Etusivu » Roikkuvat yläluomet (lippaluomi, kulmakarvan laskeutuminen ja luomen laskeutuminen)

Roikkuvat yläluomet (lippaluomi, kulmakarvan laskeutuminen ja luomen laskeutuminen)

Lääkärikirja Duodecim
9.11.2018
silmätautien erikoislääkäri Matti Seppänen

Ikääntymisen myötä yläluomet voivat alkaa roikkua. Yläluomien roikkuminen voi johtua lippaluomesta (ns. blefarokalaasi), riippuluomesta (ns. ptoosi) tai kulmakarvan laskeutumisesta (ns. kulmakarvaptoosi, "brow ptosis"). Yläluomien roikkuminen voi johtua myös joidenkin tai kaikkien näiden tekijöiden yhdistelmästä.

Yleisyys

Roikkuvat luomet ovat yleinen oire vanhenemisen myötä.

Syyt

Lippaluomen syynä on luomen kudosten löystyminen. Ylimääräinen iho ja ihonalainen kudos voivat roikkua. Myös silmäkuopan ympäristön rasva (ns. orbitarasva) voi pullistua ulospäin kudosten löystymisen seurauksena ja aiheuttaa luomen roikkumista.

Riippuluomi eli ptoosi johtuu useimmiten ikääntymiseen liittyvästä silmän alueen rakenteiden muutoksesta. Silmälihasten halvaus, kasvohalvaus (ks. «Kasvohalvaus (Bellin pareesi)»1) tai kolmannen aivohermon eli silmän liikehermon halvaus voivat aiheuttaa ptoosin. Eräät systeemisairaudet, kuten esimerkiksi myasthenia gravis, voivat aiheuttaa riippuluomen.

Kulmakarvan laskeutumisen (ns. kulmakarvaptoosi) syynä on otsan ja kulmakarvan alueen rakenteiden löystyminen. Usein tila johtuu ikääntymisen mukanaan tuomista muutoksista. Tämän lisäksi kasvohermon halvaus, kasvojen alueen vammat ja eräät systeemisairaudet, kuten esimerkiksi suomalaiseen tautiperintöön kuuluva Meretojan tauti, voivat aiheuttaa kulmakarvan laskeutumisen.

Riskitekijät

Ikääntyminen, kasvojen alueen vammat ja eräät systeemisairaudet (kuten esimerkiksi Meretojan tauti) voivat altistaa luomen roikkumiselle.

Oireet

Roikkuvat luomet voivat aiheuttaa kosmeettista ja toiminnallista haittaa. Toiminnallisena haittana voi olla näönkäytön vaikeus, jos luomet laskeutuvat niin alas, että ne peittävät näkökenttää.

Ihoinfektioiden riski kasvaa, jos luomissa on runsaasti löysää ihoa ja poimuja. Ripset tai iho voivat kääntyä haitallisesti koskettamaan silmän pintaa ja aiheuttaa sarveiskalvon pinnan hankaumaa ja altistaa myös sarveiskalvon tulehduksille.

Taudin toteaminen

Yleislääkäri voi tehdä roikkuvien luomien perustutkimukset ja lähettää tarvittaessa silmälääkärin lisätutkimuksiin ja jatkohoitoihin. Myös plastiikkakirurgit ja ihotautilääkärit hoitavat laskeutuneita luomia.

Erotusdiagnostiikka

Kilpirauhasen aiheuttama silmäsairaus, silmän karsastus ylöspäin (ns. hypertropia) tai silmämunan virheasento esimerkiksi vamman jälkeen voivat muistuttaa oireiltaan luomen laskeutumista.

Tutkimukset

Tutkimuksissa tarkastellaan, onko roikkuvien luomien syynä laskeutunut ylimääräinen iho tai otsan ja kulmakarvan laskeutuminen vai onko kyseessä koko luomen laskeutuminen. Jos mahdollista, silmät valokuvataan tutkimusten yhteydessä seurannan helpottamiseksi. Lisäksi mitataan mustuaisen keskipisteen ja yläluomen reunan välinen matka. Normaalisti tämä matka on noin 5 mm.

Hoito

Tarvittaessa roikkuvia luomi voidaan hoitaa luomileikkauksella. Yksi mahdollinen toimenpide on yläluomileikkaus (ns. blefaroplastia), jossa yläluomen ihoa ja tarvittaessa ihon alaista kudosta poistetaan tarpeellinen määrä.

Käytettyjä lähteitä

Leivo T. Roikkuvat yläluomet. Kirjassa: Seppänen M, Holopainen N, Kaarniranta K, Setälä N, Uusitalo H (toim.). Silmätautien käsikirja. Kustannus Oy Duodecim 2018.