Etusivu » Uutta Terveyskirjastossa » Monilääkitys

Monilääkitys

Lääkärikirja Duodecim
30.1.2019
Toimitus

Monilääkityksellä eli polyfarmasialla tarkoitetaan usean lääkkeen käyttöä samanaikaisesti. Rajana pidetään yleensä viittä lääkettä. Käytännössä termillä kuvataan tarpeetonta monilääkitystä eli tilannetta, jossa potilaalla on käytössään useampi lääke kuin on tarkoituksenmukaista. Monilääkitystilanne voi syntyä esimerkiksi silloin, kun lääkkeet ovat usean eri lääkärin määräämiä ja samoihin vaivoihin tarkoitettuja. Joskus myös itsehoitolääkkeet ja luontaistuotteet voivat lisätä polyfarmasiaa.

Tarpeettoman monilääkityksen suhteen riskiryhmässä ovat erityisesti iäkkäät sekä henkilöt, joilla on useita kroonisia sairauksia. Monen samanaikaisen lääkkeen käyttö lisää sekä haittavaikutusten että lääkkeiden yhteisvaikutusten riskiä. Hankalimmillaan haittavaikutuksia joudutaan hoitamaan uusilla lääkkeillä.

Usein akuuttien sairauksien yhteydessä tarvitaan monilääkehoitoa. Silloin kyseessä on yleensä lyhyt hoitojakso ja osa lääkkeistä voidaan lopettaa paranemisen myötä. Potilaalla voi myös olla useita kroonisia sairauksia, joiden asianmukainen hoito edellyttää usean lääkkeen käyttöä. Näissä tapauksissa monilääkitys on perusteltua ja se voidaan pitää hallinnassa aktiivisella seurannalla ja eri alojen yhteistyöllä.

Lääkehoidon kokonaisuuden hallinta

Lääkehoidon kokonaisuuden hallintaa pyritään kehittämään monella tapaa. Sähköinen resepti on ollut Suomessa pakollinen vuoden 2017 alusta, ja se mahdollistaa aiempaa paremmin potilaalle määrättyjen lääkkeiden seurannan. Kehitteillä on myös valtakunnallinen Lääkityslista, joka jatkossa antaa ajantasaisen kokonaiskuvan käytössä olevista lääkkeistä. Lääkehoidon hallintaa parantamalla pyritään laadukkaamman hoidon lisäksi myös vähentämään tarpeettomista lääkehoidoista syntyviä kuluja.

Lääkäreillä on käytössään erilaisia työkaluja, jotka edistävät lääkehoidon turvallisuutta. Lääketietokantoihin voidaan liittää tietoa potilaalle määrättyjen lääkkeiden yhteisvaikutuksista sekä lääkkeen haittariskistä ja tyypillisistä haittavaikutuksista esimerkiksi iäkkäillä potilailla. Sähköisiä päätöksentukijärjestelmiä, jotka lääkettä määrätessä huomioivat potilaskertomukseen tallennetut tiedot, kuten diagnoosit tai laboratoriokokeiden tulokset, on jo käytössä.

Yksittäisen potilaan kohdalla lääkehoidon kokonaisarviointi on käyttökelpoinen tapa arvioida käytössä olevien lääkkeiden tarkoituksenmukaisuus. Esimerkiksi Duodecimin Lääkityksen kokonaisarvio löytyy terveydenhuollon ammattilaisille tarkoitetusta Terveysportista ja on käytännön sähköinen työkalu monilääkityksen arviointiin. Arvioinnin tekee yleensä lääkehoidon seurannasta vastaava avoterveydenhuollon lääkäri. Myös apteekit tarjoavat palvelua, jolloin arvion tekee tähän koulutettu farmasisti ja tuloksista tuotetaan raportti lääkärille mahdollisia lääkitysmuutoksia varten. Lääkityksen arviointi tehdään yleensä myös sairaalahoidossa oleville sekä potilaille, joille on käytössä lääkkeiden koneellinen annosjakelupalvelu.

