdunkaulan, emättimen ja ulkosynnytinten solumuutokset «http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/suositus?id=hoi50049»1 (päivitetty 17.4.2019)