Lääkkeiden ottoon liittyvät käytännön ongelmat

Monilääkitys tuottaa joskus käytännön ongelmia potilaalle. Usein herää kysymyksiä esimerkiksi siitä, mihin aikaan lääke otetaan, otetaanko se ruoan kanssa vai tyhjään vatsaan, ja voiko kaikki lääkkeet ottaa yhdellä kertaa. Lääkettä määrättäessä tarkistetaan, että lääke todennäköisesti sopii muiden käytössä olevien lääkkeiden kanssa. Myös apteekki tarkastaa tämän toimittaessaan lääkkeen potilaalle.

Olennaiset annosteluun ja lääkkeen ottamiseen liittyvät ohjeet löytyvät reseptistä. Lääkkeen mukana tulee myös pakkausseloste, jossa kerrotaan muun muassa mahdollisista yhteisvaikutuksista muiden lääkkeiden kanssa sekä lääkkeen ottamisesta ruoan ja juoman kanssa. Tarvittaessa apteekki voi ohjata potilasta. Myös Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimean Lääkekasvatus.fi -sivustolta löytyy tietoa lääkkeiden oikeasta käytöstä.

Osalla lääkkeistä ruokailulla tai ottoajankohdalla on hyvin vähän merkitystä. Joskus kuitenkin on tarpeen ohjata lääkkeen otto esimerkiksi tyhjään vatsaan (vähintään tunti ennen ruokailua tai 2–3 tuntia ruoan jälkeen) tai täyteen vatsaan imeytymisen parantamiseksi. On myös joitakin yleissääntöjä lääkkeenottoajankohdan suhteen:

  • hormonilääkkeet yleensä aamulla (esimerkiksi tyroksiini ja kortisoni; tämä vastaa parhaiten elimistön omaa hormonituotantoa)
  • nesteenpoistolääkkeet aamulla tai päivällä (jotta vessassa ei tarvitse käydä tiheästi yöaikaan)
  • kolesterolilääkkeet illalla (koska kolesterolia muodostuu eniten yöllä).

Mikäli reseptistä tai pakkausselosteesta ei ole löydy erillistä ohjetta, voi lähteä siitä, että lääkkeet annostellaan reseptiin määritellyin väliajoin, ruokailulla ei ole vaikutusta ja määrätyt lääkkeet voi ottaa kaikki kerralla.

Potilaiden, joilla on useita lääkkeitä samanaikaisesti käytössä, kannattaa tarkastuttaa lääkityksen ajantasaisuus säännöllisesti, yleensä vähintään kerran vuodessa. Näin lääkelistalla säilyvät vain tarpeelliset lääkkeet ja tarpeettoman polyfarmasian aiheuttamat ongelmat saadaan minimoitua.

Lisätietoa aiheesta

Linjakumpu T. Iäkkäiden monilääkitys yleistyy. Duodecim 2004;120:377-8. «/xmedia/duo/duo94091.pdf»1

Huttunen M O. Lääkkeiden yhteiskäyttö. Lääkkeet mielen hoidossa. Duodecim Terveyskirjasto, 24.9.2017. «https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=lam00015»2

Timonen P. Hallitsemmeko iäkkäiden monilääkityksen? Sic! – Lääketietoa Fimeasta, 29.6.2015. «http://sic.fimea.fi/1_2015/hallitsemmeko_iakkaiden_monilaakityksen»3

Lääkekasvatus.fi > Perustietoa lääkkeistä > Miten käytät lääkettäsi oikein «https://www.laakekasvatus.fi/perustietoa-laakkeista/miten-kaytat-laakettasi-oikein-»4

Rationaalinen lääkkeen määrääminen, toimittaminen ja käyttö nykyisissä ja tulevissa SOTE-rakenteissa. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 12/2018. «http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-3912-7»5